Matkailu

Kun pääsin jo yhdessä aiemmassa postissani ihmettelemään venäläisten naisten vessatottumuksia (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/anitan/110437/ ), en mitenkään malta olla jatkamatta samasta herkullisesta teemasta. Sain nimittäin juuri kuvallisen tervehdyksen Shanghaista:

Nyt kun kaupungissa on Expokin käynnissä, on onneksi keksitty tapa lastata pientä painetta vessakävijöille, etteivät visiittien pituudet venyisi mahdottomiksi. Vessan oven valotaulussa pyörii aika, jonka vierailija on kopissa käyttänyt. Aikarajaa visiitille ei ole, mutta onneksi alueelta löytyy kuitenkin keskusvalvomo, jolloin ovet saadaan auki nappia painamalla epäilyttävissä tilanteissa. En ole varma kauanko on epäilyttävä aika hengailla vessassa? Mielestäni oikeanpuoleisen kopin 17:13 jo lähentelee sitä?

Minun, ja muiden kiinankielentaidottomien onneksi sain muuten myös käännökset kuvan teksteihin: ovessa kerrotaan paitsi että koppi on varattu, myös että kyseessä on kyykkymallin toiletti. Näin suomeksi reikä lattiassa.

Jos olet Expoon menossa, ja haluat mukaan nopeuskilpailuun, tiedoksi, että kyseiset kopit ovat YuYuan puutarhan yleiset wc-tilat (http://en.wikipedia.org/wiki/Yuyuan_Garden).

Ystäväni muistutti, että Kiinassa (niinkuin muuten Venäjälläkin) liikennevalopylväässä sekunnit vähenevät sen mukaan, paljonko kadunylittäjällä on aikaa kipittää toiselle puolen. Näissä vessoissahan on kyseessä käytännössä sama ilmiö. Paitsi, että onneksi sekunnit kulkevat nousu- eikä laskusuuntaan.

Toukokuun Mondo kertoo, että reilaaminen on taas muotia. Kerrataan nopeasti mitä se tarkoittaa: neitsyt-kertansa reilaaminen oli muotia vuonna 1986, jolloin VR myi lippuja 16000 kappaletta. Eli käytännössä joka 1/334 suomalainen kävi junailemassa saman vuoden aikana.

Sen jälkeen halpalentoyhtiöt ovat jyränneet ja reilaaminen ei ole ollut enää yhtä kiinnostavaa. Kuitenkin vuodesta 2006 alkaen reilaajien määrä on ollut koko ajan kasvussa. Ehkä kyseessä on uusmuoti. Vaikka Las Palmasista voi tulla sellainen. Se on kerran löydetty pakettimatkailun huippuvuosina ja nyt olkaa hyvä, seuraava löytäjä vaan taas kehiin uudella idealla. Supermuotia kerran löydetystä ei vaan enää väkisin tekemälläkään tule. Vai onko reilaaminen kuin Chanelin vintage-laukku: kun se löydetään uudelleen, arvostus pysyy, mutta tuotetta katsotaan uusin silmin?

No niin, siis reililippujen tämänhetkiset myyntiluvut: puolet huippuvuosien lukemista. Juuri 18-vuotta täyttänyt on reilien perusasiakas ja yli 26-vuotiaiden matkailijoiden määrä on kasvussa. Aion muuten tulevaisuudessa olla itsekin vanhusreilaaja.

Ja sitä paitsi olen sen nuoruusreilailunkin kokenut. Ongelma oli se, että reili tekee ahneeksi. Hei mä olen maksanut tän lipun ja mä haluun nähdä kaiken samalla rahalla. Euroopan kartalla oli kiva leikkiä arpajaisia siitä, minne kaikkialle voisi periaatteessa mennä. Tästä syystä tein oman reilini heinäkuussa 2007 Amsterdamista Istanbuliin, Balkanin kautta. Onneksi olin kolunnut Keski-Eurooppaa jo aikaisemmin, tämän reissun perusteella ei olisi hajuakaan mitä siellä sijaitsee. Reissun jälkeen esimerkiksi oli pikku vaikeuksia muistaa, että olinkohan ollut yötä Bernissä vai Baselissa.

Mutta kuitenkin, reilin huikeudesta innostuneena lähdin vielä samaisena kesänä 2007 kuukauden Greyhound-bussikierrokselle Jenkkeihin. Hankin Greyhoundin North America Discovery Passin etukäteen Kilroylta. Hommahan toimii yhtä mukavasti kuin reili: hinta kieppuu samoissa, käyttö helppoa, koska toiminta sama kuin reilipassissa. Suositus.

