Matkailu

Kävin reilu viikko sitten Oslossa syömässä Egon-nimisessä ravintolassa
( http://www.egon.no/index.asp ) , joka sijaitsee kaupungin pääkadulla Karl Johans Gadella.

Paikassa on paikallisella säväyksellä (noh, lähinnä puuta ja tiiltä sisustuksessa) sama tunnelma kuin vieressä sijaitsevilla T.G.I Friday'silla ja Hard Rock Cafella. Erikoisuuksia paikassa on kuitenkin yksi: 100 prosenttisesti suomalainen keittiöhenkilökunta. Ainoa syy, jonka tarjoilija osasi tähän antaa, oli "Tämä on vaan se meidän juttu". Kuinka kotoinen olo tulikaan, kun salin puolellekin kuuluivat ”V*ttu tee säkin joskus töitä” -kommentit. Mättömenun
( http://www.egon.no/index.asp?MenuID=2984 ) lisäksi saatavilla kattava aamupala:

114 kruunua on tämän pvän kurssilla 14,5 euroa. Koska Norjan kalliista hintatasosta puhutaan aina, tasoa havainnollistaakseni päätin tutkia asiaa ulkoruokailun osalta. Kahden reissaajan osalta tämä kulminoitui aina 50 euroon. Jokainen lounas ja illallinen maksoi 50 euroa. Nyt ei puhuta luksuksesta vaan tyyliin kaksi kanasalaattia ja kokista linjasta, ei alkoholia ruokajuomaksi. Alla Egonin esimerkki em. hintaisesta tuotoksesta, joka on mielestäni hyvä selitys sille miksi 1) Vkl riittää hyvin vierailuun Oslossa, jotta voi välttää henkilökohtaisen konkurssin, 2) 100 e on juuri sopiva hinta Norwegianin Hki-Oslo-Hki lipuille.

Nyt käsi ylös jokainen Norjassa tai Oslossa vieraillut. Kokemuksia hyviä tai huonoja, kalliudesta tai hyvin halvasta. Ja koska olen viime aikoina yltynyt kehumaan Norwegiania niin perhanasti, niin toivoisin vastapainoksi täysin estottomia kehuja muille lentöyhtiöille.

Olen viime viikkojen aikana vieraillut muutamassa kymmenessä outlet-myymälässä ympäri pääkaupunkiseutua. Syy siihen on City-lehti: olen koonnut kesän numeroon vinkkejä Hgin kiinnostavimmista paikoista saada aiempien vuosien valikoimia halvalla. Vierailut ovat tuottaneet tulosta; olen nähnyt tyylikkäitä, myymälänomaisia ympäristöjä (Guess, Vallila), isoja halleja suurella määrällä tavaraa (Stocka) sekä monia brändejä kaupittelevia sälätavarataloja (Ruoholahden Brand Outlet Warehouse ja Street & Fashion Outlet).

Suomessa outletit ovat kuitenkin melko yksinäisiä ilmestyksiä (jos Tammistoa alueena ei lasketa). Siitäkin huolimatta, että Kauppalehti uutisoi syksyllä 2009 outlet-villityksen vallanneen Suomen
( http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/10/27112 ) . Lähin oikea outlet-kylä löytyy vasta Ruotsista, 20 minuutin päässä Tukholmasta. Barkarbyssä majaansa pitää 60 myymälää Acne Jeansista Whyrediin.

Keski-Eurooppaan mentäessä kyliä alkaa löytyä taajaan joka maasta; paitsi isompien kaupunkien kupeesta, myös omina alueinaan peltojen keskellä. Jotain tältä väliltä on Foxtown ( www.foxtown.cn ), jonka 160 myymälää sijaitsevat Milanon kulmilla, Mendrisiossa. Milanosta bussi alueelle maksaa 20 e. Okei, keskimääräisesti ärsytykseni saa maksimiin tuntuma, että ostamaan pääsystä joutuu maksamaan. Matkakulujen lisäksi malliesimerkkinä muotimessujen tyyppiset tapahtumat. Mutta näin outlet-tapauksessa suostun uskomaan, että reissusta jää kahdestakympistä huolimatta plussalle.

