Valinnanvapaus riemuvoitto potilaalle

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eteni värikkään väännön jälkeen ratkaisuksi. Sopu oli välttämätöntä vastuunkantoa, jotta Suomen vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa ei kompastuta vuosikausia velloneeseen uudistukseen. Kokoomus on sitoutunut siihen, että tämä eduskunta vie sote -uudistuksen maaliin.

Tehty ratkaisu ei ole täydellinen mutta riittävän hyvä luomaan puitteet uudistuksen onnistumiseksi. Urakka on kuitenkin vasta alussa ja siinä riittää kiperiä kysymyksiä purtavaksi.

On pakko sanoa, että riemun tunne on valtava, kun valinnanvapauslainsäädännöstä saatiin yhteisymmärrys. Niin mittavaa on ollut sen vastustus.

Valinnanvapauslainsäädäntö mahdollistaa, että käyttäjä valitsee palvelunsa tuottajan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin väliltä. Hallitus linjasi, että pääsääntöisesti valinnanvapaus toteutuu perustason palveluissa ja jossain määrin myös erikoistason sote-palveluissa. Valinnanvapautta laajentava lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan 2019 alusta.

Viime eduskuntakaudella johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena tuomamme valinnanvapauslaki on nyt toteutumassa. Ehdotimme mallia kesäkuussa 2012 (HS 16.6.2012) kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen kanssa. (http://www.sarisarkomaa.fi/?p=2017)

Ruotsin mallia ei tietenkään kopioida suoraan, vaan teemme oman suomalaisen mallin. Valinnanvapauslainsäädännön käyttöönoton painavin perustelu on se, että se on purkanut perusterveydenhuollon jonot ja lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkäriin viikon sisällä. Ero on valtava Suomeen verrattuna.

Terveyskeskusjonoissa seisovat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat tasa-arvoisen terveyspolitiikan irvikuva. Terveyserot Suomessa johtuvat osaltaan eriarvoisesta mahdollisuudesta päästä terveysasemalle. Hyväosaisilla sen sijaan on mahdollisuus saada nopeasti palveluita työterveyshuollon kautta, tai sitten jonoista pääsee käyttämällä yksityistä terveydenhuoltoa tai ostamalla yksityinen terveysvakuutus. Tähän halutaan saada muutos.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee puitteet kuten korvauksen palvelun tuottajalle, korvattavien palveluiden valikon, palvelun käyttäjän asiakasmaksut ja laatukriteerit, joita noudattavat – julkiset, yksityiset sekä kolmannen sektorin toimijat – voivat toimia palveluntuottajana. Hallitus ei ole yksityistämässä sosiaali- ja terveyspalveluja, vaan niiden järjestämisvastuu kuuluu jatkossakin julkiselle vallalle.

Ruotsin valinnanvapauslainsäädännön vaikutuksia seurataan naapurissa tarkkaan usean tutkimuslaitoksen toimesta ja Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta (https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/hyva-tietaa-ruotsin-valinnanvapaudesta). Raha seuraa ihmisen valintoja – perusidea sisältyy THL:n vuonna 2013 esittämään jonotta hoitoon – malliin. THL on esittänyt valinnanvapauslainsäädäntöä juuri eriarvoistavan perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja kaikkien voimavarojen käyttöönottamiseksi. THL:n malli on hyvä pohja työstää valinnanvapauslainsäädäntöä eteenpäin.

Valinnanvapaus toteutuu jo muualla EU:ssa – miksi ei Suomessa. Muutos on siis suuri terveyspoliittinen askel kohti muita länsimaita. On mahdotonta ymmärtää, miksi ihmisen oman valinnan lisääminen saa näin vahvan vastustuksen varsinkin kun mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ole perusterveydenhuollon vahvistamiseksi esitetty.

Valinnanvapauslailla korvataan osittain raskasta kilpailuttamismenettelyä ja mahdollistetaan se, että peruspalveluja tuotetaan ihmisen näkökulmasta eikä järjestelmän. Ihmisen valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia ihmisiä lähellä olevia palveluja. Uudet innovaatiot syntyvät potilasrajapinnalla. Kun ihmiselle palvelun hinta on sama riippumatta kuka palvelun tuottaa, muodostuu kilpailutekijäksi hinnan sijaan hoidon laatu ja hoitoon pääsy.


Sari Sarkomaa
kansanedustaja
kokoomuksen eduskuntaryhmän sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntavastaava
parlamentaarisen sote-seurantaryhmän jäsen