Sauli Niinistö

Cityn Mäntyniemi Tourin viimeisessä osassa presidenttiehdokas Sauli Niinistö ihmettelee ihmisiä, jotka kieltäytyvät tarjotuista töistä. Hän pelaa shakkia, vihaa jahkailua ja juo viskiä. Takana ovat Tanja ja tsunami, edessä Anna Perho.

Saanko nimikirjoituksen?”

Presidenttiehdokkaiden nimmarit ovat vaalisirkuksen hittikamaa, ja minä haluan omani. Ojennan Niinistölle Viiden vuoden yksinäisyys -kirjan signeerattavaksi – kalvotussilla. Niinistö katsoo kynää harmistuneena.

“Käytän aina mustekynää”, hän sanoo, mutta lakeijat ovat luikkineet ulos Café Niinistön takatilasta, eikä muita kyniä löydy.

Ja tässä suurin piirtein kaikki, mitä nauhalle tarttuu siviili-Niinistöstä.

Niinistön elämä kyllä antaisi ainekset sankaritarinaan, josta ei puuttuisi dramaattisia käänteitä ja raflaavia yksityiskohtia. Sellaisia, jotka saisivat julkisuudelle persoimmat poliitikot tärisemään, kun he eivät tietäisi, mille lehdelle tarinansa ensimmäisinä kertoisivat.

Ajatellaanpa nyt vaikka tsunamia. Tämän jutun olisi voinut aloittaa kuvailulla puhelintolppaan tarrautuneesta Niinistöstä, joka vain muutama minuutti sitten vietti hyvin ansaittua lomapäivää. Nyt hän pitää kiinni tolpasta ja todennäköisesti tajuaa, että hengenlähtö on lähellä.

Hän selviää, hänen poikansa selviävät, ja kotiin tultuaan hän antaa mitäpä muuta kuin lyhyen ja erittäin pisteliään lausunnon UM:n tilannetajusta tsunamikatastrofin suhteen.

Ja siinäpä se. Niinistö ei lähtenyt jakamaan “olen muuttunut mies” -haastatteluja Thaimaan jälkeen, vaikka kyynisimmät kannattajat toivoivat Niinistön aloittavan presidentinvaalikampanjansa tolpan nokasta. Katastrofista sankarimaisesti selvinneen finanssiministerin ja pankinjohtajan hehkussa jopa Alepasta kissanruokaa haaliva tavis-Tarja voisi jäädä toiseksi.

Niinistö voisi myös puhua suhteestaan Tanja Karpelaan (tai Artekin toimitusjohtajaan Mirkku Kullbergiin kuten päivitetyt juorut kertovat), tai kerätä irtopisteitä yksinhuoltajavuosistaan vaimonsa tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Mutta puolivallaton leskimies ei puhu kuin asiaa.

Vain vaalikirjassaan Niinistö näyttää välähdyksiä yksityiselämästään, jossa silitetään nukkuvan pojan niskaa, valmistellaan joulua ja puhutaan yksikseen silityslaudan ja viskilasin ääressä.

Niinistön linjausta privaattielämän paljastusten suhteen kuvaa hyvin analyysi Martti Ahtisaaresta, jonka presidenttikauden jälkipolvet tulevat muistamaan lähinnä väitetyistä kännitoilailuista: “Ahtisaaren kohtalona Suomessa oli tulla liitetyksi toisarvoisuuksiin, joskin hänen vikansa oli toisaalta puuttua niihin.”

Niinistö on politiikassa ennen kaikkea töissä.

Hänen kuivahkon korrekti esiintymisensä vaikuttaa olevan kyvyttömyyttä teeskennellä jotain muuta kuin on.

Hän ei mielistele, sanoo asiat suoraan niin kuin ne ovat. Ja vielä vähän suoremmin, jos viesti ei mene jakeluun. Juristin argumentointitaidoilla ja nopealla älyllä varustettu ammattipuhuja Niinistö vaikuttaa tyypiltä, jonka kanssa ei haluaisi joutua sanasotaan.

