Kaltaistas tyttöä
ei tahdo löytyä.
Huokaus tuulessa,
roihua sateessa.
Mennyttä onnea
– surua varjossa.
Maailmoja kiroaa,
taivaan kadottaa.
Paratiisin hedelmää,
makeata syötävää.
Rakkauden kevättä,
polttavaa kesää.
Ilma kylmiää,
syys puusi hävittää.
Jäätävän kylmää,
mä näen nälkää.
Ei kai koskaan enää.
En kai koskaan enää tapaa sun kaltaistasi.
En koskaan enää olla voi sun luonasi.
En koskaan enää pelkää lujaa rakkauttasi.
En osaa enään elää kurjaa tuskaani.
Elämä on hauras.
Kun talvi tekee tuloaan
ja lehdet puista putoaa.
Lehdet puista vaahteran
kuivuu maahan ja hajoaa.
Elämä on hauras.
Silmistä kuolevan katoaa,
valo elämän sammua saa.
Rullatuoli kuljettaa
naista nuorta kuolevaa.
Elämä on hauras.
Aina saa kohdata kuolemaa
- vasta sairaana sen tajuaa.
Nuorta päähän potkitaan
ja elämänlanka katkeaa.
Elämä on hauras.
Vanhuus kuivaa oksiaan
ja oksat viimein katkeaa.
Elämä on kuluttavaa
- jokainen meistä murtua saa.
Elämä on hauras.
Kun kevät tekee tuloaan
ja nuoret toisiaan rakastaa.
Rakkaus on hauras
-yksinäisyys ja suru on tappavaa.
Elämä on hauras
- se vie meidät kokonaan.
Elämä on hauras
- se meitä vihaa ja rakastaa.
ELÄMÄ ON HAURAS
Elämä on hauras.
Kun talvi tekee tuloaan
ja lehdet puista putoaa.
Lehdet puista vaahteran
kuivuu maahan ja hajoaa.
Elämä on hauras
kun silmistä valo katoaa
tervetullut on kuolema.
Nainen rullatuolissaan
odottaa parempaa huomista.
Elämä on hauras.
Ei osaa kohdata kuolemaa
- vasta sairaana sen tajuaa.
Elämänlanka katkeaa
kun nuorta päähän potkitaan.
Elämä on hauras.
Kun vanhuus kuivaa oksiaan
ja oksat viimein katkeaa.
Elämä on kuluttavaa
- jokainen meistä murtua saa.
Elämä on hauras.
Kun kevät tekee tuloaan
ja nuoret toisiaan rakastaa.
Rakkaus kukkaan puhkeaa
-yksinäisyys ja suru on tappavaa.
Elämä on hauras
- se vie meidät kokonaan.
Elämä on hauras
- se meitä vihaa ja rakastaa.
Elämä hauras.
Kun syystuuli puhaltaa.
Elämä on hauras.
Kun lehdet puista putoaa.
Jumalanpelkoo usko postiin jakaa
ja teeveen uutispuuro saa tappaa maailmaa.
Elämä on hauras.
ELÄMÄ ON HAURAS !
Naapuri kutsui eukkonsa luo meitä syömään lihapulla soppaaa...oli ihan mukavaa syödä lämmintä soppaaa ku ullkona on kosteaa. Kaikille oikein mukavaa tiistaita
Nukuin taaas ja annnoin itselleni turpaaaaan moisesta lepsuilusta. Nyt kaikki tuntuu niin kylmältä ja räkä on poskelta; viliuttaaa, vitutttaaa kun unelma naiseni onkin virtuaaali hahmo facebookisssa ja ikävöit häntä jonka nimee et ääneen voi tunnustaa. Nyyhkit ja heräät karuun todellisuuteeen joka sittenkin alkaaa lämmetä kun laiatat depepche modee kilowatin ämyreistä jyliseee. Teet parit tanssikuviot ja tajuut ettei ookkkaan mitään hätääää etkä jääädykkään -olit päikkäreille tipahtanut resssu, mut nyt ooot kuin kone tietokonetta innokkaaasti näpyttelemästä. Sinusta on kehkeytymässä A-luokanan mies. Tunnen itseni sangen onnekkaaksi ja ylpistyn.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<äiti soittaa ja tuo sen leukatangon ja roskiksen. JIPPIII
mammo soitti JIPPPIII !
Ajatusteni kosmoksesta törmään reaaliaikaan; vastaantulijaan. Hänen terävästi minua tuijottavissa silmissään paistaa viha. Läpitunkevalla katseellaan hän paljastaa pahuuden voimat minusta ja sanoo rakastavansa minua kuin ainoata oikeaa. Minä putoan hänen katseeseensa kuin uhrilammas. Mitään vastaanpanematta syöksyn läpi pimeyden kohti lämpöisenä sykkivää kohtua - punaista rakkautta. Sulan kuumaan rakkaudenpunaiseen vereen, punaiseen viiniin ja olen osa hänen minuudestaan tuttuna ja turvassa -- olen saapunut kotiin!