Siis mitä helkkaria. Koskaan aikaisemmin matkatoimisto ei ole vetänyt sanattomaksi, tunti taaksepäin kävi niin. Kyseessä suomalainen Teddy Tours. Yhtiö napattiin keskiviikkona Reutersille ja on sieltä levinnyt uutisiin maailma ympäri. Mistä siis on kyse?

Teddy Tours järjestää nallematkoja. Mukaan eivät pääse omistajat, vain heidän pehmolelunsa. Idea on tuttu jo Saksasta: kun Berliinissä kyyditettiin nalleja, omistajilta kysyttiin mm. saako nalleille tarjoilla alkoholia. Seuraavasta Lapin Kansan jutusta käy kutakuinkin ilmi, mistä puuhailussa on kyse: http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194643104964/artikkeli/teddy%20tours%20jarjestaa%20nallekarhuille%20lomamatkoja%20lappiin.html

Eli tiivistettynä: kaksi brittiä on lähettänyt postissa nallensa Suomeen. Paketti maksaa reippaan satasen ja siihen voi sisällyttää kaikkea kirkosta ja Lappia-Talosta Ounasvaaran retkeen. Kun nalle postitetaan takaisin omistajalleen, mukaan laitetaan valokuvia ja video reissun kohokohdista. Ainakin halvempaa, helpompaa ja ekologisempaa kuin saapua paikalle itse.

Yrityksen nettisivuilta ( http://teddytourslapland.com/catalog/etusivu.php ) löytyvät mm. eri reissujen hinnat. Jos nallea ei ole omasta takaa, voi ostaa pakettimatkan, johon on sisällytetty myös itse matkaaja. Yrityksen perustaja toteaa, että ensimmäiselle yrityssuunnittelijalle liikeideaa esitellessä vastaanotto oli tyrmistynyt. Ei sinänsä yllätä. Mutta toisaalta, ovathan valokuvat tunnelmallisia Lappi-postikortteja (jos kestää katsoa nallea postikorttiensa pääosassa).

Muuten, se Reutersin versio on luettavissa täältä: http://www.reuters.com/article/idUSTRE64B2Q920100512 .

Haastattelin viime Cityyn Anne Kukkohovia. Anne antoi matkakuumetta nostavia reissuvinkkejä, joista yksi oli tukholmalainen Beyond Retro. Kun piipahdin viime viikolla Tukholmassa, en malttanut olla pistäytymättä myymälässä pitkän tauon jälkeen. Valitsin Ruotsin ensimmäisen BR:n, joka sijaitsee SoFossa (Åsögatan 144). Toinen vintage-ketjun myymälä löytyy Drottninggatan 77:sta. Hintataso hyvin ok, tyyliin vyö alle 200 kruunua ja takit pyörivät 500 kruunun kieppeillä. Halvempiakin löytöjä voi tehdä, jos ehtii penkoa.

Toinen, Visit Swedenin asiantuntemuksella valittu vintage-myymälä, jota suosittelen, on Bondegatan 48:n Lisa Larsson ( http://www.lisalarssonsecondhand.com/pics.htm ). Hintataso samoissa kuin BR:ssa, mutta neliöitä ehkä viidennes. Paljon pikku sälää, esim. kenkä- ja koruvalikoimat hauskoja.

Koska kesä tulee ja Tukholmaan on taas pakko päästä ainakin Pohjolan suurimman valokuvamuseon Fotografiskan avautumisen kunniaksi (http://fotografiska.eu/), toivoisin lämpimiä suosituksia naapurin pääkaupunkiin. Omani on Fotografiskan yläkerran kahvila, josta on ehkä Tukholman rentouttavin näkymä lahden yli keskustan suuntaan ja mm. Gröna Lundiin. Kahvilasta en voi kertoa vielä enempää, sillä vielä viime viikolla jouduin ihailemaan näkymää kypärä päässä kiireisten remonttimiesten keskellä. Niin muuten, samaan kiinteistöön tulee Annie Leibovitzin näyttely alkaen avajaisista 21.5. Annie aikoo tulla itse paikalle.

Millaisen varustuksen kanssa reissaat? Rinkan? Matkalaukun? Jonkun muun? Miksi?

