Reetta V.

Vietimme jokunen aika sitten harmaan sunnuntain Versailles'ssa ihastellen valtavaa palatsia ja sitäkin valtavampaa puutarhaa. Tunteja kului yhteensä viisi ja kauemminkin olisimme voineet seikkailla pieniä puistokäytäviä pitkin tai sorsia syöttäen. Suosikkeja olivat kuitenkin Marie Antoinetten puutarhasta löytyneet piisamit!

Yksi Ranskan mahtavista puolista on, että alle 26-vuotiaat Euroopan Unionin kansalaiset pääsevät lähes kohteeseen kuin kohteeseen ilmaiseksi - niin Louvreen, Riemukaarelle kuin tähän palatsiinkin. Eiffel-tornista täytyy jokunen roponen pulittaa, mutta se nyt ei ole ihmekään.

Ja mitäs meikäläiselle tarttuikaan mukaan reissusta? Nina's Paris'n Marie Antoinette -teetä, jota väitetään olevan valmistettu vuodessta 1672 asti. Purkki on niin suloinen kuin vain kuvitella saattaa ja maku muistuttaa makeaa siideriä. Jos se kelpaa Marie Antoinette, kelpaa se minullekin.

Marraskuun kolmas torstai ei ole ihan mikä tahansa arkipäivä, vaan päivä, joilloin uudet Beaujolais Nouveau-viinit saapuvat kauppoihin ja ravintoloihin. Me kokoonnuimme työporukalla pieneen ja hyvin täynnä olevaan brasserieen Dreux'n keskustassa maistelemaan uutuutta. Allekirjoittanut tosin oli lupautunut kuskiksi, joten maistelu jäi melko vähäiseksi.

Rakastan viinejä, mutta taidan tällä kertaa jättää syvemmät arvostelut väliin ja todeta, että ihan juotavaa oli. Ranskassa kaikki viinit tosin tuntuvat olevan epämääräisiä sekoituksia eri rypäleistä ja toimivan parhaiten nimenomaan ruuan kanssa - ei sellaisenaan.

Beaujolais Nouveau-päivä on lähtöisin täältä Ranskasta, mutta se on ilmeisesti levinnyt jonkin verran muullakin. Tosin Suomen Alkoihin saapui vain yhtä lajia.

Takki - Mango / pipo - American Apparel / farkut - BikBok

Tulin Ranskaan matkalaukku aivan täynnä ja ajatuksena oli se, että ostaisin täältä mukaani vain pari purkkia Mariage Freresin teetä. Kuinkas sitten kävikään? Ranska on osoittautunut yllättävän hyväksi shoppailumaaksi, ja vaikka ostosmäärät ovat edelleen pieniä, ne eivät enää mitenkään mahdu matkalaukkuuni. Hups.

Viime viikonloppuna suuntasimme suomalaisten kämppisteni kanssa La Defensessä sijaitsevaan Quatre Tempsiin ostoksille tavoitteena löytää yhdelle meistä talvitakki, toiselle Michael Korsin lompakko ja minulle kynsiviila. Ne kyllä saatiin, mutta paljon muutakin. Ylläolevat kuvat sen sijaan on otettu sunnuntaina Versailles'ta.

Kuten arvata saattaa, ei se kynsiviila sitten ihan ainoa ostos ollut. Ylläolevissa kuvissa näkyvä takki oli vaan juuri sitä, mitä etsinnöissä on ollut. Ja enkös sitten samaan syssyyn löytänyt Aldosta niin herkulliset korkonilkkurit, että nekin piti ostaa!

Yksi hienoimmista hetkistä täällä oli ajaa pois valoja täynnä olevasta Pariisista illan pimennossa Eiffel-tornin loistaessa auton ikkunasta.

trenssi - Cubus / ruutupaita - GT / farkut - BikBok Never Denim / buutsit ja laukku - Bianco

Viikonloppu Pariisissa meni kuten saattaa arvata - aivan liian nopeasti ja aivan täynnä tekemistä. Koko kaupunki oli pitkän viikonlopun takia tupaten täynnä ihmisiä ja muutaman kerran ehti pieni turhautuminenkin iskeä. Toisaalta onnistuttiin viettämään ihania hetkiä kaukana turistirysistä ja jopa nauttimaan erilaisista ranskalaisista jutuista, kuten crepeistä siiderillä.

