Tänä keväänä kellonkäännön hetkellä on käynyt selväksi, että iso osa suomalaisia on tympääntynyt kesäaikaan. Kellon siirtämisen ei pitäisi mullistaa elämää sen kummemmin, mutta nyt on tultu kollektiivisesti siihen tulemaan, että säätäminen kellon kanssa saa riittää. Facebook-feedit tulvivat ihmisiä, jotka ovat päättäneet, että kesäaika on huono juttu. Kun aiheesta purnaavia oli muutama vuosi sitten vain kourallinen, vaikuttaisi ajatuksen kannattaminen olevan tänään enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun kärsii vuoden pahimmasta maanantaiväsymyksestä ja sille on kerrankin tarjolla (teko)syy, on helppo aktivoitu asian tiimoilta esimerkiksi lisäämällä nimi kansalaisaloitteeseen.
Kellojen kesäaikaan muuttamisen lopettaminen -lakialoite keräsi maanantaina kellon siirtämisen jälkeen tarvittavat 50 000 ääntä kasaan, joten se etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Lokakuussa lanseerattu aloite oli pitkään jumissa reilussa 20 000 äänessä, mutta kellojen siirtäminen sai ihmiset hereille ja loput äänet keräytyivät kasaan parissa päivässä. Esitys on varsin kansankielisesti muotoiltu, mutta se tiivistyy kysymykseen: mitä hyötyä on kesäaikaan siirtymisestä?
1900-luvun alussa, kun kesäaika ensimmäisen kerran otettiin käyttöön Kanadan Thunder Bayssa, sen ajatuksena oli säästää energiaa lisäämällä illan valoisuutta. Varhaisimpia ajatuksia kesäajasta esitti Benjamin Franklin, joka esseessään “An Economical Project for Diminishing the Cost of Light” jo vuonna 1784 ehdotti, ilmeisesti kieli poskessa, että pariisilaisten tulisi siirtää kelloja, jotta säästäisivät kynttilöissä, joita iltaisin poltettiin valonlähteenä. Ensimmäisenä maana kesäajan otti käyttöön Saksa, joka vuoden 1916 muutoksessa tavoitteli pienempää polttoaineen kulutusta.
Oli kyse sitten kynttilöistä tai energianlähteistä, päivän pidentymisen pääargumenttina on pidetty energian säästämistä. Nykyisin käytäntö on käytössä yli 70 valtiossa ja koskettaa yli miljardia ihmistä, vaikkeivat kaikki maat noudatakaan samaa vaihtoaikataulua.
Kesäajan energiatehokkuus on sittemmin kyseenalaistettu. Löytyy tutkimuksia, joiden mukaan syntyvät säästöt valonkäytössä nollautuu esimerkiksi ilmastointilaitteiden ja aamulla lisääntyneen energiakulutuksen johdosta.
Toinen argumentti kesäajan puolesta on ollut ihmisten terveys. Sen mukaan ihmiset voivat paremmin, kun iltaisin lisääntynyt valo saa heidät liikkumaan enemmän ja vähentää masennusta. Tällekin löytyy vasta-argumentit, kuten se, että kesäaikaan siirtyminen lisää itsemurhia ja sydänkohtausten määrää.
Kesäajalle löytyy kuitenkin myös puolustajansa. Omat vahvat argumenttinsa esittää Popular Mechanicsin Dan Nosowitz, jonka mukaan kesäaika on outo ajatus parhaalla mahdollisella tavalla:
“Se on yritys pakottaa elämämme sopimaan luonnolliseen maailmaan paremmin, lifehack, jolla muodostamme elämän rytmin, joka hyödyntää ruumista ja mieltämme. DST (daylight saving time) on kapinaa kelloa vastaan sekä sen hyväksymistä, että olemme kaikki kellon orjia.”
Nosowitzin mukaan suurin väärinymmärrys kesäajan kriitikoiden keskuudessa on lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusten virheellinen vertaaminen tai pitkän aikavälin unohtaminen kokonaan. Siirtohetkellä siirtämisestä aiheutuu ongelmia, mutta kesäaika kestää kahdeksan kuukautta, jolloin ihmiset saavat nauttia luonnonvalosta pidempään hereilläoloaikanaan. Valoisan aikaan ihmiset saavat enemmän d-vitamiinia, liikkuvat enemmän, sosialisoivat enemmän ja voivat ylipäätään paremmin mielenterveytensä suhteen.