Snabbasvar.se ja Samsonite kysyivät 4000 pohjoismaalaiselta sitä, millaisen vaikutelman he haluavat matkalaukkunsa antavan. Puolet tanskalaisista, suomalaisista, ruotsalaisista ja norjalaisista pitivät tärkeimpänä matkalaukun turvallista ja varmaa imagoa. Suurin huoli oli näyttää kokemattomalta matkailijalta. En muuten vieläkään ymmärrä sitä, miksi ei saisi näyttää kokemattomalta/ miksi mahdollista kokemusten suurta määrää pitää esitellä lentokentillä, hotellin respoissa jne. tyyliin "Joo aina kun mä lomailen tuol Nykis viiden tähden hotelleis nii en oo kyl tälläseen tottunu". Jaa no miksi sitten olet nyt kahden tähden hotellissa.

No jokatapauksessa, en voi olla miettimättä omaa matkalaukkuani. Matkustan 911:n jälkeen rinkan sijaan lähinnä pyörillä kulkevan matkalaukun kanssa. Syy on yksinkertainen: rinkastani roikkuu noin kymmenen ylimääräistä remmiä, hihnaa ja muuta kätevää narua, jotka on mukava kääriä aina ruumaan sopiviksi. Vaihtolennoilla muutamaan otteeseen. No kuitenkin siitä matkalaukusta, joka on lentoemäntämallia. Imago on mahdollisimman epätyylikäs: musta, huonot pyörät ja koristeena Kiinasta saatu muovinen ”It’s not yours” -nimilaatta. No joo, mutta eihän sen tarvitse olla sama, mitä matkalaukun haluaisi viestivän ja miltä se todellisuudessa näyttää?

Mutta tutkimuksessa eteenpäin. Toiseksi tärkeimpänä pohjoismaalaiset pitivät sitä, että matkalaukku välittää omistajansa olevan iloinen ja myönteinen henkilö. Plussaa viesti toimivuudesta. Nuoret vastaajat painottivat esteettisiä puolia luonnollisesti vanhempia vastaajia enemmän. Vanhemmat mainitsivat useammin toimivuuden. Keskimääräistä korkeampituloisille turvallisuutta tärkeämpää oli laukun ammattimainen ja pätevä imago.

Onko Sinun matkustajaimagosi kokenut?

Matkailumaailmassa, eikä oikeastaan missään muuallakaan, puhuta muusta kuin ulko maisista tuli vuorista ja pöly pilvistä. Kun Iltalehti nosti ensimmäisen lööppinsä aiheesta, olivat Roosa 3 v. ja Lissu 1 v. tai jotain sinne päin jääneet pois Rhodoksen koneesta. Voi sitä tragediaa. Seuraavaksi ministerit joutuivat ajamaan Espanjasta kotiin ja Facebookiin alkoi tulvia kuvallisia esityksiä eri matkanteoista läpi Euroopan. Koska kaikesta säädöstä aina joku hyötyykin, heräsi kysymys, mikä taho se tällä kertaa on?

Olen päättänyt, että parhaimmin menee hotelleilla. Esimerkiksi bisneskaupunki-Lontoossa on keksitty, miten ihmisten pakko-oleskelu maassa voidaan muuttaa rahaksi. Paikallisessa hotellissa oleskelevaa suomalaisnaista pisti kevyesti nyppimään, kun lentokiellon selvittyä hotelli tuplasi yhtäkkisessä pakossa hankittujen lisäöiden kustannukset. Heidän viiden hengen porukalleen hinta 250 puntaa/ hlö/ yö.

Sama kävi ilmi Nelosen uutislähetyksestä. Hong Kongissa lomaileva ranskalaisturisti kuvaili, että hotellihuoneen hinta oli noussut vuorokaudessa 500 euroa. Onnekkaampia olivat ne hollantilaisturistit, joiden firma maksoi ylimääräiset yöt. Hinta 250 e/ yö.

Olen yrittänyt tehdä kenttätutkimusta siitä, toimivatko suomalaiset firmat samoin. Jos työntekijä on lomalla, hommahan ei tunnu oikein toimivan: tiedossa kesälomapäivien menoa tai edessä ylityötunteja, kaikki kulut jäävät itselle. Mutta entä työmatkalla olijat? Kuinkakohan mukavasti maailmalla juuri nyt odotellaan?

Pikkuhyötyjiä lienevät myös lumihässäköissä (mielestäni aika syyttä) ryvettynyt VR ja bussiyhtiöt.

