Uusi blogi löytyy osoitteesta reettavee.com
Hei ihanat, tässä se nyt on. Uusi blogini, joka löytyy osoitteesta reettavee.com
Käypä kurkkaamassa ja kerro mitä pidät! Lisää ihmeessä myös bloggeriin, blogloviniin tai blogilistalle - mitä kautta sitten seuraatkin. Vanha blogi kyllä pysyy täällä City:fi:ssä, eikä katoa minnekään, mutta uudet kujeet tapahtumat uudessa osoitteessa.
Hei, kuulkaas. Olen kirjoittanut blogiani 2,5 vuotta, joista viimeiset 1,5 City.fi:ssä. Täällä on ollut hauskaa, mutta nyt kaipaan jotain uutta. Kuten arvata saattaa, blogi muuttaa omilleen. Jossain vaiheessa. Domain on hankittu ja ulkoasua suunniteltu, mutta suurin osa on vielä kesken. Ihan hetkessä blogimuutto tai ainakaan vanhojen tekstien siirtäminen ei tapahdu. Olen kuitenkin niin innoissani, että toivon saavani uuden blogini pian kuntoon!
Muuttoa suunnitellessa olen myös pyöritellyt eri vaihtoehtoja bloggaamisen suhteen. Suurin osa pähkäilyistä on keskittynyt tulevan blogin ulkoasuun ja käytännön juttuihin, mutta olen myös pohtinut, minkälaista blogia pitäisin, jos en kirjoittaisi tätä nykyistä. Tällaisiin versioihin olen päätynyt:
Jos keskittyisin kokonaan sisustamiseen, blogin nimi olisi Teollista minimalismia, sillä siltä ainakin toivoisin kotini näyttävän. Saattaisin kuitenkin keskittyä epäolennaisuuksiin, kuten "kuinka helkkarin vaikea on pitää valkoinen lattia puhtaana" tai "mistä hitosta löydän valkoisen perus-Moccamasterin?". Tärkeitä kysymyksiä, mutta heikko pohja inspiroivalle sisustusblogille.
Jos pitäisin ruokablogia, sen nimi olis Pastaa & proseccoa. Blogi sisältäisi luonnollisesti reseptejä, mutta myös viinikokeiluja ja -suosituksia. Todennäköisesti enemmän viinisuosituksia kuin reseptejä. Ehkä pelkästään viinisuosituksia. Parempi olisi siis varmaan jättää pasta otsikosta ja antaa nimen olla vain "proseccoa, pinot noiria ja muita hyviä viinejä" tai vain "pinot forever".
Jos pitäisin fitness-blogia... Eikun hei, en kyllä pitäisi.
Yksikään nimi- tai aiheideoistani ei ole ollut niin hyvä, että hylkäisin nykyisen, mutta nyt olisi mukava kuulla teiltä lukijoilta ajatuksia, toiveita ja ideoita uuden blogin suhteen!
Kannan harva se päivä järjestelmäkameraa mukanani selkä vääränä ja napsittua kuvia milloin mistäkin. Sen takia puhelimen muistiin ei tulekaan napattua kuvia niin paljon, mutta viime aikoina videoita sitäkin enemmän. Erityisesti Pariisista.
Nämä videot ovat kaikki viime viikonlopulta. Ensimmäisenä Concorden aukiolla sijaitseva maailmanpyörä katusoittajien säestämänä. Toinen video on lounaalta Marais'ta; kolmas Centre Pompidoun putkesta. Viimeinen video on oma suosikkini perjantaiselta visiitiltä yhteen latinalaiskorttelin jazz-klubiin.
takki - Mango / laukku ja kengät - Bianco
Taisin eilen Pariisissa mainita, että neljä kertaa Sacre Couerin kukkulalla alkaa jo vähän haalistamaan sen hohtoa, mutta ylhäällä odottava näköala kaupungin ylle saivat minut pyörtämään sanani samantien. Kun unohtaa kymmenet huijarit ja sadat turistit, istuu rappusille katselemaan edessä avautuvaa näkymää ja antaa katusoittajien soittaa, on hyvä olla. Voi antaa auringon paistaa kasvoille ja vaan olla.
Ja kun vielä sen jälkeen pakenee turistimassoilta Montmartren sivukujille, ei ahdistakaan enää niin paljon kuin väen tungoksessa. Tuntuu siltä kuin olisi yhtäkkiä keskellä Amelieta tai muuta Pariisilais-elokuvaa.
Siitä asti, kun hukkasin mustan suosikki-perus-kaulahuivini, vaatekaapista on tuntunut puuttuvan jotain. Liian monena aamuna töihin lähtiessä olen ehtinyt harmittelemaan, etten omista joko Acnen tai Tiger of Swedenin kashmir-huivia ja että ne maksavat niin tolkuttoman paljon. Siitä asti, kun tajusin tämän oleellisen palan puuttumisen, olenkin koittanut etsiä jokaikisestä ketjuliikkeestä, vintage-kaupasta ja pikkuputiikista jotakin vastaavaa.
