Travellerit

Travellerit ovat alati kasvava nuorten aikuisten heimo. heille vapaus on ainoa tie onneen. Miltä se tuntuu, kun maailma polttaa jalkojen alla? Aina ja jatkuvasti.

On lottovoitto syntyä Suomeen. Myös köyhimmille meistä. Jos suomalaista suinkin huvittaa, voi maata puoli vuotta laakereilla, syödä hyvin ja matkustella aurinkoisissa maissa ilman että hikoilee yhdessäkään työpaikassa tai murehtii rahasta. Tämän kaiken meille tarjoaa globaali elintasoero - mm. Intian, Nepalin, Kambodzan, Hondurasin, Panaman ja Afrikan maiden BKT:ssa sattuu olemaan vähemmän nollia kuin meillä.

Yhä useampi länsimaalainen käyttää syntymälottovoittoaan hyväksi. Maailmanmatkaajat, travellerit, ovat kiihtyvästi kasvava heimo Suomessakin. Viime vuonna Aasiaan, Afrikkaan ja Väli- ja Etelä-Amerikkaan tehtiin 15 000 yli kuukauden pituista matkaa. Näistä matkoista suuri osa on juuri reppumatkoja.

Travellerien suosikkikohteita ovat Väli- ja Etelä-Amerikka ja etenkin lempeäuskontoinen ja halvimmasta halvin Aasia.

Ainoa kriteeri travellerismille on alkeellisuuden sietokyky.

Noora & Minttu

"Me ei haluta viettää tylsää ja kireää elämää, stressata koko ajan, kun voidaan välillä tehdä jotain hauskaakin."

Noora ja Minttu ovat parikymppisiä opiskelijatyttöjä. Molemmat lähtivät ensimmäiselle pitkälle matkalle heti lukion jälkeen. Noora on viettänyt suurimman osan viime vuosista ulkomailla. Koettu on muun muassa Intia, Thaimaa, Väli-Amerikka, Australia ja Japani. Mintulla on taskussa Intia, Thaimaa sekä Väli-Amerikka. Noora on kirjoilla lontoolaisessa yliopistossa ja aikoo jatkaa opintoja ensi syksynä. Sitä ennen hän lähtee reissuun vielä kerran - kahden viikon päästä nousee lentokone kohti Thaimaata. Minttu seurustelee Suomessa, opiskelee viestintää yliopistolla ja haaveilee seuraavasta matkasta.

Mikä saa teidät lähtemään kuukausiksi kaukomaille?

Minttu: "Mä en halua mennä samaan opiskelu-työputkeen, mihin muut tungetaan. Ja kun kaiken lisäksi siinä putkessa pitäisi mennä kauhean lujaa, olla hyvä joka asiassa ja tehdä kaikki mahdollisimman nopeasti. Mulle on ok, jos joku elää niin. Mä itse aion tylsän arjen lomassa reissata ja tehdä kaikkea hauskaa."

Noora: "Mulle se syy oli bileet. Lähdin ensin kuukaudeksi Goalle katsomaan, löytyisikö hyviä bileitä. Ja kyllä löytyi. Sitten vasta iski se kiinnostus kulttuuriiin. Nyt haluan vain kokea uusia asioita, nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä."

Missä ovat parhaat bilepaikat?

Noora: "Thaimaan Koh Pagan -saarella on tajuttomia rantabileitä. Ja Japani on mainio bilepaikka. Olen aivan koukussa Japaniin. Goa on hyvä, mutta siellä alkaa olla vähän liikaa massaturismia."

Minttu: "Väli-Amerikassa ei ole niin paljon bileitä."

Noora: "On siellä hyviä trance-bileitä, mutta ne täytyy etsiä. Aasiassa ne löytää helpommin."

Onko ollut pelottavia kokemuksia naisena matkustamisesta?

Noora: "Tosi vähän. Mutta muutama skitsottava kokemus on ollut, kun joku on tullut yöllä junassa lähentelemään."

Minttu: "Järkikin sanoo, ettei kannata mennä yöllä yksin rannalle. Ei missään. Kun vähän varoo, kaikki on ok."

Miten travelleri järjestää rakkausasiansa?