Mutta minua tuijottavat silmät lasittuvat vieraiksi ja hämmentyneiksi -- päästävät minut ottestaan. Illuusioni haihtui ja vaihtui taas pettymyksen ruosteisiin nauloihin -- nauloihin, joita kertyy yhä enemmän naulaamaan ruumisarkkuni kantta kiinni tiiviimmin pysymään.
Sininistä ja punaista oli pakko maalata,
ja se ties duunista potkuja.
Potkuja kaipaa äitee Hervannan
ja käy antaan suoltaan baarin vesassa.
Oharit ruskeena teki uus poka.
ja veitsi on guben keuhkoissa.
Pankin eteen kahaa keltainen Lada
ja kahdesti laukee haulikko pankissa..
Nyt on fyrkkaa reivata ja huoran vois kotoaan heivata.
Betoninen hervanta puree taas
- vieläkään ei oo kansalaispalkaa.
Kamaan, kamaan, älä skagaa ritsata.
Riisi ku maistuu paskalta, niin ruokahalut katoo taikajauheella.
Piriaivot coodaa, et on seireenit puskassa piilossa
ja pussukka on peräsuolessa - loput pitää pöntöille kipata.
Kaikki on valmiina posessa ja opetus alkaa nuorena.
Pirihuorat odottavat ukkoja Hervannan
korkeekouluista aina viisaampina palaavan.
Minä en taistele tuulimyllyjä vastaan - ne eivät ole minun
vihollisiani, vaan tekemättömiä tekojani.
Minä rakennan tätä tuulimyllyäni keskelle metsää humisevien korpien.
Täällä jänisten ja oravien poluilla tiettömillä sammaloitunut
nurmikenttä. Tänne lapsena eksyimme; minä, veljeni sekä kaksi
serkkupoikaa. Rakensimme jalkapallokentän - Aurinkopallon kenttä.
Tänne palasin sattumalta - vastasatanut marraskuinen lumi peitti
silkinohuena mättäät ja pensaat joita kentälle oli
kasvanut. Tuulivoimistui ja taivaalta satoi kiviä. Niistä minä
rakensin aluksi tornin satoine porrasaskelmineen kiivettäväksi
katsomaan tornin ikkunoista lukemattomiin honkiin ja kuusiin.
Tuuli yltyi ja repi rakennustelineet mukanaan - ne minä kerään ja
tuulimyllyn rakennan - aina uudelleen.
Rakennan sitä tuulimyllyä aina talvisina öinä - sitä koskaan valmiiksi
en saa. Ei ole sitä traktorin tekemää tien
tapaista. Kentän vallanneet puskat tuulessa ilkkuvat - samoin kuin ne
lukemattomat kivet. Kivet joita rautakangella väänsimme maalitolppien
tieltä.
Täällä heitimme myös keihästä ja jousipyssyt rakensimme. Aina tänne
palaan - tähän kenttään johon aurinko ei yllä, eikä mikään reitti
sinne löydä. Herätessäni tajusin, että tuulimylly tuulessa pyörii.
Kun jotain kirjoittaa parantaakseen maailmaa,
se voi vaikuttaa propakandalta.
Se salataan tai ajatuksien virrassa tiedotetaan.
Aatteen, liikkeen vuoksi teen mitä tarvitaan
- en itseäni säästää haluakkaan.
On aika sanoja muuttuvia toteuttaa;
tajuta kuinka paljon vastuuta voikaan yksinään kantaa.
Ei aikaa kannata rahalla mitata
ja ajatuksiaan hukata peloillaan -häpeämme turhaan.
Ja on hävytön rajattomuus -se tulee aikanaan
hajottamaan suhteellisuuta ahneella vallanhimollaan.
Epäilen jatkuvasti itseäni ja kaikkea -mikä on todellisuuta.
Ja sitä asiaa on - pääsäni soittoaan jatkaa
Kaikki voi mahdollista olla, ja mun pitää osata elää sen kanssa
- en saa olla voimaton, vaan levoton.
Ja tajuan jonkun haluavan kuunnella kaikkea tätä mitä kannan
- en yksin ookaan, vaan osa joukkomme tajunnassa.
Ja sitä asiaa on -täytyy kirjoittaa.
Onko tämäkään mitään todellista, vai luulenko vaan.
Mun tarvii olla valveilla; oon osa liikettä,
joka voi Jumalalta muistuttaa -vai luulenko vaan.
Kuka saisi minut värään väriin uskomaan -pakko ei oo uskoa.
Voin olla uskomatta vailla toivoa
- elää sääliin sairastuneena.
Ja sitä toivoa saan jakaa joukossa,
pysyä nöyränä harmaassa massassa
tai uskoa tiedon julistaa, tatuoida aivoja toimimaan -tuntea vastuunsa,
ja osata se suhteuttaa -mitata tajunnan voimaa.
