"Vaihdetaan ruoka. Se ei näytä riittävän hyvältä", käskee Richard McCormick. Hän ei halua, että tämän artikkelin kuvaan päätyisi jotain, mikä ei miellytä hänen silmäänsä.
Ollaan Erottajalle avatussa Adamsissa. Lounas on juuri päättymässä. McCormick, 33, on mies Adamsin keittiön takana. Se on hänen projekteistaan tuorein.
Neljän vuoden aikana McCormick on pannut keittiökonsepteja uusiksi ympäri Helsinkiä. Kaupungin valloitus alkoi Siltasesta. Sen jälkeen McCormick perusti Shanghai Cowboyn Iman Gharagoslun kanssa, pani uusiksi Nollan keittiön ja suunnitteli Adamsin ruokalistan. Pääprojekti on New York Ninja, catering-alan yritys, joka tekee mitä tahansa ruokaan liittyvää, kunhan se on tarpeeksi kiinnostavaa ja luovaa. Tunnetuin projekti lienee päävastuu Flow-festivaalin ravintolatoiminnasta. On silti aikamoinen onnenkantamoinen, että McCormick kokkaa, ja vieläpä Helsingissä.
"Ajattelin, että nyt riittää", McCormick aloittaa. Hän oli kouluttautunut 18-vuotiaana kokiksi vantaalaisessa ammattikoulussa ja siitä edelleen restonomiksi Haaga-Heliassa. Tämän jälkeen hän oli työskennellyt kokkina Helsingissä, Lontoossa, Espanjassa ja Norjassa.
"Päätin vaihtaa alaa. Halusin muotisuunnittelijaksi tai ylipäänsä tehdä jotain taiteellisempaa."
Siinä tapauksessa hipsterit olisivat jääneet ilman ykkösmuonittajaansa. Heidän on kiittäminen McCormickin veljeä siitä, että tämä pysyi alalla.
McCormickin veli, kokki niin ikään, pyysi Richardia apuun. Veli oli perustanut Barcelonassa fine dining -ravintolan. Richard sai haastavan tehtävän: suunnitella menu. Mies otti haasteen vastaan viimeisenä hommanaan ravintola-alalla.
Kävikin toisin.
"Siitä tulikin uudestaan tosi jännittävää, koko ruokatouhusta."
Sillä tiellä ollaan edelleen. Tie on haarautunut moneen otteeseen.
McCormick syntyi Malmössä, mutta ruotsalainen hän ei ole. Vanhemmat, kalifornialainen isä ja ruotsalainen äiti, lähtivät Aasiaan vapaaehtoistyöhön Rickhardin ollessa puolivuotias. Pisimpään perhe asui Filippiineillä, mutta hyvä tovi vierähti myös Japanissa. Kun McCormick oli 15-vuotias, perhe päätti palata Eurooppaan.
"Se oli kulttuurishokki. En muistanut mitään Euroopasta, olin aina ollut aasialainen."
Helsinkiin hän päätyi sattuman kautta. Vanhemmat työskentelivät Neuvostoliiton romahdettua Venäjällä, mutta eivät halunneet asua siellä. He asuivat mieluummin rauhallisessa naapurimaassa ja kävivät täältä käsin töissä Venäjällä. Helsingistä tuli tukikohta hetkeksi. Ja hetkestä tuli yhtäkkiä 12 vuotta.
"Tämä on eniten kotini."
Vaikka Suomessa verotus on tiukkaa ja monet lait ovat muuttuvan ruokakulttuurin esteenä, McCormick on toiveikas.
"Viimeisen kolmen neljän vuoden aikana suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut täysin. Pinnalla on nyt uusi, seksikäs tapa syödä."
Seksikkyys tarkoittaa muun muassa sitä, että ruoka on pinnalla kaikissa tilanteissa. Jos kotona syöminen ja ravintolareissu joskus olivatkin vaihtoehtoisia, nyt ne tukevat toisiaan. Kiinnostus ruokaan on sekä ravintoloitsijan että ruokakauppiaan voitto.
"Pari-kolmikymppiset sekä kokkaavat yhdessä ystävien kanssa kotona laadukkaista raaka-aineista että syövät enemmän ulkona. Ne eivät missään nimessä sulje toisiaan pois."
McCormick ei koskaan lakannut matkustamasta. Adamsin keittiötä varten hän matkusti kahdeksi viikoksi New Yorkiin brainstormaamaan.
"Tarkoituksena oli syödä joka päivä niin monessa ravintolassa kuin mahdollista. Täytyy tietää, mitä maailmalla tehdään, ja tuoda sopivimmat palat tänne."
Lisäksi ideoita haettiin Lontoosta ja Barcelonasta. McCormick halusi tuoda Suomeen uuden, tapas-henkisen menun Suomeen. Se sisältää tuttuja raaka-aineita, mutta uusia kikkoja. Sellaisia kuten − ja nyt, hyvä lukija, sinun on luvattava, ettet paljasta tätä kenellekään, sillä Adamsin lounaslista on vielä salainen − sipulikeitto-fondue. Se tarkoittaa sipulikeitolla täytettyjä, gruyere-juustolla kuorrutettuja nyyttejä.
Menestyksen salaisuus ei ole vain kikkailussa. McCormick väittää tuntevansa helsinkiläiset. Hän nimittäin stalkkaa asiakkaitaan.
"Jotta osaan suunnitella ruokalistan, minun täytyy selvittää kaikki yleisöstäni. Mitä vaatteita he ostavat? Mitä lehtiä he lukevat? Mitä musiikkia he kuuntelevat? Mitä he ostavat ruokakaupasta?"
Tarkkailtuaan helsinkiläisiä tarpeeksi kauan McCormick perusti Shanghai Cowboyn. Meksikolaishenkisessä ravintolassa yhdistyvät hänen suurimmat haaveensa fuusiokeittiöstä.
"Jos ehtisin, keskittyisin vain siihen", hän selittää ja katsoo kelloaan Adamsin yökerhon valtavan discopallon alla. Hän puhuu niin kovaan tahtiin, että hengästyy.
On vaikea erottaa, onko hän siinä, nojaillessaan seinää vasten pillifarkuissaan, kiireinen, stressaantunut, innoissaan vai kaikkea tätä.
Päästetään hänet takaisin töihin.
Adams, Erottajankatu 15−17