Minttu: "Mulla on hyvä suhde Suomessa. Matkustellaan yhdessä ja erikseen. Ei seurustelu estä lähtemästä, on kiva tietää, että joku odottaa. On tietenkin ikävä, mutta hyvällä tavalla."

Noora: "Lomaromansseja on vaikea välttää. Niissä maissa on niin paljon rakkautta ilmassa, juttuja syntyy tosi helposti. Ihmiset ovat onnellisia, rentoja, ruskettuneita - lempi leimahtaa helposti."

Minttu: "No, onhan siellä ollut kiusauksia..."

Kia & Masa

"Meillä oli Intiassa mukana kymppitonni per nenä. Aiottiin olla puoli vuotta, mutta ei se raha kulunut millään, joten oltiin koko vuosi."

Kia ja Masa ovat vajaa kolmekymppinen opiskelijapari. Joka toinen opintolaina menee reppumatkaan. Ensimmäinen pitkä matka - Roskilden festariretkien ja Euroopan liftien ohella - tehtiin Intiaan, Nepaliin, Sri Lankaan ja Pakistaniin, joissa he viettivät vuoden 96. Seuraavaksi puoli vuotta Väli-Amerikassa. Reissujen välillä Kia ja Masa opiskelevat tuplavauhtia keskimääräiseen opiskelijaan verrattuna ja paiskovat sivussa töitä. Kunnes taas lähdetään.

Millaisilla budjeteilla pärjäätte?

Masa: "Intiassa meillä oli kymppitonni molemmilla. Väli-Amerikassa meni enemmän, opintolaina ja risat, noin 15 tonnia."

Kia: "Väli-Amerikassa hinnat on monta kertaa kalliimmat kuin Intiassa."

Masa: "Intiassa oli tarkoitus olla puoli vuotta, mutta siellä oli niin halpaa, että oltiin vuosi. Rahaa mene. Me asuttiin yhdessäkin majatalossa kuukausi ja maksettiin siitä kaksi ja puoli markkaa yö. Kuukaudessa oli mennyt satanen."

Kia: "Meillä jäi vielä muutama tonni siitä budjetista yli. Ostettiin monta kiloa vaatteita ja myytiin Suomessa kirppareilla ja festareilla."

Masa: "Ja saatiin moninkertainen hinta."

Mitä te otatte mukaan matkalle?

Kia: "Intiassa oli pieni reppu. Siellä oli alle kilon painava makuupussi, muutamat sukat ja alusvaatteet. Malariatabletteja oli mukana. Me pestään alusvaatteita ja muuten on mukana vaan yhdet kledjut ja villapaita. Kun vaatteet hajoavat, ostetaan uudet."

Masa: "Intia oli rajojen koettelua. Väli-Amerikassa oli jo pari vaihtopaitaa mukana. Ja tärkeimpänä kaikesta, siellä meillä oli minidisc-soitin."

Mikä on paras paikka, missä olette olleet?

Masa: "La Mosquitia, Väli-Amerikan suurin viidakkoalue, jossa on pieniä intiaanikyliä. Sinne ei ole teitä, on pakko matkustaa pienkoneella. Latinot varoitteli meitä, että älkää menkö sinne, että intiaanit ryöstää teidät. Mutta ne oli tosi ystävällisiä ja varoittelivat latinoista, jotka ampuvat. Siellä viidakossa oli hienoa. Ei turisteja, kaikki on luonnonmukaista."

Kia: "Siellä liikuttiin laguunin rantaa kylästä kylään kävelemällä ja jokia pitkin kanooteilla. Kerran odotettiin joen varrella kaksi päivää, että päästään kanoottiliftiin."

Masa: "Pääsimme YK:n hätäapu-kuljetuksen kyytiin. Sinne oli iskenyt silloin Mitzh-hurrikaani, joka aiheutti valtavat tulvat ja nälänhädän. Kuultiin siinä kyydissä ikävä totuus. Veneen kuljettajat ovat paikallisia, eivätkä ne niitä ruoka-aineita anna apua tarvitseville, vaan myyvät ne niille, joilla on rahaa."

Mikä on Intian ja Väli-Amerikan suurin ero?

Masa: "Väli-Amerikassa on kristittyjä ja Intiassa muslimeja ja hinduja. Jos joku aikoo kusettaa sua, se tehdään Väli-Amerikassa paljon häikäilemättömämmin kuin Intiassa."

