Matkailu

Tiedättekö sen ärsyttävän, säännöllisesti toistuvan matkakirja-jutun, jonka joku toimittaja keksii aina uudelleen? Napataan joku maa (tyyliin Espanja), jossa ”kaikki suomalaiset” viihtyvät. Sitten etsitään joka kirjasarjasta Espanja-opas ja nerokas kirjoittaja selaa opuksia kotisohvalla ja listaa plussat sekä miinukset. ”Kivoja kuvia”. ”Paras nähtävyysvalikoima”. ”Voisi olla enemmän jotain vaikka ranta-juttuja, ravintola-arvosteluita ja perheystävällistä liibalaabaa.” Ja mistäköhän helkkarista opuksen pätevyyden voi havaita Suomen Helsingistä käsin?

Näen punaista ja tein inventaarion omaan matkakirjastooni. Arviot perustuvat todettuun käytettävyyteen reissussa.

*Lonely Planet (USA, Brasilia): Moititaan kirjoittajien huonosta asiantuntemuksesta mielestäni suotta. Sisältö hyvä ja tiivis, ongelma on se, ettei paikkoja löydä kirjan onnettomilta karttasivuilta. Joita katsellessa muuten kaikkialle näyttäisi olevan kävelyetäisyys. Ei ole, kokeiltu Santa Monicassa ja Riossa.

*Lonely Planet Encounter (Buenos Aires): Drinkki kaatui LPE:n päälle toisena reissupäivänä. En kaivannut opusta sen jälkeen. Sivunasettelu ja palveluiden löytyminen Berlitzin tasolla. Parasta iso, hintaan sisältyvä kartta, joka ikävä kyllä hukkui.

*Otava karttaopas (mm. New York, Praha, Lontoo): Toimii, jos ei tunne kaupunkia: kaikki mikä mahtuu saman sivun karttaan on suunnilleen kävelymatkan päässä tai melko lähellä. Aukeavien karttojen ongelma suurkaupungeissa on vain se, että noin puolet kadunnimistä puuttuu.
(Der National Geographicin Berliini toimii samalla avaa ja katso -idealla ja on kattavampi tiennimien suhteen. Suosittelen.)

*Mondo (mm. Amsterdam, Rooma, Tallinna) & Sankarimatkailijat (Pietari, Moskova): Pitkän reissun tunnelmaa. Kirjan ja oppaan kombi.

*Baedeker (Berliini): Kätevä yksinkertaisesti, jos ohittaa pitkät, hieman kuivanoloiset infosivut. Lyhyitä pätkiä, hyvin reissunpäällä silmäilyyn sopivaa ravintolaa, baaria, katsottavaa.

*Tammi Näe ja koe (Pariisi) & WSOY Kaupunkikirjat (Pietari): Molemmissa samaa tyhmäkin tajuaa -mentaliteettia, mutta suhteellisen hyvällä maulla toteutettuna. Tein näillä ensimmäiset Pariisini ja Pietarini.

Odotan nostoja kirjahyllystäsi. Siis niitä joiden käyttöliittymän olet jo testannut.

Mietin tänään rakkausturismia ja seksimatkailua. Katsoin Dawn Porterin suhdeseikkailuita Neloselta. Idea oli karkea ja kulunut: jenkkimiehet reissasivat Ukrainaan (huom. Ukrainaan, ei edes Venäjälle tai Thaikkuihin, katalogivaimojen luvattuihin maihin) vaimonhakuun. Odessassa pidettiin juhlat, joissa miehet tutustuivat paikallisiin naisiin. Huvittava hetki tuli, kun naiset olivat enemmän innoissaan ilmaisesta ruoasta kuin lippispäisistä arizonalaisista farmareista. Porteria tämä hämmästytti. ”Hei nää ukrainalaiset naiset ei otakaan ketä vaan, et nää on kriittisiä”.

Mielestäni rakkausturismi on oikeastaan aika hyvä diili, useastakin syystä. Itäeurooppalaiset naiset ovat paremman näköisiä suhteessa alueen miehiin. Naisia on pelkästään Venäjällä miljoonia enemmän kuin miehiä. Jos ulkomaalaisilla miehillä on liikaa rahaa, naisilla ei tarpeeksi, taloudellinen match on hyvä. Sitä paitsi slaavien ulkonäkö tuntuu miellyttävän lännen miehiä. Plus itäeurooppalaiset naistuttavani ovat myös selkeästi halukkaampia sitoutumaan kuin lännessä asuvat neidit. Tapailun päämäärä on avioliitto (mitä nuorempana sen parempi), ei yksi yhteinen yö. Pikku fakta sitten vaan, etten ole varma, kuinka hyvin lännen miesten ulkonäkö miellyttää slaavinaisia vai onko kyse vain rahasta. Kuulemma eurooppalaiset ovat ainakin yleensä vähemmän juoppoja, joka on selkeä plussa.

