Tekemättä ei voi jättää

Hallitus päätti merkittävän suuresta rakenneuudistuspaketista syksyn riihessään. Kokonaisuus oli niin suuri, että se yllätti jopa meidät itsemme. Päätöksentekoon ja vastuunkantoon, myös vaikeisiin ratkaisuihin, oli valmiutta kuudella puolueella. Maamme erittäin vaikea taloustilanne, kasvava työttömyys ja rakenteelliset haasteet pakottivat tekemään. Tekemättä ei voinut jättää.

Elämme koko ajan yli varojemme. Tänä vuonna valtio ottaa uutta velkaa 9 miljardia euroa. Lähes joka viides palveluihimme käyttämä euro on siis velkarahaa. Velkaantumisen taittamiseksi olemmekin tehneet hallituskauden aikana nyt jo 5,2 miljardin euron sopeutuspäätökset. Mutta tästä huolimatta maamme velkaantuu edelleen ennätysvauhtia. Suomen valtiolla on velkaa nyt noin 83,2 miljardia euroa. Ja kun lukuun lisätään nyt tuorein lisälainan tarve niin livahdetaankin jo lamavuosien yli velkaantuneisuudessa. Velka noussee vuoden loppuun mennessä 93 miljardiin ja ensi vuonna kolkutellaan 100 miljardin rajaa. Lisäksi kunnilla on lainaa yli 16 miljardia euroa. Velanotto on siis tolkutonta.

Samaan aikaan ns. kestävyysvajeen suuruudeksi arvioidaan noin 4,7 % bruttokansantuotteestamme, eli noin 9 miljardia euroa. Tätä pysyvää menojen ja tulojen epäsuhtaa ei ole järkevää kuroa umpeen vain veronkorotuksilla eikä leikkauksillakaan. Järkevämpää on tehdä rakenteellisia uudistuksia, joilla vahvistamme maamme kilpailukykyä ja lisäämme työvoiman tarjontaa. Ja samaan tavoitteeseen kuuluu myös toimet rakenteellisen työttömyyden pienentämiseksi ja yksityisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi julkisella sektorin tuottavuuden ja tuloksellisuuden vahvistamisen rinnalla.

Koko suomalainen hyvinvointi on ison kysymyksen edessä: Onko meistä tekemään ne rakenteelliset uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta saatetaan kestävälle pohjalle?

Vaikeiden päätösten teko on ollut mutkikasta. Se on myönnettävä. Tyylipisteitä ei varmasti heru. Eikä kiitosta vaikeista päätöksistä nytkään tule. Vaikeiden päätösten tekeminen on aina epämukavaa. Eikä tilannetta helpota se, että hallituksen sisällä on paljon erilaisia näkökulmia. Mutta tästä kaikesta huolimatta nämä päätökset ratkaisevat Suomen tulevaisuuden.
Emme halunneet tyytyä laihaan kompromissiin. Se nimittäin ei olisi riittänyt. Suomalaisen työn puolustaminen on nyt tärkeintä. Tämä oli kehyspäätösten lähtökohta. Hallitus on budjettiriihessä sovitussa rakennepoliittisessa ohjelmassaan linjannut listan keinoja, joilla nostetaan työllisyyttä, pidennetään työuria sekä lisätään yksityisen sektorin tuottavuutta. Tarvitsemme lisää työtä Suomeen, jotta hyvinvointiyhteiskunta kyetään rahoittamaan. Jos uskoo työhön, on myös oltava valmis tekemään ratkaisuja, jotka lisäävät työhön osallistumista.

Yksi merkittävä ratkaisu on suojaosuuden käyttöönotto helpottamaan työttömien ja osatyökykyisten työllistymistä. Jatkossa työtön voi tehdä 400 euron edestä töitä menettämättä tukeaan. Tämä purkaa jälleen yhden kannustinloukun ja tekee työnteosta aina kannattavaa. Me asetamme työn tekemisen ja sen kannattavuuden etusijalle myös sosiaaliturvassa. Muutenkin työurien pidentämisessä tehdään paljon. Opiskeluun pääsyä nopeutetaan, opintoaikoja lyhennetään ja oppisopimuskoulutuksesta tehdään niin nuorille kuin yrityksille nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Eläkeuudistus 2017 tulee nostaa keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä vähintään 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Siis joustavasti ja jouhevasti.

Mutta toki paketissa on koskettaviakin ratkaisuja. Olen varma, että kotihoidontuen jakaminen tasan kummallekin vanhemmalle ei kaikkia miellytä. Kuitenkin noin puolet kotihoidontukea nostavista nostaa sitä korkeintaan vuoden ajan, joten suureen osaan muutos ei vaikutta. Naisten pidemmät perhevapaat heikentävät naisen asemaa työmarkkinoilla, erityisesti ura- ja palkkakehitystä. Nyt vasta uudistuksen valmistelu alkaa. Minusta on tärkeää, että uudistuksessa otetaan huomioon myös erilaisten perheiden tilanteet. Tällaisia ovat perheet joissa toinen vanhemmista on yrittäjä, opiskelija ja myös perheet joissa ei ole kuin yksi vanhempi.

Vanhempainvapaajärjestelmän kehittäminen esimerkiksi Ruotsin mallin mukaisesti voisi olla järkevää. Se jakaisi automaattisesti vanhemmuuden kustannukset tasaisemmin eri työnantajien kesken. Ja minulle tärkeää on se, että valinta työhön palaamiseen tai lasten kotona hoitamisen välillä olisi jatkossa aito valintatilanne. Ei siis talouden pakottama ratkaisu.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta on myös tarkoitus rajoittaa ”sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla” silloin, kun toinen vanhemmista on kotona.

Tässä vain muutamia nostoja suuresta rakenneuudistuspaketista. Osa päätöksistä on kipeitä ja vaikeita, mutta sitäkin tärkeämpiä tulevien sukupolvien kannalta. Tämän pohjalta uudistustyö jatkuu ja valmistelu tehdään marraskuun loppuun mennessä. Samalla arvioimme myös sitä, että ovatko nyt päätetyt toimet yhdessä riittäviä maamme pelastamiseksi. Jos lisää päätöksiä tarvitaan, niin sitten niitä tehdään.

Pärjäämme tulevaisuudessa, kun ryhdymme hommiin ja tartumme työhön. Koska tekemättä ei voi nyt jättää.