MicroMedian hallituksen puheenjohtaja Esko Reinonpoika Alanko kuuluu Suomen myyntimaailman rokkitähtiin, joka edelleenkin puhuu sen puolesta, että brändin pitää luoda itselleen sielu ja syväillä kulttuuria, koska muuten se voi jäädä sieluttomiksi ja kulttuurillisesti köyhäksi, eli tylsäksi. Esko tekee niin kuin hän opettaa. Hän on aina ollut rohkeasti eturintamassa sen suhteen, että yritysväki saa olla persoonallista, eikä aina tarvitse maastoutua harmaaseen seinätapettiin.

Itse kuulun siihen sarjaan, jonka piti mennä opiskelemaan taidetuotantoa, mutta päädyin tutkimaan markkinointia. Brändien rakentaminen on taidetta, ainakin itse olen soveltanut taidetta ja tyyliä niin paljon liiketalouteen kuin se on ollut vain mahdollista. Muistan, kun tutustuin Esko Reinonpojan ensimmäiseen teokseen Eikö oo valtavaa?? - Syvähenkisen markkinointimiehen henkilökuva 2000-luvun alkupuolella. Teos vei mennessään, koska siinä tuotiin esiin ne asiat, mitkä tekevät bisneksestä kiehtovan, eli luodaan unohtumattomia elämyksiä ja luodaan kiehtovia ihmissuhteita.

Esko Reinonpojan toinen teos Bisnes, menestys ja maalaisjärki ilmestyi vuonna 2004. Sain kyseisen teoksen nimikirjoituksen kanssa, kun vierailin Eskon Ullanlinnan toimistolla. Hänen toimisto edusti sielukkuutta, eli sähkökitarat ja presidentti Urho Kekkosen pop-henkiset muotokuvat toivat reipasta asennetta usein varsin kolkkoihin toimistotiloihin. Henkilökohtainen tapaaminen oli yhtä lennokas kuin hänen räppi-luennot, eli vauhtia riitti tapaamisen aikana.

Esko Reinonpoika on tehnyt B2B-alalla (Business-to-Business) jo vuosikymmeniä sitten sen, joita monet muut ovat alkaneet toteuttamaan vasta nyt, eli yritysmyynnin ei tarvitse edustaa sitä visuaalista ilmettä, jota Getty Images ja monet muut kuvapankit yrittävät meille tarjoilla. Näyttelijä Vince Vaughnin Unfinished Business -elokuvan markkinoinnissa käytettiin juuri näitä valokuvia, jotka nostavat aina pientä myötähäpeää. Katso tästä, niin tiedät mitä tarkoitan.

Esko Reinonpoikaan voisi rinnastaa hieman laulaja David Bowien bisnesfilosofiaa, joka sanoi näin: "Olen taiteilija, kun luon taidetta. Taiteen valmistuttua olen kuin bisnesmies, joka keskittyy vain myymiseen (sell like hell)." Monien yritysjohtajien pitäisi ymmärtää tämä filosofia, koska taidetta syleilevät brändit myyvät paremmin kuin ne, jotka eivät sitä syleile. CITY-lehden vannoutuneille lukijoille voi kertoa samalla sen, että Esko Reinonpoika Alanko oli CITY-lehden toimitusjohtaja vuosina 1990-1991. Nautit juuri parhaillaan Eskon kulttuuriperinnöstä.

Kirjoitettaessa soi David Bowie - Let's Dance