Ja sitä voimaa on, ja en saa liikaa huolestuttaa -leikkiä Jumalaa.
Siksi epäilen uskoani kasvavaa -turhaksi voi joku muuttua.
Elän ajan virrassa ja piirrän tulevaisuutta
- se ei koskaan loppunutkaan.
Ja se saa mut yhä uudestaan kuvittamaan tulevaisuuksia.
Mun on jatkettava matkaa.
En saa pelätä, en saa itseänikään pettää -tai muutun turhaksi.
Seison sanojeni takana tai jauhan paskaa, se velvoittaa mut tajuamaan,
että yksin saa kuolla ja joukossa teoksi asiat muuttuvat.
Mun on tajuttava, kanavoida patoja tai hajottaa -paremmin suoriutua
Tarvii kerätä voimaa, propakandaa kirjoittaa -saada muita uskomaan
kaiken olevan mahdollista -ei oo varaa aikaa tuhlata.
Täytyy delegoida; viisasti voimia ottaa ja antaa
- olla valittamatta tai kissa pöydälle nostaa
Rakastaa elämää ; tehdä kuolemalla oikealle silti tilaa
- ei ole varaa miellyttää tai olla epävarma.
Hetkensä on kaikilla -asioilla oma paikkansa.
Jos haluaa antaa; se jostain täytyy ottaa -turhuutta karsia.
Arvomaailma pitää olla kohdallaan joukossa suuressa;
elää osata arkea, maailman ääntä kuunnella,
olla nöyränä osa harmaassa massassa.
Mun tehtävä on liikuttaa ja toimia joukossa karttana.
En odotta maailmalta liikoja, vaan elän joukon voimasta.
Kolektiivinen tajunta on mulla kotina
- osata rakastaa ja vihata;
oikeeta haluta.
Mä tarvin toivoa kestää onnea; ja osata ottaa
jotain mulle oikeeta.
Sä oot mulle tärkeä ja kuljet joukon mukana
- mun oma osani.
Toista ei voi omistaa;
voin vain toivoa, että kestät mukana.
Me voidaan kuolla matkalla
- unelma onnesta voi kadota.
On matkaa jatkettava.
Minä en taistele tuulimyllyjä vastaan - ne eivät ole minun
vihollisiani, vaan tekemättömiä tekojani.
Minä rakennan tätä tuulimyllyäni keskelle metsää humisevien korpien.
Täällä jänisten ja oravien poluilla tiettömillä sammaloitunut
nurmikenttä. Tänne lapsena eksyimme; minä, veljeni sekä kaksi
serkkupoikaa. Rakensimme jalkapallokentän - Aurinkopallon kenttä.
Tänne palasin sattumalta - vastasatanut marraskuinen lumi peitti
silkinohuena mättäät ja pensaat joita kentälle oli
kasvanut. Tuulivoimistui ja taivaalta satoi kiviä. Niistä minä
rakensin aluksi tornin satoine porrasaskelmineen kiivettäväksi
katsomaan tornin ikkunoista lukemattomiin honkiin ja kuusiin.
Tuuli yltyi ja repi rakennustelineet mukanaan - ne minä kerään ja
tuulimyllyn rakennan - aina uudelleen.
Rakennan sitä tuulimyllyä aina talvisina öinä - sitä koskaan valmiiksi
en saa. Ei ole sitä traktorin tekemää tien
tapaista. Kentän vallanneet puskat tuulessa ilkkuvat - samoin kuin ne
lukemattomat kivet. Kivet joita rautakangella väänsimme maalitolppien
tieltä.
Täällä heitimme myös keihästä ja jousipyssyt rakensimme. Aina tänne
palaan - tähän kenttään johon aurinko ei yllä, eikä mikään reitti
sinne löydä. Herätessäni tajusin, että tuulimylly tuulessa pyörii.
Kuka sekoo sähkörahaan,
kuka kanaa keinuttaa
- ei mun tarvi aina voittaa,
eikä toista kuljettaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viiva veivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Ei mun akku aina lataa
-neuvot pitää varastaa.
Mittari näyttää kahtasataa
ja päävisiot mua kuljettaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Lisää pitääsaada munaa
tähän vitun sähköjunaan.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana.
Oman saman kokemana
monena hokemana.
Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana.
Oman saman kokemana
monena hokemana.
Kaikilla on oma sama
-oma napa kanavana
Oman saman kokemana
monena hokemana.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Tänään mun on hyvä olla;
kukkona oon tunkiolla.
Viivaveivi veivaa pollan
- vanha palaa roviolla.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Viivaveivi veivaa viiva,
veivaa viiva veivaa.
Mä tykkään olla turmiolla
- paistaa nakit kuutamolla.
Taikametsän aukiolla
nakuna saan viuhahdella.
