Matkailu

Eli minä. Ensimmäistä kertaa kokeilemassa Pyhän uutta tuolihissiä, joka avattiin pari kuukautta taaksepäin. Hissi kiidättää Pyhän huipulle puolet aiempaa nopeammin mukavalla tuulikuomulla varustettuna. Etuna siis vauhdilla ala-asemalta purkautuvat jonot.

Häväistys olin myös laskiessani uutta FIS-rinnettä jättiaurassa. Yksi päivä rinteessä ei riitä 10 vuoden tauon jälkeen suoriutumaan alas kaatumatta. Plussaa Pyhä saakin ammattilaskijoille suunnatuista rinteistä. Osan arvioista mukaan jopa Suomen haastavimmista – sitä en ikävä kyllä pysty omalla laskutaidollani arvioimaan. Lähinnä kiittelen helpoimman rinteen ala-aseman työntekijää, joka auttoi ankkurihissin kyytiin.

Muu hiihtokeskusarvio:
RUOKA (Glacier Bar & Restaurant): Racletteja ja Fondue Chinoise +++. Viikkoa aikaisemmin Sveitsissä testattu Fondue Chinoise vie voiton tästä. Kuitenkin hyvä kakkonen, jota kelpaa maistella juuri rempatussa ympäristössä. Iltamenojen hiljaisuudesta pieni miinus, Koop Arponen lällybiiseillään liian pienessä yökerhossa ei toiminut.
UNI (Pyhä Suites): Neljän makuuhuoneen mökki. Kohtuullinen reissumaja, jos saa oikeasti ne 7-9 muuta mukaan kustannuksia jakamaan. Aivan rinteiden vieressä.

Milloin olet viimeksi juhlinut ulkomailla ikimuistettavan hyvin?

Itse kaksikin kertaa tällä viikolla, Bernissä. Ensimmäinen kerta oli kasari-bileissä, joten muistelen mieluummin näin julkisesti jälkimmäistä. Kyse on berniläisestä traditiosta, Zibelemäritistä (Sipulimarkkinat). Markkinat aukeavat joka marraskuun neljäntenä maanantaina klo 03-04 aikoihin aamuyöllä. Berniläisen tradition mukaan näin on ollut jo vuodesta 1405, kun tuli tuhosi suurimman osan kaupunkia ja läheisen kylän asukkaat lahjottivat karhu-kaupungin asukkaille sipuleita.

Nykyään ihmiset paitsi roikuttelevat sipuli-nauhoja kaulassa, myös käyttävät värikkäitä parin euron karkkinauhoja. Heinekenia ja paikallista glögiä on tarjolla aamusta alkaen. Teemaan kuuluu myös paperisilpun heittely, josta saa paremmin käsitystä seuraavasta kuvasta..

.. Illan loppuhuipennus löytyy vuosittain vanhoista tutuista Schlager-bileistä Cafe Aarbergerhofista. En ole missään, koskaan, ikinä nähnyt niin vauhdikkaita maanantai-tansseja. Seuraava kuva antaa osviittaa paitsi juhlista, myös tasokkaasta Ruotsin-laivan tunnelmaa hipovasta bändistä.

Tunnin päästä hyppy Swissin lennolle, joka on muuten noussut yhdeksi suosikkiyhtiöistäni. Plussaa hyvästä palvelusta, siisteistä koneista ja tasokkaista ei-kuivista välipalavoileivistä.

Ruotsalainen pornokeisari Berth Milton aikoo perustaa seksihotelliketjun. Miestä on helpompi ymmärtää, kun otetaan ensin taustat kehiin: Miltonin isä perusti Ruotsin ensimmäisen värillisen, kovaa pornoa tarjonneen lehden. Nykyisin Berthin hallinnoima lehti on muuttunut isoksi viihdetaloksi.

No niin, ja koska alalla kuin alalla innovatiiviset liikeideat ovat olennainen osa menestystä, nuorempi Milton on onneksi keksinyt yhden nerokkaan. Mitäs, jos kaverit perustettais hotelli, johon päästetään pariskunnat ilmaiseksi, jos ne suostuu, että niiden seksipuuhat streamataan nettiin? Tuloahan syntyisi sitten niin, että netin käyttäjät maksaisivat katsomastaan. Tuotto-odotus: 30 miljoonaa euroa vuodessa.