Parasta viikonlopussa oli kuitenkin Oberkampfilla vietetty ilta paikassa, joka oli samaan aikaan ravintola sekä yökerho ja jossa ei koko iltana tullut törmättyä muihin turisteihin.

Tällä kertaa tuli vähän shoppailtuakin! Erityisen paljon American Apparellissa, mutta myös aarteita pursuavassa 2hand-liikkeessä ja tietysti Mariage Freresin teevalikoiman parissa.

Tänään onkin sitten ajettu 600 kilometriä Dreux'stä Englannin Goventryyn.

Ps. Haluun itelleni harmaan hupparin, jossa lukee I <3 Paris.

Tästä kuvasta saattaisi päätellä, että olen perustamassa omaa pikku-bistroa Pariisin laidalle, mutta en sentään. Olen maanantaina lähdössä kosmetiikkamessuille Goventryyn, Englantiin. Kyseiset messut keskittyvät raaka-aineisiin, formuloihin (ei niihin autokilpailuihin) sekä ylipäätään ainesosiin. Me ajattelimme perinteisen messuständin sijaan muuttaa pöytämme ranskalaisen bistron pöydäksi ja asetella tuotteemme lautasille.

Olisihan se kovin tylsää, jos yrityksen esite olisi tavanomainen flaikku, joten meillä on teemaan sopivasti ruokalista.

Meikäläistä voi seurata Instagramissa nimellä @reettavee.

Nykyään ulos lähtiessäni olen tottunut heittämään päälleni farkkusortsit ja t-paidan sekä jalkaan prätkäbuutsit. Tietenkin on poikkeuksia - noin kerran vuodessa - mutta näin se yleensä menee. Viime viikonloppuna oli yksi sellainen, sillä tietyille klubeille Pariisissa ei oteta farkkuihin saati sitten farkkusortseihin pukeutuneita ja vaikka olisi pukeutunut päästä varpaisiin parhaimpiinsa, ei olisi takuuta sisälle pääsemisestä. Kaikki riippuu pokeista.

Viime viikon perjantai oli täällä kansallinen vapaapäivä ja me päätimme hyödyntää sen suuntaamalla juurikin näille Pariisin selektiivisille klubeille. Olimme tehneet useampi varasuunnitelmia siltä varalta, että emme pääsisi ykkösvaihtoehtoomme VIP Roomiin sisään.

Kaikki stressaaminen oli kuitenkin täysin turhaa, sillä poke bongasi yhden meistä jonottavasta väkijoukosta ja viittoi hänelle, että montako meitä on. Kun oli kaikkien naamat tarkistettu ja hyväksytty, kävelimme tyytyväisinä jonon ohi sisään - jossa jaksoimme olla pari tuntia ennen kuin väsähdimme.

Siitä huolimatta, että vietin eilisillan sairastellen Sons of Anarchyn parissa, on tänään ollut varsin tehokas päivä. Olen leikkinyt turistia Dreux'ssa ja Rambouillet'ssa, shoppaillut Sephorassa, kiertänyt yhden linnan läpi, ollut muuttamassa sohvaa ikkunan kautta ulos asunnosta (kyllä, luit oikein) sekä pessyt koneellisen pyykkiä. Nyt onkin sitten sopiva aika levätä.

Alan uskoa, että jokainen ranskalaiskylä näyttää elokuvamaisen idylliseltä ja että karuselleja oikeasti löytyy pelottavan monesta paikasta.

Ainiin, tämähän taisi olla muotiblogi, jos oikein muistan. Tässä jonkinlainen kuva meikäläisen päivän asusta. Päällä MMM and H&M:n bleiseri, Leviksen farkkusortsit, conssit sekä täältä hankittu ruutuhuivi.

Alustuksena tälle tekstille pitää varmaan kertoa, että työskentelen siis tällä hetkellä täällä Ranskassa yrityksessä, joka valmistaa raaka-aineita kosmetiikkafirmojen käyttöön. Minä olen täällä graafisena suunnittelijana, mutta satun aiemmalta koulutukseltani olemaan vielä estenomi, joten sovin tänne kuin nenä päähän.

