Hassua, että tästä kulukuuri-haasteesta on tullut itseasiassa samalla myös ikäänkuin dieetti.
Nimittäin kun rahahanat on kaupassa tiukassa, niin lohtuherkkuihin (karkki, iltasiideri, you name it) ei saa sortua.
Enkä ole sortunut. Aivan loistavaa.
Takana on nimittäin pari suhteellisen turhauttavaa työpäivää. Entisessä elämässä makaisin nyt tässä sohvalla suklaalevy ja vähintääkin siideri kourassa. Nyt mietin, et keittäiskö teetä.
Se on kyllä jännä juttu tuo lohtusyöminen. Mistähän sekin toimintamalli on opittu sillä todella syvällä se minussakin istuu. Heti kun tulee pienikin vastoinkäyminen, niin johan alkaa suu nappasta.
Nyt olen kuitenkin niin henkistynyt tässä sohvalla, että lausun teille, rakkaat neljä lukijaani, suuren elämänviisauden:
Vitutus ei poistu syömällä, se poistuu elämällä (ja ehkä vähä Facebookiin valittamalla)
Tein siitä tommosen hienon kuvankin. Saa jakaa.