Eilen sitten törmäsin sellaiseen viimeisessä paikassa, jossa kuvittelin sen tapahtuvan. Nimittäin Dreux'n keskustassa olevassa Made in China -tyyppisessä sekatavarakaupassa, joka tarjoaa kaikkea kaikille, mutta harvemmin mitään oikeasti järkevää. Siellä sitten huivi- ja pipo-osastolla kaikkien ihanien akryyliunelmien seassa oli tasan kaksi kappaletta näitä muhkeita kashmir-huiveja huimaan 15 euron hintaan. Ei paha, sanoisin. Ensi viikolla ajattelin käydä tarkistamassa, josko näitä olisi tullut lisää eri väreissä.
Pahoittelut niille pikkulapsille, jotka ovat tehneet tämän huivin. Minä arvostan ja toivon, että se olisi kuitenkin tullut jostakin sellaisesta tehtaasta, jossa työntekijöiden olot ovat mukavat.
Ps. Jos kaipaatte tähän aikaan vuodesta jotain muuta kuunneltavaa kuin joululauluja, kokeilkaapa tätä.
Ruusunpunaisen viikonlopun jälkeen on raskasta herätä parin päivän mittaisesta unesta ja palata todellisuuteen. Maanantaista voi kuitenkin selvitä. Esimerkiksi Cafe De Paris'n kuplivalla litsi-juomalla. Liian hyvää, sanonpa vaan. Suunnitelmissa on täyttää matkalaukku tällä. Harmi vaan, ettei sellaista tilaa ole olemassa. Joten jos törmäätte tähän Suomen Alkossa, kertokaa ihmeessä.
Tiistaiaamu sen sijaan alkoi kauniilla yllätyksellä: vihdoin Ranskaan saapuneet pakkaslukemat olivat huurrutaneet kaiken sokerikuorrutetun näköiseksi. Ja aurinkokin paistaa.
Siitä on jo jokunen viikko, kun ostin nämä kengät, mutten ole millään raaskinut käyttää niitä. Lauantaina uskalsin ne kuitenkin laitta pikaiselle visiitille Dreux'n keskustaan.
Takana on ihana viikonloppu: itsenäisyyspäivän viettoa, rauhallista oleskelua, elokuvien katselua, ylensyömistä ja Dreux'n keskustaan ilmestynyt luistelurata, jonne en ihan vielä päässyt. Saattaa tosin olla, että jätän koko jutun väliin, sillä se oli aivan tupaten täynnä. Lisäksi viikonloppuun kuului viimeisten joululahjojen ja tuliaisten ostaminen sekä sen tajuaminen, että eihän täällä Ranskassa tule enää oltua kuin muutama viikko! Loppuvuodeksi on suunnitelmia vaikka millä mitalla, mutta on ihanaa palata Suomeen.
Haaveilen jo nyt elokuviin pääsemisestä sekä kuntosalista, mutta joitakin asioita jään täältä kaipaamaankin. Kuten edullista viiniä ja valtavaa juustovalikoimaa sekä ehdottomasti Pariisia.
Hyvää Itsenäisyyspäivää ihanat! Tätä päivää on odotettu ja suunniteltu viikkotolkulla - 15 tuumainen läppäri on viritetty juhlavalmiuteen, Ikeasta hamstrattu pullotolkulla glögiä ja purkkikaupalla pipareita. Kaikki tietysti toteutetaan pienellä ranskalaissilauksella: päivän kattaukseen on varattu juustoja sekä viiniä.
Päätimme myös, että ranskalaisten macaronsien, tuulihattujen ja suklaapullien sijaan tänään pitää saada kunnon pullaa! Eihän niistä kovinkaan kauniita tullut, mutta sitäkin herkullisempia, sillä meidän herkkusuiden korvapuustit oli tuunattu valkosuklaahipuilla ja päälle levitettävällä herkkukreemillä. Nam!
Juhlissa allekirjoittanut toivoo tänä vuonna näkevänsä aiempaa rohkeampia valintoja (toim.huom. ei alastomuutta) pukujen suhteen sekä mielenkiintoisia materiaaleja. Taftista tuskin koskaan päästään kokonaan eroon, mutta ehkä kestän sen.
Yleensä kierrän kaikenlaiset turistikrääsät hyvin kaukaa, mutta Ranskassa ne ovat monessa tapauksessa oikeasti niin suloisia, että niitä on aivan mahdotonta vastustaa. Kuten nyt vaikka tätä Versailles'sta hankittu Marie Antoinette -teetä, joka maistuu omenoilta ja ruusunlehdiltä.
Jos se kelpasi Marie Antoinettelle, se kelpaa minullekin. Enemmän kuin hyvin.
Ja kun olen saanut sen juotua loppuun, teen suloisesta peltipurkista meikkisiveltimille telineen.