En pääse eroon yhdestä ajatuksesta: mitä jos maksaisit katsomastasi, ja yhtäkkiä ruutuun heilahtaisi naapurisi/ työkaverisi/ tuttusi jompikumpi pää? Kummalle se olisi nolompaa?

Onneksi tämä skenaario ei ehkä koskaan toteudu, nimittäin Miltonia vastaan on nostettu kaksi syytettä. Syytteissä mm. todetaan, että Milton on käyttänyt yhtiön varoja luksus-elämäntyylinsä rahoittamiseen.

Lopuksi vielä hieman epäseksikkäämmät viikonlopun toivotukset Oslosta ja kiitokset vinkeistä edelliseen päivitykseen (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/anitan/114378/). Paluumatkani sujuu antoisammin em. postauksen kommenttiboksista löytyvästä syystä.

Löytyisikö täältä apua seuraavaan kysymykseen: onko kukaan teistä muista reissaajista maksanut samaa lentoa kahteen kertaa?

Kuvio on käytännössä tämä:

Olin suunnitellut mukavan pitkän viikonlopun ystäväni luokse Zürichiin. Kuitenkin yllättävien sattumusten vuoksi matkustan huomenna Oslon kautta Kööpenhaminaan. Olen Kööpenhaminassa silloin, kun lentoni Helsingistä lähtee. No problemos, ajattelin. Jätän menolentoni käyttämättä ja otan vain uuden edullisen 60 e lennon välille Kööpenhamina-Zürich.

Soitto aiheesta Blue 1:lle. Eivät kommentoi aihetta, koska olen varannut lennon Seat24:sta. Soitto Seat24:n, ei ole heidän asiansa, sillä yhtiö on Blue 1. Soitto uudestaan lentoyhtiöön, kommentoivat sittenkin, ettei onnistu, sillä olen ottanut halvimman mahdollisen lipun. Jos perun menolennon, myös paluulento peruuntuu automaattisesti. Kysyn, enkö saa käyttää maksamastani palvelusta sitä osaa, minkä valitsen?

En kuulemma. Tai saan jättää paluulennon käyttämättä, jos haluan käyttää pelkän menolennon. Ai no kiitos, ihanko totta. Nyt, jos varaan pelkän paluulennon Zürich-Helsinki, hinta on n. 160 e. Tällöin olen maksanut kaksi paikkaa samalle lennolle, hinta yhteensä lähes 300 e.

Siispä, löytyisikö täältä akuuttia pika-apua tai kokemuksia lentojen perumisesta? Otetaan myös vastaan pikku vinkit aiheesta "Miten selvitä tästä mahdollisimman halvalla"?

Ps. Kyllä, en ole koskaan aikaisemmin kohdannut ajatusta siitä, että menolennon peruminen johtaisi siihen, että paluulentokin peruuntuu.

Haluan esitellä löydön, joka osoittaa, että vaikka työpöydältä löytyvät Asus ja Nokia, kaikki kodin tärkeydet eivät kehity parissa tuhannessa vuodessakaan:

Itseltäni löytyvät kyseiset mitat turkooseina muovisina, nämä esillä olevat ovat Kiinan ensimmäisen keisarin ajalta. Qin Shihuangdi hallitsi vuosina 221–210 ennen ajanlaskumme alkua ja yhdisti kuusi kiinalaista valtiota yhdeksi jättimaaksi. Keisari valmistautui kuoleman jälkeiseen elämään rakennuttamalla Shaanxin provinssissa sijaitsevaan Lintongiin mahtavan hautakammion, jossa häntä vartioi 8 000 sotilaan terrakotta-armeija.

Hautakammio löydettiin vuonna 1974, kun kaivoa kaivaneet maanviljelijät löivät lapionsa yhteen sotilaista. Tukholman Itä-Aasian museossa on näytillä tällä hetkellä kahdessa salissa yli 300 esinettä Qin- ja Han-dynastian ajalta. Koska näyttelyä harvoin tuodaan Kiinan ulkopuolelle, ainakin eilen, sunnuntai-iltapäivällä jonoa oli n. 50 m. Kiitos nopean lipunmyynnin, sisään pääsi kuitenkin vartissa. Paljon itseään toistava näyttely, joskin hyvin ohjattu tarina tekstein ja kuvin. Itse viihdyin n. 45 minuuttia. Mahdollisuus päästä tutustumaan vielä 16.1.2011 asti.