Siispä vielä Mendrisiosta: alueelta löytyy, näin muutamia mainitakseni; Armani, CJ Jeans/ Underwear ja Gant. Uusimpia Escada, Ferre ja John Richmond. Kylä ei kuitenkaan olisi oikea kylä ilman 1200 parkkipaikkaa, Casinoa plus seitsemää baaria ja ravintolaa.

Oletko sinä kyläillyt maailman outlet-kylässä ja osaat kertoa, miksi ne ovat niin paljon Suomen vastaavia parempia. Vai ovatko?

Kristalliyönä 2004 kuollut Stieg Larsson myy niin helkkaristi. Tuskinpa legendat myyntiä vähentävät: mies poltti 60 savuketta päivässä ja joi 15-20 kuppia kahvia. Niin ja eli pikaruoalla. Kuoli sydänkohtaukseen käveltyään portaat ylös omaan asuntoonsa, kun hissi oli rikki. Käännöksiä yli 40 kielelle ja yli 27 miljoonaa lukijaa ympäri maailman. Espanjassa kirjailija on Euroopan suosituin: yli 4 miljoonaa myytyä kopiota. No niin, Ruotsissa legendaa pidetään yllä. Kävin kaupunginmuseon järjestämällä kävelyllä, jossa tutustuttiin muutamiin kirjan (ja kirjailijan elämän) pääkohtiin Tukholman keskustassa. Tässä muutamia helmiä muille Larssonista kiinnostuneille, muistatteko kohdat kirjoista?

1. Bellmansgatan 1
Kierros alkaa Millenium-trilogian päähenkilön Mikael Blomqvistin kotoa Bellmansgatan 1:stä (vastapäätä, Bellmansgatan kuudessa asuvat muuten Eva Dahlgren ja Efva Attling). Kirjoissa Mikael kävelee sisään katutasosta; oikeasti ullakkokerrokseen pääsee vain yläkerran sillan kautta.

2. Monteliusvägen
Pikku hiekkatie, joka kiertää Riddarfjärdeniä. Mukava näky paitsi lahdelle, myös keskustaan, jossa sijaitsee kaupungintalo (vihreäkattoinen vaaleanruskea rakennus, erottuu kaiken yläpuolella kaupunkikuvassa), jossa Mikael Blomqvist tuomittiin herjauksesta teollisuuspohatta Hans-Erik Wennerströmiä vastaan.

3. Mellqvist Kaffebar, Hornsgatan 78
Larssonin oma kantapaikka 1990-luvulla. Samaisessa kahvilassa Lisbeth Salander mm. näki Mikaelin suutelevan rakastajatartansa Erika Bergeriä ja lainasi mieheltä rahat, jotka tekivät hänestä kolme miljardia dollaria rikkaamman. (Alla olevassa kuvassa istuva daamihan ei muuten varmasti ole tietoinen pienestä yhtenevästä imagostaan Lisbeth Salanderin kanssa.)

4. Hökens gatanin ja Götgatanin kulma, Milleniumin toimitus
Kirjoissa Milleniumin toimitus (150 m2) sijaitsee Greenpeacin yläpuolella ja sieltä on näkymä Götgatanille. Todellisuudessa talossa on vain asuntoja. Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvassa toimiston sisäänkäynti oli Götgatan 11:sta.

5. Kvarnen -taverna ( http://www.kvarnen.com/ )
Lisbeth tapailee rokkibändi Evil Fingersin tyttöjä täällä tiistai-iltaisin. Kun Mikael Blomqvist saapuu paikalle kollegoidensa kanssa, Lisbeth yrittää kalastella huomiota suutelemalla Miriam Wu:ta.

Kävelykierrokselle mukaan: http://www.stadsmuseum.stockholm.se/ . Prinsessa-intoilijoille löytyy myös kuninkaallisia kävelyitä.