Seksimatkailu ei mielestäni istu idän sitoutumishaluiseen kulttuuriin. Selailin katalogia (saa venäläisistä takseista olemalla mies ja sanomalla ”katalog”). Kyseessä on puhelinluettelon tapainen läpyskä, jossa on esitelty naisia puhelinnumeroineen. Pehmopornokuvan vieressä on myös tieto siitä, minkä metroaseman lähellä nainen sijaitsee. Hintaa ei kerrota. Jälleen kerran, karkeaa ja kulunutta.

Ps. Mitkä ovat omat kokemuksesi siitä, miten maailma makaa?

Nelosen kevätpressissä esiteltiin keskiviikkona Terhi, Erja, Tamer, Sini ja Matti. Deturin matkaoppaat, uuden samannimisen tosi teeveen päätähdet. Ohjelma muuten kuvataan… diddididiii vau… Alanyassa. Missä ihmeen Alanyassa?

Kuulemma kaupungissa, joka kohdepäällikkö Terhin (asunut 10 vuotta Alanyassa) mukaan tulee kumoamaan ennakkoluuloja. Tässä tapauksessa ennakkoluulo on se, ettei kohteessa ole muuta kuin ranta ja turistit. En ole samaa mieltä. Edellä mainittu ennakkoluulo pätee uudempiin kohteisiin, kuten Bulgarian rakennettuihin rysiin. Parhaimpana esimerkkinä Sunny Beach. Tapasin muuten alkusyksystä suomalaistytön, joka oli toiminut kohteessa matkaoppaana. ”Kun paska osuu tuulettimeen” oli hänen kommenttinsa oppaan työstä. Terhin mukaan tämä kuvaa vain niitä huonoja työpäiviä.

Niin, se toinen ennakkoluulo, joka tulee kumotuksi, on kuulemani mukaan ”suomalaisen turistin stereotyyppi”. Yritän miettiä mikä on suomalaisen turistin stereotyyppi. Ilha Grandella Brasseissa porukka brittimatkailijoita ihmetteli, että mitä helkkaria teen siellä. Suomalaiset eivät heidän mielestään matkaile ”sellaisissa paikoissa”. Missä sitten?

Toiselle tutulleni, Briteissä vuosia asuneelle intialaistoimittajalle sanoin stereotyyppi suomalaisturistin oikeastaan olevan brittituristin synonyymi. Mies oli kauhuissaan. Hän oli juuri kuvannut viikon saarimaan asukkaita Ayia Napassa.

Aloitin oman matkailuharrastukseni 17-vuotiaana Finnmatkojen reissulla Teneriffalle, Playa de las Americasiin. Sen perusteella näen suomalaiset turistit suunnilleen Matkaoppaat-videoiden kuvaamalla tavalla:

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/matkaoppaat/videot

Samaiselta sivulta löytyy muuten muutakin infoa oppaista. Sarja muuten alkaa tammikuussa 2010.

Finnair ilmoitti tänään alkavansa laskuttaa Euroopan reittilentojen juomatarjoilusta. Niin. Skumpissa ja väkevissä on nähty jo hintalaput, mutta nyt ne asetaan myös olueen (4 e) ja viineihin (5 e). Toisaalta lennoilla juodaankin alkoholia pääasiassa kahdesta syystä: 1) Kun se on ilmaista 2) Lääkkeeksi lentopelkoon. Kolmanneksi voisi sanoa humaltuakseen tai huvikseen, mutta suomalaisilla ne ovat selkeästi alisteisia ilmaisuudelle.

Mutta siispä asiaan. Maksullisuus astuu voimaan 12.1.2010. Juomaa saa rahalla Euroopan reiteillä kello 10 jälkeisillä lennoilla. Paitsi jos on menossa Tukholmaan, Pietariin, Riikaan, Tallinnaan tai Vilnaan tai edellä mainituista takaisin.

Tavakseni on viime aikoina muodostunut lentää tyyliin klo 5 aamulla (varaan lennot niin myöhään, että maksan surkeimmista ajoista tuplahinnan). Matkalle lähtiessä yleensä on luonnollisesti läksiäiset edellisenä iltana, jolloin alkoholin tarpeellisuus minimoituu muutenkin. Joten aika sama.