Alkuviikko on mennyt seminaarin parissa ja voi luoja, miten paljon olen oppinut! Laboratoriossa tekemässä mm. vedetöntä anti-age-voidetta sekä mittaamassa voiteen vaikutusta ryppyihin, mutta aihepiirit ovat vaihdelleet After Sun -voiteista Zeta Potential -lukuun, jota en ehkä vieläkään osaa selittää. Mielenkiintoista, sanoisin.

Olen jossain vaiheessa estenomin koulutuksestani huolimatta (tai juurikin siitä syystä) menettänyt uskoni kosmetiikkaan ja siihen, että sillä voisi oikeasti vaikuttaa mihinkään. Täällä olen taas pikkuhiljaa alkanut uskoa kosmetiikkaan: muutamilla ennen ja jälkeen -kuvilla sekä kaikella informaation määrällä on saattanut olla vaikutusta asiaan.

Alkuviikon seminaari oli rankka: pitkiä päiviä ja niin paljon uutta tietoa, ettei pieni ihminen pysty käsittämään. Sen lisäksi reilut kymmenen vierasta ulkomailta, joiden kanssa tuli höpötettyä vaikka ja mitä, kuten Etelä-Afrikan kosmetiikkamarkkinoista. Rankat kolme päivää, mutta sitäkin mielenkiintoisemmat.

Viikonloppuna taitaa olla edessä taas reissu Pariisiin!

Lauantainen reissu Ranskan pääkaupunkiin onnistui paremmin kuin olisin voinut toivoa siitä huolimatta, että Musee d'Orsay jäi pitkän jonon takia väliin. Sen sijaan oli ihanaa haahuilla ympäri kaunista kaupunkia ja katsella ympärilleen. Kilometrejä kertyi varmaan lähemmäs kymmenen, mutta sehän on vaan hyväksi.

Yritin hiukan shoppaillakin, mutta yleinen haahuilu oli paljon mukavampaa. Kävin Kenzon liikkeessä ihastelemassa uusia tennareita ja etsimässä puhelimeen uusia kuoria. American Apparellista olisin halunnut vaikka mitä, mutta kun värivaihtoehtoja oli aina 20, en enää pystynyt päättämään. Kävin myös samaisessa ihanassa laukkukaupassa, jonka löysimme Montmartresta helmikuussa. Valikoima oli edelleen herkullinen ja hinnat naurettavan edulliset. En kuitenkaan osannut täälläkään päättää mitään ja lopulta reissusta käteen jäi vain pienikokoinen Moleskinen muistivihko.

Pariisi on muuuten sellainen paikka, että nähtävyyksiä tulee vastaan, vaikka ei edes yrittäisi niitä etsiä. Kävelemällä ympäri kaupunkia niitä vain ilmestyy jokaisen kulman takaa. Meikäläinenkin bongasi yhden päivän aikana ainakin seuraavat kuuluisuudet: Louvre, Pont des Arts, Sacre Cour, Tour Montparnasse, Louvre, St. Sulpice, Jardin du Luxemburg sekä muutaman muun. Ihan vain sillä, että kävelin ympäri kaupunkia.

Tämä torstai-ilta on kulunut töiden ja kauppareissun jälkeen kiireettömällä ruuanlaitolla. Tuntuu varsin oudolta, että on iltaisin reilusti aikaa laittaa ruokaa ja nauttia siitä, eikä vain hotkaista jotain nopeasti ennen kuin lähtee seuraavaan paikkaan - kuten Suomessa tuli tehtyä usein. Tänne en kuitenkaan voinut ottaa jokaikistä projektia, harrastusta tai edes osa-aikatyötäni mukaan. Vapaa-aikaa siis riittää, enkä ainakaan toistaiseksi ole hankkinut täältä uutta harrastusta, alkanut järjestää jotain tapahtumaa tai liittynyt mihinkään järjestöön.

Sen sijaan nyt on mahdollisuus nauttia lasi viiniä sen rauhassa laitetun ruuan kanssa ja fiilistellä vapaa-aikaa. Ettei elämä menisi ihan downshiftaamiseksi, ajattelin lauantaina lähteä kiertelemään Pariisia! Suunnitelmissa on tällä kertaa käydä ainakin Musee d'Orsayssa, mutta muusta en sitten tiedäkään.

ps. Oliko tämä jo toinen postaus tällä viikolla, jossa puhutaan viinistä?