Säädettävä laki; Maalaisjärjen käyttö sallittu!

Ei kai sentään.

Yhä useammin tuntuu siltä, että olemme Suomessa menossa suuntaan jossa lakikirja on arkielämän ohjekirja. Lakikirjasta etsitään vastauksia kaikkeen mitä saa tehdä. Lakikirjasta katsotaan mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Ja jos sieltä ei vastausta löydy niin johan joku taho tai ministeriö esittää uuden lain säätämistä.
Esimerkkejähän on paljon. Ehkä viimeksi minut pysäytti Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n linjaus, että posiolainen koulu ei saanut kerätä häiriötä aiheuttaneita puhelimia koululaisilta pois. OAJ ilmoitti, että kännykkäkielto on laiton, sillä laki ei kiellä kännykän hallussapitoa, koska kännykkää ei ole luokiteltu vaaralliseksi esineeksi. Ja lisäksi yksittäisen koulun säännöt eivät saa olla ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Maalaisjärjen käyttö siis kiellettiin.

Joku muukin muistaa varmasti tapauksen Keski-Suomesta. Paikallislehdessä heräsi aikamoinen kirjoittelu muutamia vuosia sitten, kun erään koulun siistijä, vanhan ajan siivooja, meni aivan asiallisesti huomauttamaan ja komentamaan, ojentamaan häiriköivää oppilasta. Siitä syntyi kiivas väittely missä päiviteltiin sitä, miten siistijä saattoi ojentaa lasta, kun hän ei ole edes kasvatustieteen maisteri. Maalaisjärjen käyttöä ei siis hyväksytty.

Yhdessä tapauksessa apulaisoikeuskansleri katsoi sastamalalaisen koulun rehtorin Jari Anderssonin ojentaneen tupakoinnista kiinni jääneitä oppilaita lainvastaisella tavalla. Perinteisen jälki-istunnon sijaan oppilaat olivat tutustuneet ”rangaistuksena” tupakanpolton haitoista kertovaan materiaaliin. Rehtorin mukaan toimintamalli tarjosi oppilaille mahdollisuuden oivaltaa itse jotain. Andersson totesi, että tarkoitus oli ”tukea nuorta ja tarjota mahdollisuus keskusteluun”. Hän ei ymmärtänyt enkä ymmärrä minäkään, miten tuen ja tiedon antaminen voi olla väärin. Laki tunsi vain puhuttelun, jälki-istunnon, kirjallisen huomautuksen ja määräaikaisen erottamisen rangaistuksina. Kasvatuksellinen hetki tupakanvaaroista yhdessä aikuisen kanssa ei siis ollut lainmukainen.
Koulumaailmasta tarinoita löytyisi lisää kuinka paljon vaan. Sekin, miten nyt ollaan ajamassa kouluja hankalaan tilanteeseen koululiikunnan suhteen. Esimerkiksi hiihtäminen ja suunnistaminen tehdään lähes mahdottomaksi kun velvoitetaan, että valvovalla opettajalla on oltava näköyhteys kaikkiin oppilaisiin koko ajan. Opettaja laitetaan siis vastuuseen myös puhtaista tapaturmista ja vahingoista pulkkamäessä sekä muualla. Ja löytyyhän näitä esimerkkejä muualtakin yhteiskunnastamme.

Maatiloilta löytyy hyviä älyttömiä esimerkkejä lisää. Tinkimaitoa myyville tiloille suunnitellaan uusia velvoitteita joista yksi olisi jokaiselle ostajalle annettava paperi, jossa kerrotaan käsittelemättömän maidon terveysriskeistä. Ollaan menossa kohti Amerikan mallia missä täytyy erikseen kertoa, että mikrouunissa ei sovi kissaa kuivata ja kuuma kahvi saattaa polttaa. Ja osataan sitä meillä ihan täällä koti
EU:ssakin, missä ollaan kuulemma väsäämässä direktiiviä jolla saunaklapien myynti kiellettäisiin. Hullu maailma.

Pari esimerkkiä voisi vielä ottaa vaikkapa vankiloistamme. Lomilta palaaville vangeillehan tehdään tarvittaessa tarkastuksia huumeiden salakuljetuksen estämiseksi. Tarkistuksessa haluttiin kurkistaa myös vangin suuhun. No tämä todettiin lainvastaiseksi. Laissa ei nimittäin ole erikseen säädetty, että vangin suuhun saa kurkistaa. Ja tuntuihan se hullulta, että oikeusasiamies puuttui myös tapaukseen jossa vangilla oli käytössään kirjoituskone. Sillä hän sellistään teki rikoksia, väärennöksiä, petoksia ja muita vastaavia rikoksia. Vankila päätti maalaisjärjen mukaisesti ottaa kirjoituskoneen rikoksentekovälineenä pois. Vankia se sapetti ja hän kanteli oikeusasiamiehelle. Ratkaisu oli, ettei vangilta saanut ottaa kirjoituskonetta pois, koska laissa ei erikseen ole säädöstä siitä, että tällaisessa tilanteessa voidaan vangilta ottaa kirjoituskone pois. Maalaisjärjen käyttö siis kiellettiin.
Tässä nyt vain muutamia arjen älyttömiä esimerkkejä. Uskon, että teistä monella oli heti mielessä monta muutakin. Pitäisiköhän nyt herätä siihen näissä norsunluutorneissa ettei kaikkia asioita voida laissa säätää, kieltää tai määrätä.
Vai onko ainoa ratkaisu sitten se, että täytyisi säätää laki, että Suomessa on maalaisjärjenkin käyttö edelleen sallittu? Toivottavasti ei.

Suomalainen yhteiskunta kaipaa minusta nyt maalaisjärjen käyttöä. Sen sallimista.