Niinistön kovismaine perustuu myös hänen aikaansa tiukkana valtiovarainministerinä, joka sanoi rumat sanat niin kuin ne olivat. Tästä syystä hän nautti arvostusta yli puoluerajojen erityisenä fanina kollega, Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes.

Kansakunnan kassanvartijana ja puolueensa Kokoomuksen pitkäaikaisena puheenjohtajana Niinistö on ollut vallan ytimessä, konkreettisessa mielessä enemmän vartijana kuin hän tulisi koskaan presidenttinä olemaan. Hänen kiinnostuksensa syvyyttä presidentinvirkaa kohtaan on kyseenalaistettu, sillä on epäilty, että toiminnan ihmisenä tunnettu Niinistö turhautuisi edustusvirassa. Itse hän kieltää väitteen – mitäpä muutakaan hän voisi kesken kampanjoinnin tehdä – mutta on totta, että häntä on vaikea kuvitella viihtymään vaikkapa kuninkaallisten vierailukäynneille tai loputtomille torikierroksille kahden edellisen presidentin tapaan.

Niinistö on mies, joka tykkää pelata shakkia ja ottaa muutaman suuntaa-antavan.

Ja kuntoilla.

Hän myöhästyy haastattelusta noin vartilla. Hän on tästä harmistunut, koska jokainen menetetty minuutti syö arvokasta kuntosalivuoroa, johon hän juuri tänään saattaisi ehtiä.

“Väsyneenä kuntoilu on negatiivinen sijoitus”, Niinistö sanoo.

Hän pyytää avustajan hakemaan tv-kuvaajat kahvilaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi siirtymisiin. Liikuntaan tottuneelle ihmiselle salivuorojen alituinen missaaminen on todellinen harminaihe.

Omat kolme varttiani Café Niinistössä ovat päättyneet.

Pahvi-Niinistö saattelee kävijät ovelta ulos. Pelästyn hahmoa, kuten Niinistö on itsekin kertonut joskus tekevänsä.

Se on tervettä kunnioitusta sellaista miestä kohtaan, joka uskaltaa vaalikirjassaan kutsua itseään kusipääksi, siteerata Lucky Lukea ja puhua kukista. Jep, jep.

Mikä on motiivisi pyrkiä presidentiksi, koska olet jo käynyt valtahierarkian huipulla ja työskentelet nytkin varsin haastavassa tehtävässä?

“Minulla on valtava tahto toimia suomalaisten eduksi kansainvälisissä yhteyksissä. Se olisi kiehtovaa.”

Ehdokkaaksi lähteminen ei kuitenkaan ollut sinulle itsestäänselvyys. Lehdissä kirjoiteltiin Kataisen käyneen anelemassa sinua tehtävään lakki kourassa.

“Yksi ongelma oli se, miten ehdokkuus soveltuisi määräaikaiseen pankkitehtävääni. Henkilökohtaisia syitä epäröintiin ei ollut. Totta kai ymmärsin, että ehdokkuus tulee viemään kaiken vapaa-ajan, mutta se ei nyt ollut ratkaiseva asia. Pohdin asioita myös valituksi tulemisen kannalta, totta kai.”

Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi, kun sinulle esiteltiin Työväen presidentti -kampanjan idea?

“Että se vastaa omia ajatuksiani, ja että sen ulkoinen muoto oli mielestäni hyväksyttävä.”

Kampanja on ollut onnistunut ainakin huomioarvoltaan...

“Toivottavasti.”

...ja se on saanut paljon ihmisiä raivoihinsa.

“Ehkä joitakin, kyllä. Reaktioita se on ainakin herättänyt.”

Keskeinen osa kampanjaviestintääsi on työväen presidentti -määritelmän ohella slogan “vastakkainasettelun aika on ohi”. Kuka yhteiskunnallisista vastakkainasetteluista tänä päivänä hyötyy?

“Kampanjassani esiintyvästä työväki-sanasta on hermostuttu, koska se mielletään samaksi kuin käsite ‘työväenluokka’. Jotkut elävät siis edelleen luokkayhteiskunnassa.”

Kritiikki tulee väärästä suusta, koska SAK:n ja vasemmistolaisten joukothan alun perin taistelivat juuri luokkayhteiskuntaa vastaan.

“Niin. Se on mielenkiintoista. Etenkin SAK:n kohdalla tuntuu kummalliselta miksi kannetaan niin suurta huolta siitä, että vastakkainasettelun aika työnantajien ja palkansaajien välillä tosiaan päättyisi. Se herättää tiettyjä kysymyksiä, mutta minä en ole se, joka vastaa niihin. Toivon, että äänestäjät aktivoituvat itse kysymään näitä asioita.”

“Myös globalisaatiossa on rakennettu vastakkainasetelmaa, jossa Halonen on toisella puolella ikään kuin kovin torjuvana ja vetäytyvänä, vaikka Suomi on yksi globalisaatiokehityksen suurista voittajista. Olen sitä mieltä, että tässäkin kysymyksessä meidän tulisi lähteä kansallisella strategialla suoraan tulta päin, eikä horjuttava globalisaatiokehityksen edessä voivottelemassa, että se on paha juttu. Suomalaiset ovat promille maailman ihmisistä, me emme yksinään muuta maailman kulkua.”

Mitä työväen presidenttinä ajattelet siitä, että työelämä koetaan ylipäätään niin ongelmaiseksi tänä päivänä? Kaikki ovat työuupuneita ja burn outissa.

“Tässä on mielestäni kaksi asiaa. Työhön käytetty aika on lyhentynyt, mutta tehokkuusvaatimukset – jotka koetaan ehkä vähän hahmottomina – ovat lisääntyneet aika tavalla. Uskon monien kokevan sen raskaana.”

“Perheen ja työn yhteensovittaminen on myös hankaloitunut. Meiltä on kadonnut muuttoliikkeen myötä pehmeämpiä elämänmuotoja, joissa sukulaiset esimerkiksi auttoivat lastenhoidossa.”

“Työssä viihtyminen on hyvin tärkeä asia, eikä vähiten sen vuoksi, että meillä on jo jossain määrin työvoimapula. Mielestäni viisas työnantaja pyrkii luomaan työmaalle tietynlaista vapautta ja joustavuutta sekä mahdollisuuksia toteuttaa omia ajatuksiaan. Sellaisessa tilanteessa ihminen on kaikkein tuottavimmillaan.”

Pätkätyötä pidetään työelämän toisena petona.

“Kansanedustajat tuomitsevat päivisin pätkätyöt eduskunnassa ja ajavat illaksi kotikuntaansa päättämään niistä. Tämä on julkisen sektorin ongelma. Monet julkisten alojen pätkätöistä ovat itse asiassa täysin jatkuvia töitä, joita varten pitäisi perustaa virka. Tässä on mukana sellaista pikkunäppärää jeesustelua, jossa päättäjät voisivat katsoa peiliin ja miettiä, onko pätkätöiden teettäminen omassa kunnassa aivan välttämätöntä.”

“Kun puhutaan yksityissektorista ja erityisesti pienyrittäjistä, täytyy ymmärtää, ettei pienyrittäjällä ole varaa ottaa sellaista riskiä, jonka ylärajaa hän ei kykene määrittelemään. Jos yrittäjä pystyy palkkaamaan jonkun töihin määräajaksi, riski on määriteltävissä eikä se käy työnantajalle sietämättömäksi, esimerkiksi tilauskannan vähetessä. Liiketoiminnan edellytys pienyrityksessä on juuri riskinmäärittelykyky. Tätä kautta ymmärrän erityisesti pienyrittäjiä, jotka turvautuvat tähän vaihtoehtoon.”

“Viime kädessä pätkätyö on työttömyyden vaihtoehto eikä niinkään pitkäaikaisen, vakituisen työpaikan. Ajatus, jota en yksinkertaisesti suostu ymmärtämään, on se, että on parempi olla työttömänä kuin ottaa työtä vastaan. Se ei kerta kaikkiaan sovi minun päähäni.”

Ehkä työelämä vain vääjäämättä muuttuu pätkittäiseksi, ja siihen pitäisi koittaa sopeutua realismina.

“Ehkä. Työelämän jäykät rakenteet ovat johtaneet siihen, että etsitään vuokratyövoiman kaltaisia kiertoteitä. Esimerkiksi pienyrittäjä, jonka tilauskanta yhtäkkiä nousee, uskaltaa ottaa pätkätyöläisen vuokrafirman kautta. Nyt vuokratyötäkin on alettu tarkastella negatiivisena asiana. Pelkään tämän johtavan viime kädessä siihen, että työt valuvat tätä menoa ulkomaille.”

Oliko sinulle ilon päivä, kun kuulit Ruben Stillerin vaihtavan Halosen joukoista sinun taaksesi?

“Joo, olihan se tietysti mukava uutinen. Olen ollut hänen ohjelmissaan aika usein esiintymässä vuosien varrella. Tapaamisten yhteydessä on tullut puhuttua kaikenlaista, ja olen huomannut, että minulla on hänen kanssaan aika paljon samanlaista ajattelua.”

Kokoomusta arvostellaan omissa joukoissa siitä, että se on nykyisellään liian samanlainen puolue demareitten kanssa.

“Demarit ovat mielestäni päinvastoin lähestyneet aika voimakkaasti niin sanottuja oikeistolaisia arvoja. Esimerkiksi veteraanit on demareiden keskuudessa rehabilitoitu. Silloin kun kävin nuorena miehenä ensimmäistä vaalikampanjaani, kampanjassani mainittiin jotain veteraaneista. Demareilta tuli silloin kyselyjä, että onko tämä nyt ihan ulkopoliittisen linjan mukaista. Eli tervetuloa vaan!”

“Tarja Halonenhan on nyt voimakkaasti puolustusvoimain ylipäällikkyyden takana. Tässä voisi perätä vähän sen tuotevastuun perään, sillä luulen, että ajatus oli hänelle vielä aika vieras muutama vuosi tai vuosikymmen sitten. ”

“Aitoja eroja demareiden ja Kokoomuksen välillä on se, että demarit pyrkivät vanhakantaiseen korporativismiin ja sitä kautta, ehkä tiedostamattaankin, holhousyhteiskuntaan.”

Vihreät taas pyrkivät monopolisoimaan pehmeitä arvoja kuten ihmisoikeuskysymyksiä ja luonnonsuojelua omiin nimiinsä, vaikka jokainen sivistynyt ihminen on niiden kannattaja puolueesta riippumatta. Mitä mieltä olet tästä?

“Pyrkivät monopolisoimaan, kyllä. Mutta olen huomannut monissa vihreissä alttiutta käydä vakavaa keskustelua tämäntyyppisistä kysymyksistä myös muiden puolueiden kanssa. Arvostan tällaista pyrkimystä pois mustasukkaisuudesta. Joskus tosin huomaa, että vaikka itse pyrkisi hyvään, se koetaankin pahana, koska pyrkimyksen esittäjä tulee väärästä puolueesta.”

Tuotevastuusta puheenollen, mitä mieltä olet Halosen – “yhden meistä” – esittämästä kritiikistä kampanjaasi kohtaan?

“Ei Halonen voi väittää, etteikö koko sen valtionvarainministeri-urani aikana kaikki mihin tähtäsin olisi ollut työllisyyden parantaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen. Halonen ei ministerinä ollessaan ollut kertaakaan kanssani eri mieltä talouspolitiikan toimenpiteistä. Ei kertaakaan.”

“Kaksi kovinta riitaa, joita minulla hänen kanssaan oli, koskivat Berliinin ja Canberran lähetystörakennuksia. Olin niistä erittäin pahoillani, koska kustannusarviot eivät pitäneet lainkaan paikkaansa. Ne ovat todella hienoja rakennuksia – niitä ihastellaan kuulemma tänä päivänäkin – mutta niiden tekeminen on todella kallista. Olin tyytymätön siihen, kun huomasin, etteivät rakennuskulut pysyneet hanskassa. Ja tässä kaikki meidän erimielisyytemme hallituksen ajoilta.”

Tuoko Halosen sukupuoli jotain lisäarvoa yhteiskuntaamme? Ovatko naisten asiat nyt paremmin, kun meillä on naispresidentti?

(Niinistö laittaa kätensä pöydällä olevan kannettavan päälle).

“Pakko lämmitellä käsiä, kun olen ollut koko päivän ulkona ja kaikki hanskani ovat kateissa.”

Poltat liikaa tupakkaa.

“Ei se vaikuta tähän mitään. Mitä kysyitkään? Ai niin. Olen ehkä vähän huono sanomaan tähän mitään, koska olen aina ollut työpaikoissa, joissa kollega on kollega sukupuolesta riippumatta. Näin on ollut pankissa, ministeriössä ja hovioikeudessa. Minusta se on mitä luonnollisinta. Mielipidetilastojen mukaan myöskään näissä vaaleissa ei ole agendalla mitään erityistä naisasiaa.”

Sinun on monesti todettu inhoavan jahkailua. Miten hermosi kestävät politiikassa, koska demokratia on yhtä suurta jahkailua?

“Tuo on joidenkin kuvausta… Totta kai politiikassa on monenlaisia prosesseja, jotka eivät etene, mutta valtiovarainministeriössä budjettivalmisteluissa tottui siihen, että yhden budjettikierron aikana piti valmistella satoja asioita. Ei siinä voida ajatella, että jankataan samaa juttua moneen kertaan. Se olisi ollut paitsi mahdotonta, myös loukkaus muita kohtaan.”

Jos visioit itsesi presidentiksi, tuntuuko ajatus edustustehtävän luontoisesta työstä tylsältä?

“Ei presidentti ole pelkästään edustaja. Kuten sanoin, kansainväliset areenat kiinnostavat minua. On mielenkiintoista, haastavaakin, kohdata ihmisiä, jotka tulevat erilaisista maisemista. Vaikka pöydällä ei olisi edes mitään akuuttia ratkaistavaa, aina voi oppia itse uutta ja lisätä muiden ymmärrystä oman kansan suhteen. En muista koskaan pitkästyneeni kansainvälisissä yhteyksissä.”

Kampanjan aikana kierrät valtavan määrän toreja ja seminaareja. Miten sellaista jaksaa?

“Henkisesti kiertäminen pysyy kiinnostavana, koska tehtävät vaihtuvat koko ajan ja ihmisten kanssa on kiva jutella. Ihmiset pyrkivät myös selvästi olemaan aika ytimekkäitä. Tunteja kertyy, joten kiertelyssä vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa. Ongelmana on nyt se, etten pääse salille niin usein kuin haluaisin. Ei ole terveellistä käydä riuhtomassa siellä kerran viikossa.”

Kirjassasi harjoitat aika kovaa itsekritiikkiä ja sanot, että valta nousi sinulle päähän puheenjohtajakautesi loppupuolella. Miten valta on muuttanut sinua?

“En usko, että se on loppujen lopuksi muuttanut paljoakaan. Olen aina sopeutunut rooleihini, siihen asemaan joka minulla yhteisössä on kulloinkin ollut. Tarkkana itsensä kanssa pitää kuitenkin olla. Vallan huipulla oleva ihminen saa tietää asioista enemmän kuin muut. Kritiikinsietokyky alenee, koska muiden taholta tulee arvostelua joka tuntuu olevan vastoin tätä parempaa tietoa.”

Onkohan Haloselle käymässä juuri näin? Hän on suhtautunut hyvin torjuvasti itseensä kohdistuvaan arvosteluun.

“Vaikea sanoa, mutta ehkä hänellä on nyt kampanjan kunnolla alettua tiettyjä asennoitumisvaikeuksia, koska hän ei saakaan nyt olla kaiken arvostelun yläpuolella.”

Millainen merkitys perheelläsi on sen suhteen, että jalat pysyvät maassa?

“Se vaikuttaa, totta kai. Perhe pitää myös henkilökohtaisesti tärkeimmät arvot ensimmäisinä.”

Millaista palautetta saat pojiltasi työstäsi?

“He ovat hyvin hienotunteisia, ei heistä oikein ole kriitikoiksi. Vaikka osaan kyllä lukea hienovaraistakin kieltä, jos näin voidaan sanoa. Pääasiassa heidän asenteensa on kovasti tukeva. Kun pojat olivat nuorempia, olimme kotona kolmisin, ja silloin jo pojat pelasivat kovasti yhteen ihan käytännön asioissa.”

Sinulle on tapahtunut hyvin traagisia asioita. Vaimosi kuoli onnettomuudessa ja olit Thaimaassa tsunamin iskiessä. Allekirjoitatko väitteen, että vaikeudet vahvistavat ihmistä?

“En tiedä vahventamisesta, mutta ainakin ne laajentavat aika tavalla ihmisen tajuntaa. Tietynlaista muutostakin niistä on syntynyt. Sekä oman että muiden elämän arvostaminen on omalla kohdallani noussut.”

Miten se näkyy käytännössä?

“Varmasti suhtautumisessa muihin. Muiden vaikeuksiin on helpompi suhtautua empaattisesti.”

Mitä ajattelet nähdessäsi kuvasi 7 päivää -lehden kannessa? Vanhanen vertasi juorulehdistöä Stasiin, mitkä ovat sinun ajatuksesi?

“Eihän se aina ole mukavaa, mutta näköjään väistämätöntä. Siihen suuntaan ollaan menty, eikä jarruja näy.”

Milloin olet viimeksi hyötynyt siitä, että olet julkisuuden henkilö?

“En koe siitä kauheasti hyötyneeni... no, jos ihmiset tunnistavat minut, he ovat kiinnostuneempia ja tulevat juttelemaan eri tavalla kuin jos kukaan ei tuntisi. Politiikan tekijälle julkisuus on elinehto.”

Mitä mieltä olet tupakkamiehenä ravintoloiden tupakointikiellosta?

“Ei se minua haittaa, vaikka ei saisi polttaa.”

Sata euroa vetoa siitä, että sinusta ei tule presidenttiä?

“Sata euroa on kyllä siihen vähän suuri summa. En viitsi hävitä niin paljoa.”

FILE: Sauli Niinistö

• Kello: Hihna poikki, ei muista merkkiä
• Auto: Honda CR-V -99
• Kirja: Novellikokoelmat
• Vuositulot: noin 200 000 e
• Asunto: Espoossa omistusasunto, Luxemburgissa vuokrakämppä
• Ravintola: Messenius
• Levy: “Kooste Kummisedän musiikista, jota hyräilen mukana päin seiniä.”

URAPUTKI: Sauli Niinistö

• 1948 Syntyy 24.8. Salossa.
• 1967 Ylioppilaaksi.
• 1974 Naimisiin Marja-Leena Alangon kanssa. Oikeustieteen kandidaatiksi.
• 1977 Varatuomariksi.
• 1978 Oman lakiasiaintoimisto Saloon.
• 1987 Kansanedustajaksi.
• 1994 Kokoomuksen puoluejohtajaksi.
• 1995 Oikeusministeriksi, vaimo kuolee liikenneonnettomuudessa.
• 1996 Valtiovarainministerinä 2003 asti.
• 2004 Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi.
• 2005 Presidenttiehdokkaaksi.