Sisko epäili haasteesta kuultuaan, että tämä kääntyy vielä farssiksi Himoshoppailija-kirjan tyyliin. Tuossa kirjassahan päähenkilö päättää säästää ja säästääkseen hänen pitää aina ostaa jotain, minkä avulla säästää.
No, eipä käy kieltäminen, etteikö tietyntyyppinen creative accounting olisi lähellä sydäntäni. Kun olin Kiinassa työkomennuksella, ostin sieltä hienon silkkisen maton. Se oli vähän kalliinsutjakka. Kotiin päästyäni kävin katsomassa Stockalla, että paljonko sellainen maksoi Suomessa. Ilahduin huomatessani, että olin suorastaan tienannut monta tonnia!!
Creative accoutingin hengessä olen myös ostanut monta härskin hintaista vaatetta, koska “klassikko”, “pidän tätä loppuelämäni”, “laatutuote”. Eikä sillä, monesti ne ovat jotain noita ellei kaikkia olleetkin. Yksi “loppuelämän laukku” on kyllä ollut siskon käytössä jo vuosikausia. Kas kun sen tiimoilta ei ole kuulunut kuittia pikkusiskon tuhlariluonteesta?
Miten siis säästin tänään? Noh, lounaspaikassa en sortunut siihen kalliiseen vaihtoehtoon, vaikka se olisi ollut pariloitu lohi risotolla. NAMI! Mutta ei, vedin proosallisesti pannupihvin.
Eilen, ennen haasteen alkamista, ostin Mokosta tattarikookosraakakaakaodingdingmysliä aamusmoothieen. Hirmuisen hintaista, mutta hyvää ja, tiettekste, terveellistä. Tsekkasin Mokon sivuilta tuotteen nimen ja löysin verkkokaupan, jossa pussi maksoi 3 euroa vähemmän. Puhuin työkaverin kimppatilaukseen, jonka ansiosta saimme ilmaisen toimituksen.
Silkkaa säästöä siis.