A I D A (runo pöytälaatikosta)

Materiaan ja mediaan
kaikkialla psyykataan.
Ei tää oo mitään elämää
- vaan pelkkää muovimaailmaa.

Näytellään et kolahtaa
- kukaan ei oo tosissaan.
Jauhetaan silmätkirkkaina
pelkkää paskaa vaan.

Tekopirtee mannekkiini
mainostaa unelmaa.
Pubista mä pimun roudaan
-pukeutunut on mustaan.

Aamulla se mulle kertoo
haluuvansa itsemurhaa.
Se vihaa itseänsä
ja tätä valheellista maailmaa.

Se näyttää käsivarttaan
- arpia ja viiltojaan.
Ja lasittunein silmin sanoo
ettei osaa ketään rakastaa.

Itseänsä myy ja varastaa
saadakseensa kamaa.
Se tuo tuskaan lohtua,
kohtuun pääsee palaamaan.

Aida lähti hoitaan pokaa
ja mä kaljaa juomaan.
Emme enää nähneet
- mä oon nähnyt näitä liikaa.

Itseeni oon kyllästynyt,
ja tähän kaikkeen paskaan.
Kukaan ei tunne toistaan
- itsellemme vaan kaivamme hautaa.