Maailmanlaajuinen talouskriisi tuntui eniten hyvätuloisten selkänahassa. Se on epämukava totuus, jota ei saisi sanoa ääneen, mutta minä en ole ennenkään kumarrellut yleisen mielipiteen edessä.
Miten osakemarkkinoiden romahdus muka vaikutti palkansaajan arkeen? Enintään hänet ehkä irtisanottiin, mutta miten kävi meille, jotka emme jemmaa rahoja sukanvarteen vaan sijoitamme ne maailmalle? Puhutaan vähintään miljoonien ja yleensä kymmenien miljoonien eurojen tappioista. Ei niistä saa korvauksia Loimaan kassan luukulta.
Sama epätasa-arvoisuus näkyy julkisessa keskustelussa muutenkin. Yhtäkkiä on väärin myöntää johtajille ylimääräisiä palkkioita tai työsuhdeasuntoa, vaikka jokainen teistä olisi käsi ojossa ottamassa vastaan edes sadasosan samoista eduista. Eihän siinä ole mitään järkeä. Olisiko lottoaminen muka kivempaa, jos kaikki voittaisivat 10 senttiä sen sijaan, että yhdelle napsahtaa 5 miljoonaa?
Pian varmaan joku esittää, että työntekijöille ei saisi vaikeina aikoina maksaa parempaa palkkaa, koska se on moraalisesti väärin. Jos kuitenkin on niin, että johtoa ja työntekijöitä pitää kohdella samalla tavalla, jokainen huomaa väitteen naurettavuuden. Vai milloin muka kuulitte jonkun sanovan "Ei kiitos, en halua palkankorotusta, sillä juuri minun työpanokseni auttoi yhtiötämme selviämään"? Aivan niin, ette koskaan.
En suinkaan väitä, etteikö johtoporras olisi valmis tinkimään palkkioistaan vaikeina aikoina, mutta siinä tulee säilyttää kohtuus. Ei ole oikein, että kaikkien tuloja leikataan samalla prosentilla – tai jos niin on, pitää saman tien siirtyä tulojen tasaverotukseen. Miten muka voisi olla oikeudenmukaista, että välillä muuttuva prosentti on oikea tapa ja välillä ei?
Sitä paitsi jokainen ymmärtää, että menot kasvavat tulojen myötä. Harva pärjää opiskelijana alakoululaisen viikkorahalla, eikä monikaan työuraansa aloitteleva enää halua palata opintotuelle. Millä mielivaltaisella perusteella sitten voidaan väittää, että juuri minun ja ystävieni tulisi tinkiä tulotasostamme?
Kun toimistotyöntekijä jää työttömäksi, se koskee vain yhtä ihmistä. Jos minun tuloni laskevat kolmanneksen, sadat palkolliseni jäävät työttömiksi. Kumpi on järkevämpi vaihtoehto?