Kia: "Väli-Amerikassa työttömät sissit ryöstelee turisteja. Intiassa on taas omituisia kiihkouskovaisia, mutta turvallisempaa."

Masa: "Toisaalta Väli-Amerikasta on helpompi tulla takaisin Suomeen kuin Intiasta - se kulttuuri on paljon lähempänä meidän kulttuuria."

Kia: "Mulle oli kova kulttuurishokki tulla Intiasta takaisin Suomeen."

Jarmo

"Sisällissota oli takanamme. Ei ollut mukavaa nähdä, kun ihmiseltä vedetään viidakkoveitsellä maha auki."

Jarmo painii travellerien raskaassa sarjassa. On päästävä sinne, missä isonenäistä valkoista miestä ei vielä olla nähty: heimojen keskuuteen viidakkoon, kaukaisille palmusaarille, vuorille pyhien miesten luokse tai töihin krokotiilien keskelle Australian kuumille pelloille. Tällä hetkellä miehen löytää jostain Uuden-Seelannin vuorilta benji-hyppäämästä.

Seuraavassa otteita Jarmon matkapäiväkirjasta.

13.4.2000 Madura-saari, Itä-Java, Indonesia

"Vietin kaksi viikkoa englannin opettajana pienessä sisäoppilaitoksessa metsän keskellä. Työ oli vapaaehtoistyötä, mutta ilmainen yösija, ilmaiset ateriat, ilmaiset oppaat ja ilmaiset matkat ympäri saarta - siinä tarpeeksi palkkaa. Kun oppilaat olivat vielä loistojengiä, vierähti aika mukavasti.

Saarelta loytyi monta kylää ja monta ihmistä, joille olin ensimmäinen ulkomaalainen konsanaan, joten hauskoja hetkiä riitti. Välillä olo oli kuin Leonardo Di Capriolla. Satakunta teinityttöä kirkuu, piirittää ja pummaa nimikirjoitusta ja niin edelleen. Nimesivät yhden rannan minun mukaani, katsotaan muutaman vuoden kuluttua Lonely Planetista Jarmo Beachia."

15.5.2000 Sulawesi, Indonesia:

"Täällä on meneillään taistelut kristittyjen ja muslimien välillä. On pakko paeta. Kun joukko hysteerisiä taistelijoita lähestyy tarkoituksena tappaa kaikki ja polttaa loput mennessä, ne eivät katso, oletko turisti vai et. Yritimme ensin painua suoraan taistelukentän läpi - turhaan. Tosin tulihan nähtyä, kun miehet sotivat ritsoin, miekoin ja muiden teräaseiden kanssa. Tekee pahaa jalkeä, kun toista lyodään matchetella suoraan vatsaan tai ammutaan ritsalla tikka ohtaan.

Jouduimme kiertämään lähes koko saaren. Se vei kuusi päivää paikallisbusseissa ja lautoissa. Päälle kaksi päivää laivalla lähes katkeamattomassa myrskyssä. Lohtua toivat useat kymmenet delfiinit temppuineen."

26.7. 2000 Mentawai-saaret, Indonesia

"Maailmassa on vain kourallinen heimoja jäljellä, jotka vielä tatuoivat itsensä perinteisin menetelmin. Buukkasin itseni kymmenen päivän vaellukselle Mentawai-saarille. Saarelaiset ovat tatuoituja päästä varpaisiin yksinkertaisin viivoin ja symbolein, ainoana vaatetuksena puukuidusta taotut lannevaatteet. He eivät ymmärrä käsitteitä tulevaisuus tai menneisyys, kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Vaelsimme sademetsässä kylästä toiseen parin heimolaisen ja tulkin kanssa. Kylvimme joissa ja varoimme ahnaita villisikoja paskalla käydessämme. Heti ensimmäisenä päivänä ohitimme upean tiikerin. Hommasin tatuoinnin paria röökiaskia vastaan. Sain selkääni poppamiehen symbolin. Se on yksinkertainen viiva selkärankaani pitkin niskasta ristiselkään ja kaari olkapäästa toiseen."