Faktahan on kuitenkin se, että jollain rahavaikeuksissa pyörivien lentoyhtiöiden on itsensä elätettävä. Finnair alkaakin myydä säläkärrystä (siitä mistä saa hajuvesiä, koruja yms.) ennakkotilauksena laajennetusti. Mukaan tulee lentoreittejä Berliinistä Kiovaan, sekä menoa että paluuta. Ryanairin mietelmä on muuttaa matkatavarahyllyt sängyiksi. Huoh.

Miten sinä tekisit lentämisestä kannattavaa?

Lonely Planet listasi uusimmassa läpyskässään, "1000 Ultimate Experiences", 10 maailman parasta bilekaupunkia. Ja ne tulevat tässä:

1. Belgrad, Serbia
2. Montreal, Kanada
3. Buenos Aires, Argentiina
4. Dubai, Arabiemiraatit
5. Thessaloniki, Kreikka
6. La Paz, Bolivia
7. Kapkaupunki, Etelä-Afrikka
8. Baku, Azerbaidjan
9. Auckland, Uusi Seelanti
10. Tel Aviv, Israel

Käsi ylös kuka on samaa mieltä voittajasta? Itse olen kokenut Belgradin lähinnä hengailumielessä eli enemmän istumispubbailu-kaupunkina kuin sykettä nostavana bilemekkana. Jep, no voittosuitsutuksessa kehutaan sopivuutta intellektuaaliin chillailuun, mutta myös ylistetään ravintoloita sekä baareja Skadarlijalla. Balkanista puhuttaessa antaisin hehkutusta pikemminkin Sarajevolle: rento ja nuorekas juhlailmapiiri. Varsin uutena kohteena ei liikaa 16-vuotiaita "äiti mä lähdin ekaa kertaa ulkomaille" -bilettäjiä.

Belgradin sijoitus mukailee yleistä lamailu-kuviota: perässä seuraa samppanja-bilekohteiksi luokilteltuja kaupunkeja Dubaista Thessalonikiin. Jälkimmäinen ei ole maineensa veroinen ainakaan viikolla: liftasin tiistai-iltana venäläisen uusrikkaan kyydissä "kaupungin suurimmalta casinolta kaupungin tärkeimmältä bilealueelta" takaisin keskustaan, koska "bilealueella" ei ollut mitään juhliin viittaavaakaan. Keskusta tarjosi onneksi mukavia Canary Islands -luokituksen merenkatselu terasseja.

BA on hyvä. Todella hyvä. Nostaisin silti sen yli Rio de Janeiron Lapan: ei niin loistelias ja länsimaalainen kuin edellämainittu, mutta kaupunginosa, jossa joka ovesta pääsee juhlimaan ja katubileet ovat mahtavia. Pienenä miinuksena, kuvamateriaalia ei ole, koska kohde on taskuvarkaiden suhteen Barcelona potenssiin viisi.

Odotan arviotasi. Missä ovat päin maailmaa ilta jatkuu perjantaista sunnuntaihin - paremmin kuin missään muualla?

Viimeksi kirjoitin tulevasta ”ulkomaan”matkastani. Ulkomaat lainausmerkeissä, koska Tallinnaan meno tuntuu aina hieman Turun tai Tampereen reissulta, vain matkustustapa on erilainen. Jenkkituttavani ihmetteli muuten hiljan, miksi suomalaiset suosittelevat Helsinki-nähtävyyksiä kysyttäessä ensimmäisenä matkaa laivalla kartalla oikealle tai vasemmalle. Niin, miksi?

No joka tapauksessa, oma reissukuvioni oli tämä: Cityconin rakennuttaman Rocca al Mare -kauppakeskuksen avajaiset, lautalla yli ja bussikuljetus satamasta keskukseen.

Konsepti on sekoitus Espoon Selloa ja Venäjän Megaa. Tallinnan shoppailu-kokemukseni ovat minimaaliset, joten en lähde vertailemaan paikkaa sen kummemmin muihin paikallisiin. Periaatteessa kohdetta kuitenkin suosittelen seuraavien Suomesta vielä puuttuvien myymälöiden vuoksi:

1) Boost (http://www.boostjuice.com.au/)
Ausseista marjoja, hedelmiä, jätskiä, maitoa sekoitteleva mehubaari. Freesi. Ruokakategoriassa myös Sushi Baarin tarjonta tosi nam. Carpe Vinum -myymälällä on pienehkö, mutta kattava valikoima mm. Alkon listoilta vielä puuttuvia Proseccoja ja muita italialaisia.

