Matkailu

Okei, pikatesti lomailutottumuksistasi:

1) Suositko enemmän:
a) Rantalomia
b) Kaupunki- tai harrastuslomia

2) Työskenteletkö johtotason tehtävissä:
a) Kyllä
b) En

Ja sitten pikku yhteenlasku testin tuloksista: Jos päädyit a-vastauksiin, olet HP:n ja StrategyOne:n tutkimuksen mukaan kesälomalta palattuasi tehokkaampi työntekijä kuin alaisesi tai kaupungissa lomailleet.

Tutkimuksen mukaan rannalla lomailleet pk-yritysten työntekijät palaavat töihin kaikkein tehokkaimpina. Rantaloma parantaa työtehoa kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin kaupunki- tai harrastusloma. Seikkailuloma on työtehokkuuden kannalta kahta edellistä parempi vaihtoehto, muttei yhtä tuottavuutta lisäävää kuin Las Palmas ananas-drinkki kädessä.

Vaikuttaisi myös, että johtajat osaavat hyödyntää lomiaan muita tehokkaammin. Työntekijöihin verrattuna 13 % suurempi osuus johtajista arvioi unohtavansa lomalla työhön liittyvät velvollisuudet ja huolet. Yllättävin tulos lienee se, että 1674:n 18-74 -vuotiaan kyselyyn vastanneen mukaan yhden viikon loma lisää yhtä paljon tehokkuutta, kuin kahden viikon loma. 66 % vastaajista kertoi yhden viikon loman lisäävän työtehoa, ja 63 % totesi samaa kahden viikon lomasta.

Tänä kesänä kuitenkin kaksi päivää lomaa viettäneenä, eli Kööpenhaminassa kaksi päivää töitä tehneenä suurena holiday specialistina jäin pohdiskelemaan tilannetta yksi kahden viikon loma putkeen vs. kaksi viikon pituista lomaa eri ajankohtina. Jälkimmäisessä on kiistatta yksi suuri ongelma, eli pre-loma-stressi tulee kaksi kertaa. Verenpaine nousee 1) Siitä, kun miettii, onkohan töissä kaikki tehty niin hyvin, että voi jäädä lomalle ja 2) Siitä, kun miettii miten rempallaan koti on/ Voivoi, kun ei ole ehtinyt pakata/ Unohtuikohan muuten jotain.

Voisiko joku siis kertoa, kummassa lomamuodossa kokonaisstressi nousee korkeammalle tasolle?

Olen aina ärtynyt ihmisistä, joiden on pakko erinäisten ”Mä olen vähän tällainen bäkpäkkääjä, en mikään turisti” ja ”Olen käytännössä maailman kokenein matkustaja, miljoona lentomailia” -läppien on varjolla vihattava Tallinnan matkoja lähtökohtaisesti.

Tämän viikonlopun jälkeen ymmärrän heitä. Syy: Eckerö Linellä edestakaiset matkat, yö Sokos Hotel Virussa. Jälkimmäistä eivät riitä sanat kuvailemaan: kuinka hirveä voi olla röökinhajulla patinoitu kulahtanut ketjuhotelli, jonka aulabaarissa olin ainoa asiakas, joka olisi puhaltanut nollaa.

Päätin kuitenkin tästä säikähtämättä kruunata turrekokemukseni kävelemällä sisään Olde Hansa -ravintolaan, jonka olen aiemmin ohittanut. Tässä hieman kuvitusta, mikäli joku muu Tallinnan kävijä pohtii, astuako sisään.

Pääruoaksi riistakäristystä (eli käristys hirvestä ja villisiasta, inkiväärilanttua, puolukoita, ohraleipä paputäytteellä sekä keitettyjä kasviksia). Lanttu erityisen maistuvaa, ei kuitenkaan inkiväärin makuista. Ohraleipä papuineen kuivin koskaan. Käristys suussa kuin jauhelihaa.

Jälkiruoaksi ruusuvanukas kolmella lehdellä ja ruokosokerilla, kuulemma suosituin makeista paloista. Kaksi lusikallista kurkusta alas maksimisuoritus, maku ja tuntu kielellä suoraan käsivoiteesta, yleisvaikutelma Cacharelin Anais Anais.

Olde Hansan sivut suomeksi: http://www.oldehansa.ee/?id=10696

Olen Kööpenhaminassa neljättä päivää muotiviikkojen kunniaksi. Tänään kaupungissa koettiin jotain maailman suurinta, ennennäkemätöntä, joka näytti tältä:

Kyseessä on maailman pisin catwalk, reilun puolentoista kilometrin mittainen. Catwalk rakennettiin kaupungin pääkadulle Strøgetille alkamaan Rådhusplatsenilta ja loppumaan Kongens Nytorville. Pienenä yksityiskohtana heille, jotka eivät ole vielä Kööpenhaminaan ehtineet, kyseessä on noin viiden metrin levyinen kävelykatu, johon oli laitettu noin 1,5 metriä leveä mallien kävelyalusta. Tämän varrelle, sekä aukioille, jota Strøget halkoo, meidän katsojien oli mukava asettautua tutkimaan syksyn tyyliä.

Mukana olivat mm. Friis&Company, Adax ja Decadent. Tilaisuuden avasi ex-huippumalli Helena Christensen. Katselin näytöstä (kaatosateessa, jota on jatkunut nyt neljä päivää) noin 100 m Raatihuoneen torilta. Sijainti oli perfekto, sillä mallit aloittivat näytöksen kahdesta eri päästä. Näin toiset olivat kävelleet kohdalleni muutaman metrin ja toiset sen 1,5 km. Sain myös vastauksen pohtimaani kysymykseen, kuinka kengät kestävät tämän?

Eivät kaikki näyttäneet kestävänkään. Laskin kohdallani neljät katkenneet korot. Suurimpien aplodien arvoinen suoritus oli mielestäni seuraava:

Siispä vauva kädessä 12 sentin koroilla kevyt pikku 1,6 km kävelylenkki.

Parin yön valvomisen jälkeen tavoitin jotain hauskalla tavalla paikkaansa pitävää, jonka halusin ehdottomasti jakaa täällä. Kyseessä Joensuu ja Ilosaari, banaanit ja Loesje:

Loesje uskoo vaikuttamiseen julisteiden avulla. Tämän yhden osuvan matkailullisen lisäksi, miltä kuulostavat seuraavat:

Juuri tällaisena päivänä Marco Polo lähti Kiinaan// Mitä sinä olet ajatellut tälle päivälle

Pakistanilainen pätkätyö// Keskenkasvuisia kellarissa

Opettaja kertoi meille kukista ja mehiläisistä// Nyt poikaystäväni haluaa minulta hunajaa

Ottaisin presidenttini// Mieluummin mustana

Pikaruokaa/ Pikateitä/ Pikapanoja// Ja silti aika ei riitä mihinkään

Loesje on Hollannista kotoisin oleva liike, joka on perustettu vuonna 1983. Suomeen rantauduttiin 1991. Liikkeeseen on jokainen tervetullut keksimään omia lauseitaan. Lisätietoa ja lisää julistetekstejä löytyy osoitteesta: http://www.loesje.fi/index.htm.