Nojatuolimatka, mielikuvitusmatka, valitse nyt jompikumpi noista ärsyttävän kuluneista sanoista ja ole mukanani sellaisella hetki. Kyseessä baari-ilta Venäjällä. Pietari, kello viisi aamulla. Ajatuksena vaihtaa yökerhoa Nevskij Prospektin toiselle puolen hiljaiseksi käyvästä neonvalohelvetistä, käydä ehkä aikaisella sushi-aamupalalla pääkadun Dve Palochkissa. Ainakin Dumskaja-kadulla juhlat jatkuvat.
No nyt lopetetaan se kuluneesti nimetty ajattelureissu ja otetaan uusi. Vuorosi valita. Viimeinen, paras tai edes keskinkertainen reissu. Ainoastaan yksi ehto: sieltä sait sitä jotain, mitä Suomesta ei saa. Pieniä tai suurempia asioita, joihin matkamuistot ja -kuume voivat kotimaassa kulminoitua.
Mitä?
Pietarissa se on 24/7-ajattelua; kirjakauppoja, levymyymälöitä, luistinratoja, baareja. Turhaahan tämä oikeastaan on, kenen nyt on pakko saada Dima Bilanin uusin kello kolme aamulla. Mutta hauskaa myös. Puolitäydessä laatikkomarketissa aamuyöstä kirkkaiden halogeenivalojen alla ei edes huomaa elävänsä yötä. Viinakauppa sentään noihin kellonaikoihin rajoittuu pöydän alle. Kun Jean Paul Gaultierin "Prêt-à-Porter" 2009 Limited Edition -pullovesi tuli Pietariin, luulin, että se on turhaa. Ei ole. Suomen kokoisessa kaupungissa kaikelle löytyy markkinansa.
Palataan vielä siihen mainitsemaani sushiin.
Take awayna, pikaruokaloissa tai juhlien jälkeisenä päivänä netistä tilattuna – niin Nyky-Venäjää. Edullista ja terveellistä. Se juhlien jälkeinen kotiin tilaus taas on suomalaista. Nimittäin: olemme ainoa kansa maailmassa, joka suunnittelee krapulapäivänsä, totesi eräs itäeurooppalainen viime viikolla. Siis esimerkiksi näin: ”Joo, mulla on nyt litra appelsiinimehua jääkaapissa ja pizza pakastimessa huomiselle, kalenteri tyhjä puoleen päivään asti.” Miksi?
Tasavertaisuuden vuoksi: kaipaan maailmalta muutakin kuin itää. Hyvää ja värikästä Havaianas-tossu valikoimaa Brasseista, Buenos Airesin puolihipahtavaa katukultturia ja myymälöitä (enemmän katseluun kuin ostamiseen) ja Jenkkien jääteevalikoimaa.
Mitä muuta Suomesta puuttuu?
5 kommenttia
Anonyymi
1.11.2009 11:30
Naiset! Tyypillistä..., mielessä kengät, ruoka ja jäätee..;-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2009 13:52
Suomesta ei saa henkilökohtaista palvelua ruokakaupassa. En ole koskaan tiennyt yhdenkään lähikauppani myyjän nimeä eikä hän minun (nimikyltistä tai plussakortista lunttaamista ei lasketa). Italiassa rupattelimme lähikauppiaiden kanssa joka päivä - suhde oli kuin tuttavilla, ei ainoastaan kuin myyjällä ja asiakkaalla. He tiesivät ostotottumukseni ja halusivat todella palvella. Kalakauppias saattoi pirauttaa että nyt olisi todella tuoretta tonnikalaa, sinähän tykkäsit tonnikalasushista. Erinomaista myynninedistämistä. Luulisi, että kauppiaillakin olisi kivempaa, jos saa palvella koko päivän "kavereita", ei nimettömiä ja kasvottomia asiakkaita.
Okei, täytyy myöntää, että jos lähialepan mies nyt soittaisi ja kertoisi, että uusi erä kalapuikkoa on sitten hyllyssä, olisin aika peloissani. Ehkä maassa maan tavalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2009 15:54
Vaatevalikoima. On ihan ymmärrettävää, että näin pienessä maassa voidaan myydä vain sitä, mitä suurin osa haluaa ostaa. Mutta entä se 10 %, joka haluaisi ostaa todella erikoisia ja räiskyviä vaatteita, tai se 10 %, joka haluaisi ostaa käsityötä, tai se 10 %, joka haluaisi ostaa luksusvaatteita? New Yorkin kokoisessa kaupungissa tarjolla voi olla mitä vaan, kaikki löytää ostajansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2009 16:29
Minäkin usein kaipailen maihin, jossa liikkeet saavat itse päättää aukioloajoistaan. Jos minä haluan hampurilaisen/sukkahousut/telkkarin/kirjan/verhot kello 5 aamulla ja joku haluaa minulle ne myydä, miksi valtio estää meitä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.11.2009 14:30
Kaipaan Suomeen vain enemmän ihmisiä. Helsinki on melkoinen kylä. Vähän kokoa saisi tulla. Kaikki muu tulee sitten kylkiäisenä. Tukholman kokoon, kiitos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin