Matti Vanhanen

Sen piti olla shakki ja Matti, kun Vanhasesta tuli pääministeri. Asiakysymyksiin keskittyvä poliitikko, jolla on kiva perhe, omakotitalo ja koira – ihanteellinen presidenttiehdokas. Mutta sitten puhuikin Kaarina.

Kun 69 Eyes oli viime keväänä Japanissa esiintymässä, Jussi 69 kertoi, että “Vanhanen tuli sekoilemaan jotain meidän backstagelle”.

Mutta voin vaikka vannoa, ettei Vanhanen ole sekoillut yhtään missään.

Istun hänen työhuoneessaan Eduskunnan lisärakennuksessa ja päästän melkein haukotuksen.

Huone on naurettavan pieni ollakseen pääministerin, jos kohta se on isompi kuin riviedustajien. Huoneen ikkunoissa on harmaat verhot. Sohva on harmaa, ja sen päällä on vielä kuin alleviivaukseksi pakka harmaata kangasta.

Verhot ovat myös askeettisen kopperon ainoa sisustuselementti. Huone on huomiotaherättävän siisti. Paperipinot ja henkilökohtaiset tavarat loistavat poissaolollaan. Täällä keskitytään selvästi asiaan, eikä pelata pasianssia tai veivata kiertomeilejä.

Pöydällä on pari kuolettavan tylsän näköistä raporttia, joita poliitikot joutuvat selailemaan iltalukemiseksi pystäkseen vastaamaan sellaisiin kysymyksiin kuin “mitä tehdä terveydenhuollon kokonaiskustannuksille?” tai ”miten kuntarakennemalleja pitäisi uudistaa?”.

Huolella gromattu, Bossin pukuun pukeutunut Vanhanen puhuu tv:stä tutulla, tasaisella äänellään Nokia Communicatoriin ja sano että Heinäluoma tai Pekkarinen olisivat hänen mielestään parempia kommentoijia johonkin haastatteluun.

Ulkona on syksyn synkin päivä. On pilkkopimää ja maahan sataa jotain epämääräistä ja kylmää. Tänään ei tunnu lottovoitolta syntyä Suomeen.

Vanhanen on ollut päivällä tekemässä riistakäristystä keittokirjan kuvauksia varten. Presidenttiehdokkaat joutuvat juoksemaan triviaaleissa torikahvituksissa ja kyläjuhlissa kieli vyön alla saadakseen kansan puolelleen. He jauhavat liturgioitaan koulujen valjuissa liikuntasaleissa puolueiden pokkuroivien paikallisviskaalien ja töllistelevien tavisten edessä. Kahvia kuluu, eivätkä hermot saa hetkeksikään pettää. On oltava helposti lähestyttävä, mielellään lupsakka ja mahdollisimman tavallinen. Poliitikon pahin virhe olisi sortua arroganssiin kansalaisten nähden.

Vanhasen habitus on valtiomiehen, mutta hän vaikuttaa ihmisenä viralliselta ja hieman…pelokkaalta? Ujolta? Etäiseltä? Turhautuneelta?

Hän katselee puhuessaan paljon pöytää ja hymyilee vähän. Hänen pitäisi ajatella vakavia asioita kuten Nato-jäsenyyttä ja työttömyysongelmaa, mutta tässä hän istuu ja kertoo mitä täytteitä hän otti sunnuntaina pitsaansa. Asiakeskeiselle ihmiselle tämän täytyy olla yhtä helvettiä.

Helvetistä oli myös se päivä, kun hyvän elämän apostoliksi Helsingin Sanomissa nimitetty Vanhanen sai avokämmentä viihdelehdistöltä. Hänellä väitettiin olevan suhde Kaarina-nimiseen naiseen, joka poseerasi silmät peitettynä (ja varvassandaalit jalassa, yök!) Seiskassa vaatien Vanhasta tilille klassisista toiselle naiselle annettavista lupauksista.

Vanhanen ei ole suostunut kommentoimaan juttua suuntaan eikä toiseen. Mutta häntä täytyy todella vituttaa. Keskustalaiset punaniskat eivät varmasti ilahtuneet uutisesta, ja rikkumattomaan fasadiin pinttyi ikuinen tahra.

Punaniskat nielivät jeesustelunsa liukkaasti, ja Vanhanen haluttiin Keskustan ehdokkaaksi.

Siis itse asiassa minkä? Sininen ja punainen ovat helppoja ymmärtää, mutta Keskusta on jotain Vennamon mieleen tuovaa siltä väliltä, eikä Vennamo edes ollut keskustalainen.

“Keskustalaisuudessa yhdistyy yrittäjyys, yhteisvastuu ja ympäristöajattelu kestävällä ja uudistusmielisellä tavalla. Keskusta ei ole etujärjestö, vaan muutosvoima”, Vanhanen määrittelee.

Jassoo.

Häntä kuunnellessa keskustalaisuus hahmottuu nostalgiaksi, arvokonservatiivisuudeksi ja haikeaksi kaipuuksi menneeseen, Vanhasen lempikirjan Henry Thoreaun metsään, jossa ihmisen ja luonnon valtasuhteet olivat vielä kohdallaan. Romanttista – ja epärealistista. Maaseutua kun ei voi tuoda.

Nyt, ja varmasti vaalien jälkeenkin, Vanhanen on pääministeri. Hän astuu ulkona odottavaan virka-autoonsa, mustaan BMW:hen, jonka kuljettaja lukee iltapäivälehteä ja havahtuu vasta siihen, kun Vanhanen avaa oven takapenkille.

En voi sille mitään, että minun käy pääministeriämme hiukan sääliksi. Hän tekee työtä, josta saa palkakseen pääasiallisesti haukkuja. Kotona häntä odottaa kaksi esimurrosikäistä lasta, jotka luultavasti kiukuttelevat kotiintuloajoista ja siitä, että heidän perheensä ei ole normaali – mikä kauhea rangaistus teinille.

Ehkä pesujauhe on loppu. Vaimokin on lähtenyt todettuaan, että miehen pääministeriys oli hänelle “kuin Painajainen Elm Streetillä”.

Vanhanen on häärännyt koko elämänsä politiikassa, mutta samalla hän on menettänyt henkilökohtaisessa elämässään vision, jota hän kiihkeimmin puolustaa: “Että ihmiset viettäisivät enemmän laatuaikaa perheensä kanssa, heidän pitäisi voida tehdä osa-aikatyötä tai ottaa vuorotteluvapaata muulloinkin kuin silloin, kun lapset ovat pieniä.”

Mutta se ei ole nyt mahdollista.

Oletteko nyt yksinhuoltaja?

“Käytännössä lapset asuvat minun luonani, mutta he ovat kyllä yhteishuoltajuudessa. Meillähän on kummallakin epäsäännöllinen työ, joten lapset ovat meillä aika lailla puoliksi.”

Onko teillä paineita? Eikö ole vaikeaa sovittaa pääministerin työtä ja kotiasioita yhteen?

“Sille puolelle, siis tämäntyyppisiin kysymyksiin en oikeastaan halua vastata… Mutta jokainen varmasti ymmärtää, että näissä on yhteensovittelemista, ja kyllähän tämä kolmen kuukauden kampanja kestää tulee olemaan poikkeuksellisen kiireinen ajanjakso. Presidenttinä aikaa on paljon enemmän.”

Vastaako julkisuuskuvanne hyvin sitä millainen olette yksityiselämässä?

“Julkisuuskuvassa on aina kärjistyksiä, mutta eiköhän se ole suhteellisen kohdallaan. Minustahan on sanottu, että olen aika harmaa tyyppi, ja se varmasti johtuu siitä, että olen halunnut keskittyä työssäni asioihin enemmän kuin itseni esilletuomiseen. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei minulla olisi huumorintajua! Harmautta ei kannata sotkea huumorintajuttomuuteen.”

Kuinka paljon kansalaisten pitäisi saada tietää poliitikkojen yksityiselämästä?

“Se menee vähän aiheen mukaan. Taloudelliset asiat ovat sellaisia, jotka kansalaisten on hyvä tietää, jotta voidaan nähdä mahdolliset intressiristiriidat ja jääviydet. Muuten poliitikon pitää voida rauhoittaa yksityiselämänsä. Suomalaisuuteen kuuluu se, ettei makuuhuoneen ikkunasta tirkistellä, eivätkä poliitikot ole mielestäni tässä suhteessa mitenkään poikkeavassa asemassa.”

“Tietysti on poliitikkoja, jotka hakevat itselleen mainosta esittelemällä laajasti yksityiselämäänsä. Jos siinä syntyy voimakkaasti sellainen kuva, että on erilainen kuin todellisuudessa, niin kyllä se pitää paljastaa. Jos siis esiintyy vaikka vanhurskaana ihmisenä tai absolutistina, vaikka ei olekaan sellainen, niin kyllä sellainen pitää paljastaa.”

Pitääkö poliitikon olla kunnollisempi ihminen kuin taviksen? Korkeampi moraaliltaan?

“Ei. Poliitikon pitää tehdä työnsä hyvin ja siinä se. Kansa ottaa sitten kantaa seuraavissa vaaleissa.”

Miksi haluatte presidentiksi, vaikka presidentillä on paljon vähemmän valtaa kuin pääministerillä?

“Haluan urallani eteenpäin. Presidentti on ilman muuta Suomen vaikutusvaltaisin henkilö ja maan henkinen johtaja. Presidentin valta on vain erilaista kuin pääministerin.”

Mitkä kolme asiaa muuttaisitte, jos teistä tulisi presidentti?

“Tasan kolme joo! Ensinnäkin koettaisin vakuuttaa kansalaisille, että hyvinvointiyhteiskunnan muutokset ovat välttämättömiä, jotta pärjäämme tulevaisuudessakin. Haluaisin murtaa nyt vallitsevaa muutosvastarinta, kuten globalisaatiopelkoa, ja tukea suomalaisyritysten kansainvälistymistä. Globalisaatiokehityksessä meillä pitää mielestäni olla kädet ratissa eikä tönöttää pelkääjän paikalla jalka jarrulla. Eivät kiinalaiset tee meidän puolestamme mitään, meidän pitää itse ratkaista se, miten haluamme olla kansainvälisen talouden kehityksessä mukana.”

Täytitte juuri 50 vuotta, ja sen kunniaksi maaseudulle ilmestyi kotitekoisia viirejä (jotka muuten tuovat mieleen Blair Witch Projectin). Niistä virisi jonkinlainen ongelma?

“Osa halusi tulkita asian niin, että jos ihmiset laittavat erivärisiä nauhoja omalle maalleen, niin se olisi jotenkin lainvastaista. Se meni jopa niin pitkälle, että ympäristöministeriö teki päätöksen, jonka mukaan ne eivät ole laittomia. Se, että tällaista pohditaan, osoittaa, että kyllä Suomi on melko järjestäytynyt yhteiskunta.”

Kuuluisassa HS:n haastattelussa sanoitte, että Nurmijärvi on hyvä paikka asua ja elää…

“Kyllä, olen edelleen samaa mieltä, koska asun siellä. Totta kai pidän paikasta, jossa itse asun! Nurmijärvi on paikka, jossa haluan asua. En kuitenkaan sanonut, että kaikkien muiden pitäisi elää samalla tavalla.”

…mistä mahtaa johtua, että haastattelu herätti niin valtavasti negatiivisia reaktioita? Ihmiset suuttuivat, kun sanoitte, että omakotitalo maaseutukaupungissa on paras asumismuoto.

“Se aiheutti suuttumusta täällä Helsingin päässä niiden taholla, jotka ovat vastustaneet asutuksen leviämistä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tutkitusti 80 prosenttia lapsiperheistä haluaisi asua luonnonläheisesti omakotitalossa, mutta julkiset järjestelmät ovat toimineet paljon tehokkaamman mallin puolesta.”

“Sanomani iski täysin tätä harjoitettua politiikkaa vastaan, ja luulen että se oli pääsyy suuttumukseen. Tietyissä väestöpiireissä on myös aika syvässä tällainen asetelma, jossa city-kulttuuri ja kaikki muu halutaan pitää tiukasti erillään toisistaan, mikä on aivan keinotekoinen asetelma. Sodanjälkeisestä tilanteesta syntyi paljon poliittista vastakkainasettelua, joka on tuotu tähän aikaan täysin aikansa eläneenä ajatteluna. Pääsen Lepsämästä Finlandia-talolle Manhattan Transferin keikalle ihan samalla tavalla kuin jos asuisin Vuosaaressa.”

Paljonko saatte palkkaa?

“Noin seitsemän tuhatta euroa käteen.”

Kuulostaa mukavalta. Siihen autokuski ja Kesärannan kämppä päälle.

“Tämä on pätkätyö, jossa johdetaan koko maata ja…ja ja…kyllä se on hyvää palkkaa. Mutta ei se yritysmaailmaan verrattuna ole mikään poikkeuksellinen summa. Nurmijärvellä olen todennäköisesti 200 parhaiten tienaavan joukossa.”

“Tässähän on osa kansanedustajan palkkaa, ja lisäksi pääministeri saa sellaista extraa, mitä muut ministerit eivät saa. Ilman kulukorvauksia palkka on noin 6000 euroa käteen.”

Pitäisikö poliitikoilla olla paremmat palkat, jotta saataisiin eduskuntaan pätevämpää jengiä?

“Kyllä siellä nytkin on hyvin kyvykkäitä yksilöitä. Kansanedustajien palkkaustahan korotettiin tuntuvasti muutama vuosi sitten. En kuitenkaan usko, että palkkauksella on kauhean suurta vaikutusta siihen, haluaako joku pyrkiä kansanedustajaksi vai ei. Se on aika kova uravalinta.”

Mitä ostitte viimeksi?

“Tänään olin TKK:n kahvilassa ja ostin kaakaota ja korvapuustin. Eilen illalla kävin ostamassa kolme pitsaa.”

Millä täytteillä?

“En voi sietää tomaattia, joten pitsani on aina vähän riisuttu versio. Otin ananasta, tonnikalaa ja kinkkua.”

Muistatteko lastenne sosiaaliturvatunnukset?

“En.”

Mistä riitelitte viimeksi lastenne kanssa?

“Jaahas. Tässä mennään taas alueelle, josta en halua puhua, mutta kyllä erimielisyydet useimmiten liittyvät nukkumaanmenoaikaan.”

Myöntäkää pois, tunsitte varmasti vahingoniloa lukiessanne SK:n johtajatestin tulokset. Te saitte johtajaominaisuuksistanne kolme tähteä, Niinistö kaksi ja Halonen yhden maksimin ollessa viisi.

“No en mä…Ehkä on parempi, etten sitä kommentoi. Jutussa vähän harmitti se, ettei lehti avoimesti kertonut, että minä sain parhaat pisteet, vaan tulos piti oikein kaivamalla kaivaa sieltä. Olin tyytyväinen siihen, että sain itse hyvät pisteet organisaatiossa toimimisesta. Huomasin myös valitettavasti sen, etten osaa palkita alaisiani riittävästi.”

Aiotteko muuttaa käytöstänne kiittämisen suhteen?

“Hmm. Se on vähän aikataulukysymys. Tietysti kiittää voi pienelläkin, mutta… no, oli hyvä, että asia nousi testissä esille.”

Poliitikot joutuvat notkumaan kuolettavan tylsissä seminaareissa ja kummallisissa kansantapahtumissa, jotta naama pysyy muistissa. Mikä on absurdein tilaisuus, johon olette poliitikon urallanne joutunut?

“Olin valtioneuvoston nuorisojaoston puheenjohtajana Gruusiassa. Moskovalaisten kanssa tehty matka oli aika riitainen, joten en saanut heistä tulkkia Gruusian TV:seen tehdylle haastattelulle. Niinpä toimittaja kysyi gruusiaksi, ja minä vastailin suomeksi.”

Kuinka harhaiseksi maailmankuva vallan huipulla muuttuu, kun jokaista asiaa on hoitamassa tukku avustajia, on autonkuljettajat ja joka paikassa saa ihailua osakseen.

“Kyllä arki pitää kiinni tavallisessa maailmassa, kun pyykkikone pitää täyttää päivittäin, tiskit pestä, koira ruokkia ja kaupassa käydä.”

Tony Blair tuskin pesee omia paitojaan.

“Suomi on hyvin tasavaltainen maa tässäkin suhteessa. Palveleminen ei ulotu yksityiselämään, vaan tällaiset askareet pitää hoitaa itse. Ehkä minunkin pitäisi ostaa se palvelu muualta…”

Niin teidän pitäisikin, koska muuten palveluyhteiskunta ei pysy pyörimässä!

“Niin. No kyllä ajoittain sitten käytänkin tällaisia palveluja. Mutta toisaalta kotityöt ovat sellaista arkirutiinia, joka on myös lastenkasvatusta ajatellen paikallaan. Haluan viedä myös heitä täyspäisinä eteenpäin, vaikka teenkin tällä hetkellä tällaista työtä.”

Teettekö itse myös ruokaa?

“Kyllä. Kotona teen ihan perusruokaa, tosin en juurikaan käytä eineksiä. Jos haluan jotain nopeaa, haemme pitsaa.”

Tuntuuko teistä nyt avioeron kynnyksellä, että olette laiminlyöneet omaa perhettänne sen kustannuksella, että olette niin ahkerasti hoitanut muiden asioita?

“Mm. En halua avata tätä yhtään sen enempää kuin kirjassani.” (jossa sanotaan mm. näin: “Suren yksin hiljaa mielessäni.”)

Miten ihmiset suhtautuvat teihin? Sekoaako Nurmijärvi-marketin kassa, kun pääministeri tulee ostoksille.

“Minuahan on pyydetty siellä näyttämään henkkaritkin, kun ylitin 50 euron ostosrajan. Mutta minähän olen asunut 20 vuotta Nurmijärvellä, joten eivät ihmiset päin seiniä kävele minut nähdessään.”

Olette absolutisti. Oletteko koskaan ollut humalassa? Joudutteko selittelemään raittiuttanne paljonkin?

“En ole koskaan ollut humalassa. Tein jo nuorena sen päätöksen, etten tule käyttämään huumeita tai alkoholia. Raittiuttani olen joutunut nuoruusaikojeni jälkeen joutunut selittelemään lähinnä Venäjällä, missä snapsien juominen kuuluu kulttuuriin. Raittius koetaan usein niin päin, että ne jotka juovat, kokevat tekevänsä jotain väärin, jos joku pöydässä olijoista ei juo.”

Pitäisikö viinan hintaa taas nostaa?

“Hintaa laskettiin viinarallin välttämiseksi. Minusta alkoholin kulutusta voidaan hillitä muillakin keinoilla kuin verotuksella.”

Olette nyt presidenttiehdokas, sitä ennen olette jo nähnyt siis politiikan kentällä kaiken. Miten motivaationne pysyy vastaisuudessa yllä?

“Jos vaaleissa onnistun, niin presidentin tehtävähän on erittäin motivoiva, hyvin mielenkiintoinen ala ja aihe.”

Mikä teistä piti tulla isona?

“Lehtimies tai joku tiedotusalalla toimiva henkilö.”

Olitte Nightwishin toistaiseksi viimeisellä keikalla. Mikä on kantanne Nightwish-kysymykseen?

“En ole kummankaan puolella. He ovat nuoria ihmisiä, ja toivottavasti jaksavat mennä eteenpäin tässä vaikeassa tilanteessa. Uskon, että Holopaisen sävellyksillä yhtyeellä on mahdollisuus pärjätä jatkossakin. Mutta onhan heillä vaikea tilanne. Jos he ottavat uuden laulajan, niin häntä tullaan aina vertaamaan Turuseen, mikä olisi solistin kannalta kurjaa. Jos he ottavat mieslaulajan, niin sitten riski on se, että he eivät erotu riittävästi muista bändeistä. Se on haastava tilanne, mutta kysymys on luovasta toiminnasta, ja toivottavasti bändi lupaustensa mukaisesti keskittyy uuden levyn tekemiseen ja palaa lavoille vuonna 2007. Ei kannata dramatisoida asiaa liikaa, he ovat vielä nuoria ihmisiä kaikki. Useimpien muusikkojen elämässä tulee tyylinmuutoksia – ei kai kukaan kuvitellut, että Nightwish olisi sellainen kuin nyt vielä 20 vuoden päästä.”

Mikä oli ensimmäinen ostamanne levy?

“Huhuh… En muista, mutta isäni toi Englannista vuonna 1965 levysoittimen ja sen mukana yhden Beatlesin singlen, jonka toisella puolella oli Help-biisi. Sitä soitetttiin valtavasti.”

Lyödäänkö sata euroa vetoa, että teistä ei tule presidenttiä?

“Sata euroa… Se olisi uhkapeliä, eikä presidentti saa harrastaa sellaista.”

FILE: Matti Vanhanen

• Ammatti: pääministeri
• Ikä: 50
• Asuu: omakotitalossa Nurmijärvellä
• Kirja: Paul Thoreau: Elämää metsässä
• Elokuva: Notting Hill
• Kello: Omega
• Soittoääni: Nokia Tune
• Tuoksu: Boss
• Google-osumia: 358 000 kpl

Uraputki

• 1965 Puolustaa Maalaisliittoa koulun ruokajonossa
• 1980 Nuoren Keskustan liiton puheenjohtajaksi
• 1981 Espoon kaupunginvaltuustoon
• 1988 Kehäsanomien päätoimittajaksi
• 1989 Nurmijärven kunnanvaltuustoon
• 1991 Kansanedustajaksi
• 2003 Pääministeriksi
• 2005 Ilmoittautuu presidenttiehdokkaaksi