Vessanseinä

Vessanseinä. Sieltä voit usein lukea (ainakin miesten puolella) kuinka joku tarjoaa suuseksiä puhelinnumerossa, joka on kirjoitettu ilmoituksen yhteyteen. Myös erilaisia mielipiteitä mm. Politiikasta on runsaasti tarjolla.

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2023.

Onni on jokaiselle omanlaisensa

Jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Ei sellaista voi ulkoistaa, tai antaa jonkun toisen huolehdittavaksi. Aika usein törmään ajatusmalliin, jossa oman onnellisuuden puute on asetettu jonkun toisen syyksi, tai aikaansaannoksi.

En edusta klassista parisuhdeihmistä, vaan enemmänkin oman tiensä kulkijaa ja ehkä juuri se on luonut minusta onnellisen yksilön. Hyvin monella naisella tuntuu olevan tarve, että on vain joku elämässä, jonka kanssa kulkea.
Se on minusta hyvin epäfeminiinistä.

Se saa minulle jopa oksennuksen nousemaan kurkkuun. Siinä ikäänkuin nainen alistuu miespuolisen ojentamaan
talutusnuoraan kaulapantoineen täysin vapaaehtoisesti. Pidän aivan saatanasti vahvoista naisista. Niin fyysisesti kuin henkisestikin vahvoista. Ne tukevat toinen toisiaan etenkin urheilumaailmassa.

Ihailun kohteeni on Anni Vuohijoki. Elämässään menestystä niittänyt vahva nainen. Lääkäri- ja painonnostotausta yhdistettynä miellyttävään ulkoiseen persoonaan. Voi, kunpa hänenlaisiaan olisi enemmänkin olemassa.

En voi sietää niitä baarimaailman tarjoamia pleace fuck me Daddy -pyyleviä kantturoita. Tämän vuoksi
olen vähenänyt huimasti omaa alkoholin käyttöäni, joskin tarvitsen alkoholia vielä elämääni samasta syystä kuin Stephen King, kun hän loi kauhuromaanejaan.

Kunnon krapula on lähes jumalainen olotila. Tavoittelen kuitenkin muidenkin dokaajien tavoin nousuhumalasta tulevaa mielihyvää, mutta kokonaisuus on juuri se, joka minua alkoholissa kiehtoo. Alkoholi myös luo sosiaalisuutta, mutta se on hyvin teennäistä, eikä sitä välttämättä edes muista, jos on ollut joitakin ihania syvällisiä keskusteluita.

Muistan lapsuudestani tv-ohjelman. Se oli semmoinen piirretty, jossa oli postimies, jonka nimi taisi olla Pate. En ole kovinkaan halukas palaamaan takaisin työelämään, mutta postinjakajan homma voisi olla minua varten, tai sitten ei. Joku postinjakaja tapettiin jokin aika sitten Myyrmäessä. Tekijää poliisi ei ole vieläkään tavoittanut. Maailma on raa`istunut kamalasti. Tuokin postinjakaja olisi nyt hengissä, jos hän olisi ollut kotona työttömänä. Eikä siitä hommasta maksetakaan kuin aivan juuri sen verran, että joku viitsii sitä tehdä.

Palaisin muuten takaisin huoraamaan, mutta en vain jotenkin jaksa tehdä sitä. Eikä minulla ole tällä hetkellä edes minkäänlaista asiakaskuntaa. Aikaisemmin
tienasin 2000-300e / kk, kun kävin pari kertaa viikossa naimassa. Asiakkaat olivat aivan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia kotiäitejä, tai sen vaiheen
elämässään ylittäneitä. Ei ollut mitenkään tavatonta, että asiakas rakastui minuun, koska osaan erittäin hyvyin keskustella. Se oli kuitenkin vain roolisuoritus.

Nyt mediassa on alettu jostain syystä suosimaan naispuolisia seksityöntekijöitä ja keskusteluita polyamoriasta. Aivan kuin ne olisivat aivan uusia juttuja.
Nuo samat asiat ovat olleet olemassa jo silloin, kun ihmisjalat tarpoivat lumihangessa täällä pohjolassa kymmenentuhatta vuotta sitten.