Kuinka helkkarin vaikeaa voi naisten vessassa käynti olla? Tämä kysymys juolahti jälleen mieleeni, kun olin viikonloppuna Pietarissa. Naisten vessathan ovat kaupungissa noin 10 000 kertaa törkeämmässä kunnossa kuin miesten vastaavat. Syy, paikallisten naisten tapa hoitaa wc-tiloissa asiointi, selvisi itselleni vasta noin puolen vuoden Venäjällä oleskelun jälkeen vuonna 2007. Homma hoituu seuraavasti:

1) Astutaan piikkikoroilla seisomaan vessanpöntön reunukselle.
2) Otetaan tukea seinästä, ovenkahvasta tai jostain tukevasta lähietäisyydellä olevasta objektista.
3) Kyykätään.

Ei tarvitse olla nero huomatakseen, että tässä suorituksessa osumatarkkuus heikkenee huomattavasti. Seuraavassa idea esitettynä kuvallisesti.

Ohjeet ovat lappeenrantalaisesta ostoskeskuksesta ja esittävät sen, miten asiaa ei ole tapana hoitaa meillä Suomen puolella. Toisaalta onhan kyykkääminen suurkaupungeissa luonnollisesti kliinisempää kuin pöntön reunalle istuminen ja kyllä Itä-Euroopassakin suositaan paikoittain vielä aasialaista ratkaisua. Tämä Kiovasta:

Vessojen ja muiden pelien ja vehkeiden hygieniasta huolestuneille suosittelen Pietarista seuraavaa majapaikkaa: http://www.soulkitchenhostel.com/. Hostelworld.com on antanut ko. hostellille kunniamaininnan siisteyden tasosta, viime viikonlopun perusteella hyvin ansaitun. Vastaavantasoinen majapaikka Moskovassa on kuulemma tämä: http://www.napoleonhostel.com/home.php .

Neiti X päätti saada opinnäytetyönsä valmiiksi. Hän buukkasi Saksasta viiden tähden hotellin ja lensi sinne kirjoittamaan rauhassa. Työ valmistui. Koska olen suorastaan pro kannustamaan itseäni valmistumaan matkailemalla, haluan jakaa kokemukseni viimeisestä 18 kuukaudesta, joka johti gradun valmistumiseen toissapäivänä.

Olen löytänyt 18 kk:n aikana neljä gradun valmistumista edistävää matkailutyyppiä ja hieman useampia kirjoittamista virittäviä kohteita.

1) Aurinkomatkat
Syy: ”Se on vaan tää valon puute, kun gradu ei valmistu” Kohteet: Uruguay, Brasilia, Espanja jne.

2) Nollaus-matkat
Syy: ”Välillä on hyvä juhliakin, ettei olis joka päivä kirjastolla. Ja sitä paitsi, tuttu kohde, ei stressiä nähtävyyksistä.” Kohteet: Pietari, Tukholma, Tallinna

3) Robinson Crusoe -matkat
”Elämässä ei vaan oo tarpeeksi jännitystä, kyllä tää gradu valmistuisi jos olisi virikkeitä.” Kohteet: Ex tempore busseilu, junailu, liftailu -tyyppiset ratkaisut

4) Ihan sama mikä matka, kunhan jonnekki
Tähän lukeutuvat kaikki loput matkat, joihin ei oikeastaan ollut sen selkeämpää syytä. Näissä on se huono puoli, että koska ylitin juuri yliopistoni 5,5 vuoden keskiarvo-opiskeluajan, kysymyksiä seuraa. Siis tyyliin ” Ai jaa liittyyks tää matka sun opintoihin jotenkin?” (sukulaiset) ja ”Niin oliks sä valmistunut jo kun sä tollee vaan lähdet reissuun?” (puolitutut).

Toivon mitä lämpimintä onnea jokaiselle gradun kirjoittajalle. Jos haluaa muita kuin matkailullisia vinkkejä siitä, miten gradun voi saada valmiiksi, tässä oikeasti siedettävä suositus: http://www.gradutakuu.fi/. Ja viikonloppuna Pietari, yksi kakkostyypin reissu kiitos!

Terveisiä Budapestistä! Löysin sieltä jotain, jonka haluan seuraavassa kuvin esitellä todistaakseni hypoteesini suomalaisten tylsästä kansanluonteesta oikeaksi.