Missä? Tukholman Itä-Aasian museo/ Skeppsholmen/ Tyghusplan 4/ 111 49 Tukholma, ke - su 11 - 17

Tänään Tukholmaan! Norwegianilla jälleen, nappasin ex tempore -lennot firman nettisivuilta. En ole erityisen suuri lentokenttä-keskusta kuljetusten ystävä, koska pääasiallisesti se tarkoittaa kyytiä ilman paikkalippua kalliisti. Kukapa lomallaan jäisi kentälle viihtymään, joten hyvä pitää hinnat korkealla, kun varmoja kuljetettavia riittää (niin kauan kun taksi ei tule halvemmaksi). No niin, tällä pohjustuksella, tein juuri elämäni ensimmäisen hyvän (jopa loistavan, se jää jokaisen oman arvion varaan) lentokenttäkuljetus-diilin:

http://www.toisenlainentukholma.fi/

Toisenlainen Tukholma -sivuilta ostettuna Arlanda Express -junayhteys kentältä keskustaan ja takaisin irtosi n. 35 eurolla per naama. Samainen yhteys oikeasti noin 50 euroa. Lisäksi pakettiin saa ilmaiseksi 24 h Tukholma-kortin (hinta 42,46 e). Tukholma-kortilla pääsee ilmaiseksi mm. 80 museoon ja nähtävyyteen. Mikäli et ole aiemmin läpyskään törmännyt, lisätietoa täältä:
http://www.city-discovery.com/fi/ID6835_Tukholma-Kortti

Ja näin ollen, kyllä kiitos, säästöä 55 euroa.

Hyvää, kaunista ja iloista viikonloppua kaikille!

Haastattelin uusimpaan Cityyn AJ Kemppaista (http://www.city.fi/artikkeli/Laskumatkalla/3636/). Kemppainen on paitsi taidokas vapaalaskija, myös elämäntapamatkailija. 250 matkapäivää vuodessa suorittava laskija paljasti seitsemän maailman ihmettään. Aikaisemmin tämän ovat tehneet mm. Arman Alizad ja Anne Kukkohovi.

Näiden haastatteluiden jälkeen olen ollut aina tulessa potenssiin sata. Paitsi, että olen hukkunut reissukateuteen, olen aina miettinyt, mikä olisi oma maailman ihmeeni. Joka kerta olen päätynyt samaan: Plitvice lakes (Plitvicka Jezera).

Plitvice on sinänsä mielenkiintoinen, että olen kuullut paikasta vain reilaajien suusta ja yhden kysymyksen yhteydessä: Kannattaako vai eikö kannata?

Itse päätin reililläni, että kannattaa. Vuonna 1979 UNESCO:n maailmanperintökohteeksi valittu luonnonpuisto sijaitsee Kroatiassa. Lähin lentokenttä on Zagrebissa, 140 km päässä. Nappasin bussin
Zagrebista aamulla, pysähdyin päiväksi Plitvicelle ja jatkoin illaksi Splitiin.

Plitvice Lakesin kansallispuisto jää kolmen vuoren väliin ja oli muuten Jugoslavian ajan tunnetuin turistikohde. Käytännössä luonnonpuistossa kiemurtelee kolme selkeää kävelyreittiä, joista lyhyimmästä selviää parissa tunnissa. Valitsin itse tämän. Jos muuten väsyy matkalla, voi myös hypätä taukopaikalla minijuniin ja palata alkupisteeseen. Alueella kauneinta ovat pienet järvet purot ja vesiputoukset. Klisee, yep, turkoosia vettä, mutta alla kuvissa todiste siitä. Lienee ainoa paikka Iguassun lisäksi, missä mieleni on todella levännyt. Ps. Nyt olisi SINUN vuorosi: paljastathan oman maailman ihmeesi?

Haluan esitellä yhden hyvin sympaattisen matkailutuotteen: Kittilän (KTT) kynsiin.

Berliiniläinen Uslu Airlines valmistaa kynsilakkoja, joista jokainen on nimetty lentokentän mukaan. Yhteensä mallistoon kuuluu 180 kenttää, omia suosikkejani mm. Pajas Blancas// Argentina ja Wausau// USA.

Omia lempivärejä voi käydä vilkuilemassa täältä:
http://www.usluairlines.com/shop/category/nail-polish/

Tuotesarjaan kuuluu lisäksi mm. huulikiiltoja, ripsareita ja puutereita. Uslu Airlinesin takana ovat meikkitaiteilija Feride Uslu ja saksalainen yrittäjä Jan Mihm. Pullon kylkeen painettu Bernhard Willhelm on saksalaissyntyinen muotisuunnittelija, joka perusti oman mallistonsa 1999. Suomessa lakkoja myy My o My.