2) I.L.U
Kosmetiikkaa, mm. Too Facedia (http://www.toofaced.com/), joka on Jenkeissä vetänyt hirmusuosiot. Profiilia nostanut Madonnat, Jessica Simpsonit ja Paris Hiltonit kuluttajina. I.L.U:n muuta kivaa mm. Nougat London ja miriamquevedo.

3) Soleil Sucre –alusvaatteet (http://www.soleilsucre.com/)
La Senzan tyylistä (joka muuten myös löytyy keskuksesta) naisten valikoimaa. Keskihintainen, mutta tyylikäs.

Muita semi-huomioitavia: Marks & Spencer, New Yorker, Gold Time (hyvä valikoima Ti Senton koruja) sekä ABC Kingin ja Batan kengät (samalla käytävällä myös vajaa 10 muuta hyvän saapastarjonnan myymälää).

Jos ei kiinnosta maksaa sitä perinteistä kahta ja puolta festaroinnista, juuri nyt olisi sitten toimittava ilmaisen Roskilde-lipun eteen. Ja se tapahtuu seuraavalla tavalla:

Hae street teamiin. ”Työt” tehdään ennen itse h-hetkeä: jaetaan festari flyereitä ja julisteita ympäri omaa kotikaupunkia. Palkkiona lippu tapahtumaan. Pidän ideasta, koska kyse ei ole roskienkeräilystä, missä ei näe yhtään omaa lempibändiään (toki tämäkin pesti on tapahtumassa tarjolla). Plussana myös pääsy omalle alueelle itse tapahtumassa, jossa tarjolla virvokkeita edukkaampaan hintaan. Taloudellisesta näkökulmasta etu on hyvä, koska Roskilde on hintava tapahtuma. Ne edukkaammat kaupat on hienosti sijoitettu junamatkan päähän, että rahat tulisivat varmasti käytettyä itse alueella. Yksi syy, miksi valitsen ensi kesänä Szigetin, jos taas festareille mielin.

Mutta siitä ilmaisuudesta. Street team on kartoittanut viime vuonna mukana olleet ja loput paikat ovat nyt tarjolla uusille tulijoille. Jos tunnet sen jonkun viime vuonna mukana olleen, pyydä suosittelijaksi, voi jopa auttaa.

Kiinnostuit? Jos kyllä, meiliä osoitteeseen street-team(a)roskilde-festival.dk 15 joulukuuta mennessä. Kerro Lontoon kielellä, että haluat hakulomakkeen tehtävään ja that is it. Lappunen on tänä vuonna perustiedot ja kolme kysymystä tiedusteleva miniläpyskä.

Roskilde 2009.

Suomalaiset matkustavat enemmän kuin koskaan, kriiseistä ja muista huolimatta. Niin. Matkatoimistoissa väittävät, että sen muutaman vuoden pinnalla olleen mitä-kauemmas-sitä-parempi -ajattelun rinnalle (ensin Australia oli kauas, sitten enää maailman ympäri -matkat alkoivat kelvata) on noussut nopeasti lähelle -ajattelu. Kun käy nopeasti Pariisissa, Vilnassa ja Istanbulissa viikonloput, on matkustanut kolme kertaa sen yhden kuukausi kengurumaassa reissun sijaan.

Kyse on tietenkin vain matkailun määrällisestä noususta.

Jaa. Olen tänä vuonna nopeasti viihtynyt kaupunkilomalla Amsterdamissa, Gentissä, Murmanskissa, Kööpenhaminassa, Moskovassa, Tukholmassa ja Petroskoissa. Ja ei, näistä mikään ei ollut yhtä viihdyttävä kuin oikeasti pitkä reissu. Mutta, onko näistä joku täydellinen kohde lyhyilyyn? Kyllä ja ei. Kyllä helpon saavutettavuuden (nyt ei lasketa viisumia Venäjälle) ja halpojen lentojen vuoksi. Ei siksi, koska puolet niistä ei ole takuukohteita. Takuukohde on sellainen, jonne mennään vähällä ajalla etsimään varmaa hauskaa. Niin kuin Kööpenhamina kesällä ja Barcelona aina.

Suunnitellaan ja unelmoidaan taas hetki. Vaikka silmät kiinni. Seuraava reissusi? Oletko pitkä- vai lyhyt-matkailija?

Omani on se klassisesti lyhyin: ensi viikko ja Tallinna. En ole käynyt viiteen vuoteen, vaikka sinne tänäkin vuonna matkaa miljoona suomalaista.

Kumman vuoksi klikkasit tätä? Martinan vai Sveitsin? Martinan, luulen. Sveitsi on kuitenkin jopa nähdympi kuin rouva Aitolehti. Jotain yhteistäkin näillä kahdella kuitenkin on.