Hypoteesi: Suomessa sijaitsevat turistikohteet ovat tylsiä itsestäänselvyyksiä, muualla maailmassa tilanne on innovatiivisempi. Kotimaassa homma kulkee näin: tässä on patsas, katsotaan sitä, se on nähtävyys. Kas kun ei ole lappua kaulassa, että morjens, tää on patsas. Sama pätee baareihin, yökerho näyttää tasan yökerholta, ettei kukaan vain luulisi sitä esimerkiksi ruokaravintolaksi. Teemat ovat sula mahdottomuus: nimessä saa olla pientä teemaa (esim. Aussibar), mutta tässäkään tapauksessa baari ei saa olla hälyttävästi erinäköinen kuin muut baarit.

Tämän kaiken alkulätinän oli tarkoitus olla johdattelu siihen, että Suomessa tulisi satsata baarien-yökerhojen-kahviloiden sekä kaikkien muiden turistien vapaa-ajan paikkojen innovatiivisuuteen. (Myös suomalaisten viihtyvyydeksi!) Kun ollaan katsottu sitä patsasta normi-tavalla, niin sitten? Ensimmäisistä hyvistä yrityksistä kuulin, kun Pietariin rakennettiin rantabaari hiekalla ja riippumatoilla keskustaan plus kun olin Sarajevossa Alcatraz-yökerhossa.

Alla muutama esimerkki Budapestin malliin:
Marxim pizzeria (Kisrokus utca 23). Budan puolella kommunistinen pizzeria. Listalta löytyvät niin Marx’s favourite kuin April 4th:kin.Seinille saa kirjoittaa ja paljon sälää katseluun kommunistipostereista ja lipuista armeijatavaroihin.

Szimpla Kert (Kazinczy utca 1). Ottamani kuva on surkea, parempia täällä: http://www.szimpla.hu/index_en.htm . Opiskelijoiden rakentama hengailubaari purku-uhan alla olevaan taloon.

Panorama-kahvila Budapestin huipulla. Vapauden patsaan kulmalla. Turismia jollain idealla edes, vaikkakin hieman väsynyt.

Tunnustan viha-rakkaus -suhteen Suomesta Venäjälle siirtymisen suhteen. Siis myös molempia maita kohtaan suhtaudun em. tavalla, mutta puhutaan nyt pelkästään siirtymisestä.

Käytän lähes poikkeuksetta niitä Tennispalatsin kulmalta lähteviä minibusseja. Hinta 15-20 e ja matkan kesto ihan mitä sattuu. Toivotussa tapauksessa n. 6 h, mutta esimerkiksi viimeksi Suomeen saapuessani (yövuorolla joka lähti Pietarista klo 22) venäläisellä bussikuskilla ei ollut vaadittavia dokumentteja, hän palasi Pietariin, me matkustajat jäimme odottamaan seuraavaa bussia rajalle kolmen aikaan yöllä. Olin kuitenkin lopulta kotona kuudelta aamulla.

Olen kuitenkin linja-autoista hyvin innostunut, sillä 55 e:n viisumin jälkeen on mukava matkustaa halvasti. Venäjältä Suomeen päin tullessa nämä bussit heittävät kotiovelle asti pk-seudulla (kokonaishinta 25 e). Sinänsä luksusta, että junamatkan hinta on se perinteinen 60,2 e. Se on myös nololla tavalla jotenkin pieni lisäseikkailu lähimatkailuun, samanlainen itä-simulaattori kuin viisumin haku lähetystöstä. Näillä linjoilla vaan lapsellinen "tuodaan tupakkaa laittomasti rajan yli" -meininki kukoistaa: bussiemäntä antaa jokaiselle paikalliselle matkustajalle röökikartsan matkatavaroihin Suomea lähestyttäessä. Olen miettinyt monesti miksei asialle tehdä mitään.

VR tulee tulevaisuudessa tarjoamaan mukavuudenhaluisemmille kalliimman (oma arvio, hintaa ei tietysti ole vielä ilmoitettu) 3,5 tunnin junamatkan Pietariin. Allegron kyydeistä lisää tietoa täällä:
http://www.vr-konserni.fi/fi/vakiolinkit/VR-konsernitiedottaa/news_565.html

3,5 tunnin suorituskyvyn lisäksi 220 huippunopeus Suomen puolella (200 Venäjän puolella). Seitsemän vaunua, 350 paikkaa. Kuulostaa toimivammalta kuin täysin flopannut laivayhteys ainakin siksi, että juna-asema on selkeästi satamaa lähempänä keskustaa. Junan nopeus ja mukavuus toiminee ainakin liikematkailijoille.

Mutta, että ne nopeudet.. 200 km/h Venäjän rautateillä. Oli kunnostuksia tai ei, niin ei kyllä tule tapahtumaan tällä mielikuvituksella.