En usko seksuaalisuuden olevan enää yhtä tutkimaton kuin ihmismielen. Ei varmastikaan enää tule uusia parafiilioita ja erikoisia halupiirteitä, joita ei
jo olisi. Siksi seksi on hyvin tylsä aihe ja sen uutisointi tulisi lopettaa kokonaan.

Joillekin parisuhde ja seksi merkitsee onnellisuutta. Minulle vain tapaa rikastua.


Yhden ihmispaskan varietee

Olin jo aikeissa luopua uudesta harrastuksestani, kun isovarpaiden kynnet irtosivat. Kyseessä on klassinen köyhien ihmisten superedullinen harrastusmuoto, jota voisi luonnehtia englanninkielisellä nimellä ``Power walking´´. Eli siis reipas kävely raikkaassa ulkoilmassa.

Isovarpaideni kynnet mustuivat noin 2-3 tunnin lenkeillä. Lopuksi ne IRTOSIVAT, vittu!. Siinä niitä irronneita kynsiä ihmetellessäni, huomasin puhelimeeni tulleen viestin: muistatko mitä lupasit? En tiennyt yhtään keneltä se viesti oli tullut. Numero ei ollut tuttu. Vastasin kuitenkin muistavani ja pitäväni lupauksen.

Ei mennyt aikaakaan, kun viestejä alkoi tulla lisää. Kohde, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, pyysi minut hampurilaiselle. En syö enää hampurilaisia, ellei ole pakko. En ole niistä koskaan edes pitänyt, muuta kuin kännissä. Ja viimeisillä kännireissuilla en niitä edes syönyt, kun menin leipäilemään katkaisuhoitoon Laakson sairaalaan. Tästä on nyt aikaa muutama kuukausi. No, lähdin kuitenkin sinne hampurilaiselle. Jokainen askel sattui aivan saatanasti, mutta totuin siihen nopeasti.

Paikka oli suhteellisen outo, se sijaitsi tarkemmin määrittelemättä Hesperianpuistossa. Kun löysin jonkun penkin, johon istuin, viestitin nyt olevani siellä. Kului ehkä noin 10-20 minuuttia ja paikalle ilmaantui varustelekamuija paperisen McDonalds -pussin kanssa. Sisältönä oli kaksi juustohampparia. Olin kuulema lupautunut lähtemään telttailemaan hänen kanssaan. Olimme tavanneet jossakin baarissa. Itse en muista koko tapaamista. Esitin kuitenkin muistavani kaiken kirkkaasti, kuin kymmenentuhatta aurinkoa.

Varpaankynnet paskana ja tuntemattoman veitsistä kiinnostuneen naisen kanssa metsään yöksi, joo ei kiitos vittu! Mietin tilanteesta selviytymistä. Uskoin meneväni täydestä ja aloin esittämään kunnon separia. Siinä hampurilaisesta suuhuni tullutta syöpävaahtoa suustani räkiessäni, aloin kertomaan lääkedosetistani, jossa on jäätävä pilleri- ja tablettivalikoima. Se ei tuntunut vaikuttavan millään lailla tähän muijaan. Kommentoi vain: Sä oot silti tosi kiva!

Tuosta tapauksesta voisi tehdä modernin Helsinkiin sijoittuvan kansanlaulun, mietin mielessäni, kun lopulta hän luovutti ja tuumasi etten olisi kovinkaan halukas lähtemään metsään hänen kanssaan. Tilanne kääntyi kuitenkin nopeasti, kun hän otti aiheekseen alkaa kertomaan goottivaatetuksestaan, jota hän kuulema tykkäsi käyttää kotonaan!

Itsesuojeluvaistoni on kuitenkin todella loppuun hiottu. Sovimme tapaamisen toukokuun viimeiselle päivälle 2024 sille samaiselle penkille ja silloin ilmatkin olisi jo sen verran lämpimät, että yhden telttayön voisi heittää.

Siihen ei ole aikaa kuin noin 8 kk.