Jälkimmäinen poseerasi Subin kevätpressin kutsussa värikuvassa, raskaana, alasti. Sveitsissä raskauskuva on jo se juttu. Tyyliä kuviin haetaan oikealta ja vasemmalta. Rekvisiitta puuhkasta lähtien on pop, Anne Geddes -meininki plussaa.

Sopiva tilanne ihailla näitä on esimerkiksi työpaikka. Suomalaisille tämä ei sovi. Jo Kokoomuksen nuorisokalenteri -henkinen nakuilu on kohu-uutinen. Belgialais-hollantilaiselle tuttavapariskunnalleni se on kahvipöytäkeskustelun aihe. Katsos he, Keski-Euroopan tavallisimman näköisen ihmiset, olivat keränneet orkesterilleen rahaa tekemällä alastonkalenterin. Kuvat oli otettu paikallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Sain ihailla tulosta, joka muuten oli lähetetty myös kaikkien sukulaisten seinälle roikkumaan. ”No riippuu ihan sukulaisesta, että onko se vessassa vai eteiskäytävällä.”

Etelä-Eurooppa ja osittain Aasia poseerausta ovat victory-henkiset käsimerkit. Idässä otetaan (siitä lähtien kun ymmärretään kameran olemassaolo) katse kaukaisuuteen ja säikähtäneen dramaattinen ilme.
Kun Facebookia tutkittiin sen alkuaikoina, todettiin, että jenkit haluavat poseerata oletuskuvissaan aina jonkun kanssa. You know, onhan näitä kavereita tässä. Suomalainen on joka reissuporukassa se ainoa, joka haluaa kuvan itsestään, yksin, siinä ikimuistoisen ketjuhotellin edessä. Muilta osin en ole vielä päättänyt, miten Suomi tai loppumaailma poseeraa. Kerro sinä.

Nojatuolimatka, mielikuvitusmatka, valitse nyt jompikumpi noista ärsyttävän kuluneista sanoista ja ole mukanani sellaisella hetki. Kyseessä baari-ilta Venäjällä. Pietari, kello viisi aamulla. Ajatuksena vaihtaa yökerhoa Nevskij Prospektin toiselle puolen hiljaiseksi käyvästä neonvalohelvetistä, käydä ehkä aikaisella sushi-aamupalalla pääkadun Dve Palochkissa. Ainakin Dumskaja-kadulla juhlat jatkuvat.

No nyt lopetetaan se kuluneesti nimetty ajattelureissu ja otetaan uusi. Vuorosi valita. Viimeinen, paras tai edes keskinkertainen reissu. Ainoastaan yksi ehto: sieltä sait sitä jotain, mitä Suomesta ei saa. Pieniä tai suurempia asioita, joihin matkamuistot ja -kuume voivat kotimaassa kulminoitua.

Mitä?

Pietarissa se on 24/7-ajattelua; kirjakauppoja, levymyymälöitä, luistinratoja, baareja. Turhaahan tämä oikeastaan on, kenen nyt on pakko saada Dima Bilanin uusin kello kolme aamulla. Mutta hauskaa myös. Puolitäydessä laatikkomarketissa aamuyöstä kirkkaiden halogeenivalojen alla ei edes huomaa elävänsä yötä. Viinakauppa sentään noihin kellonaikoihin rajoittuu pöydän alle. Kun Jean Paul Gaultierin "Prêt-à-Porter" 2009 Limited Edition -pullovesi tuli Pietariin, luulin, että se on turhaa. Ei ole. Suomen kokoisessa kaupungissa kaikelle löytyy markkinansa.

Palataan vielä siihen mainitsemaani sushiin.

Take awayna, pikaruokaloissa tai juhlien jälkeisenä päivänä netistä tilattuna – niin Nyky-Venäjää. Edullista ja terveellistä. Se juhlien jälkeinen kotiin tilaus taas on suomalaista. Nimittäin: olemme ainoa kansa maailmassa, joka suunnittelee krapulapäivänsä, totesi eräs itäeurooppalainen viime viikolla. Siis esimerkiksi näin: ”Joo, mulla on nyt litra appelsiinimehua jääkaapissa ja pizza pakastimessa huomiselle, kalenteri tyhjä puoleen päivään asti.” Miksi?

Tasavertaisuuden vuoksi: kaipaan maailmalta muutakin kuin itää. Hyvää ja värikästä Havaianas-tossu valikoimaa Brasseista, Buenos Airesin puolihipahtavaa katukultturia ja myymälöitä (enemmän katseluun kuin ostamiseen) ja Jenkkien jääteevalikoimaa.

Mitä muuta Suomesta puuttuu?