Vaikka vielä jäi avoimeksi, miten kynsilakat liittyvät matkailuun (kuinka monta kertaa olen lisännyt lakkaa reissussa?), lopuksi kuva Kittilästä. Ainakin siksi, että on sympaattista, että juuri se kaikista Suomen kentistä on valittu pullon kylkeen.

Olen vieraillut kerran Fotografiskassa, Pohjoismaiden suurimmassa valokuvanäyttelyssä. Tämä oli kolme viikkoa ennen avajaisia toukokuussa. Silloin väistelimme remonttitelineitä ja maalareita. Kuitenkin jo heti ensivierailullani ihastuin yläkerrasta aukeavaan näkymään:

Kaikkiaan valokuvanäyttelyn aukeamisessa on muitakin hyviä puolia: ensinnäkin se sijaitsee siinä vanhassa punaisessa tiilirakennuksessa lähennä Slussenia. Se on se kohta, jota ei voi olla näkemättä, kun suunnistaa Viking Linen terminaalista kohti keskustaa. Toiseksi, jo avajaisista (21. toukokuuta) asti pystyssä ollut Annie Leibovitzin näyttely on saanut jatkoa aina 19.syyskuuta asti. Annien kuvissa on paitsi julkkiksia vuosien takaa (mm. Brad Pitt), myös kuvaajan ystäviä ja perheenjäseniä.

Muita 2500 neliön näyttelytilaan tulossa olevia mielenkiintoisuuksia ovat mm. kolmatta kertaa Ruotsin parhaaksi palkittu lehtikuvaaja Pieter ten Hoopen sekä Lars Turnbjörkin videoinstallaatio Wunderbaum.
Museossa sisällä näyttää tältä:

Fotografiska, Stora Tullhuset Stadsgårdshamnen 22

Okei, pikatesti lomailutottumuksistasi:

1) Suositko enemmän:
a) Rantalomia
b) Kaupunki- tai harrastuslomia

2) Työskenteletkö johtotason tehtävissä:
a) Kyllä
b) En

Ja sitten pikku yhteenlasku testin tuloksista: Jos päädyit a-vastauksiin, olet HP:n ja StrategyOne:n tutkimuksen mukaan kesälomalta palattuasi tehokkaampi työntekijä kuin alaisesi tai kaupungissa lomailleet.

Tutkimuksen mukaan rannalla lomailleet pk-yritysten työntekijät palaavat töihin kaikkein tehokkaimpina. Rantaloma parantaa työtehoa kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin kaupunki- tai harrastusloma. Seikkailuloma on työtehokkuuden kannalta kahta edellistä parempi vaihtoehto, muttei yhtä tuottavuutta lisäävää kuin Las Palmas ananas-drinkki kädessä.

Vaikuttaisi myös, että johtajat osaavat hyödyntää lomiaan muita tehokkaammin. Työntekijöihin verrattuna 13 % suurempi osuus johtajista arvioi unohtavansa lomalla työhön liittyvät velvollisuudet ja huolet. Yllättävin tulos lienee se, että 1674:n 18-74 -vuotiaan kyselyyn vastanneen mukaan yhden viikon loma lisää yhtä paljon tehokkuutta, kuin kahden viikon loma. 66 % vastaajista kertoi yhden viikon loman lisäävän työtehoa, ja 63 % totesi samaa kahden viikon lomasta.

Tänä kesänä kuitenkin kaksi päivää lomaa viettäneenä, eli Kööpenhaminassa kaksi päivää töitä tehneenä suurena holiday specialistina jäin pohdiskelemaan tilannetta yksi kahden viikon loma putkeen vs. kaksi viikon pituista lomaa eri ajankohtina. Jälkimmäisessä on kiistatta yksi suuri ongelma, eli pre-loma-stressi tulee kaksi kertaa. Verenpaine nousee 1) Siitä, kun miettii, onkohan töissä kaikki tehty niin hyvin, että voi jäädä lomalle ja 2) Siitä, kun miettii miten rempallaan koti on/ Voivoi, kun ei ole ehtinyt pakata/ Unohtuikohan muuten jotain.

Voisiko joku siis kertoa, kummassa lomamuodossa kokonaisstressi nousee korkeammalle tasolle?