24.8.2000 Kununurra, Australia

"Malariasta toivuttuani ja viisumini umpeuduttua matkustin Indonesiasta Darwiniin Australian takamaille. Sieltä matkasin ystävieni kera Kununurran aavikkomaille. Lähes neljä kuukautta on kulunut arbuuseja ja kurpitsoita poimiessa, metsää istuttaessa ja harventaessa, sekä tutustuessa bluesin syvyyteen sokeriruokopellolla. Päivät ovat rankkoja auringon paahtaessa otsoonittomalta ja pilvettömälta taivaalta yli kolmenkymmenen asteen teholla. Töitä tehdään seitsemänä päivänä viikossa ja kymmenen tuntia kerralla.

Aavikon elämä on kuitenkin se kiksi, joka saa pysymään nämä levottomat jalat paikoillaan. Peltojen kastelukanavat kuhisevat krokotiileja, muuttolintuja saapuu tuhansien parvina, kengurut, villisiat ja käärmeet ovat päivittäisia tuttuja. Kun siihen lisätään vielä punainen aavikko kaukana siintävine vuorineen, uskomattomat auringonnousut ja- laskut, yötaivaat miljoonine tähtineen ja tähtisumuineen, kalastelu järvillä, uimamatkat vesiputouksille, sademetsiin sekä kekkerit aavikolla, on elämä lehmipoikain kotikonnuilla varsin levollista."

2.11.2000 Byron Bay, Australia

"Siirryin Byron Bayhin, Australian hippikeskukseen odottelemaan lentoani Uuteen-Seelantiin. Hektinen ja urbaani elo, jonka parissa olen suurimman osan elämääni viettänyt ja josta olen mitä suurimassa määrin nauttinut, tuntuu nyt täällä miljoonien ihmisten ja yltäkylläisen kulutusmanian keskellä täysin vieraalta ja jopa hieman ahdistavalta. Tekokuitu kahisee, kaikki kiiltää ja kimaltaa, ihmisiä tulossa ja menossa, no time to loose ja kaikki nyt tai heti, jopa täällä Byron Bayssa, missä kaikkien kukkien pitäisi kukoistaa ja elon olla harmonista. Australian itärannikko on täysin tuhottu... päätin matkustaa muualle... Vielä kaksi päivää ja Uusi-Seelanti odottaa. 300 metrin bungee-hypyt silloilta, riippuliito, koskematon luonto..."

Tästä on kysymys

Halvimmat lennot
1. Aeroflot
2. Opiskelijamatka Kilroy tai STA Travel

Halvimmat kohteet
Mitä köyhempi maa, sen halvempaa.
Lämpimistä maanosista halvimmat:
1. Afrikka
2. Aasia
3. Väli-Amerikka

Halvin tapa elää
Tee mitä paikallisetkin. Syö samoissa paikoissa ja matkusta samoilla kulkuvälineillä. älä varaa hotelleja etukäteen, vaan kiertele paikan päällä ja kysele hintoja.

Käärme paratiisissa: taudit

Jokainen travelleri tietää, miltä tuntuu, kun vatsa räjähtää.

"Onhan siellä kipeänä, ei sille voi mitään", toteaa Kia.

Vatsatauti voi iskeä missä tahansa, esimerkiksi Himalajan rinteellä kohti Mt. Everestiä. "Lannoitimme japanilaisen ystäväni kanssa monta kilometriä rinnettä Everestiltä alaspäin. Oli pakko laskeutua takaisin alas ja luovuttaa", kertoo Jarmo.

Pidempään matkanneille tuttuja ovat turistiripulin lisäksi giardia, erilaiset ameebat ja malaria.

Jarmo muistelee malariaa.

"Ensimmäisinä päivinä kuume vie ihmeellisille tripeille kaukaisiin paikkoihin ja pää leijuu ilmassa. Sitten seuraa sellainen tuska lihaksissa ja nivelissä, ettei voi nukkua eikä olla valveilla. Toivoisi, että joku tulisi ja tappaisi. Ja sitten yhtäkkiä, minulla seitsemäntenä päivänä, kuume laskee."

Muutakin ikävää on tarjolla.

"Mulla alkoivat molemmat kämmenet mätänemään Intiassa. Se oli epämiellyttävää", kertoo Masa.

Halutuin tauti: korvatulehdus

Matkaajat ovat keksineet erinäisiä vippaskonsteja, joiden avulla mukavaa eloa voi hiukan pitkittää kotiinpaluun uhatessa. Yksi niistä on korvatulehduksen järjestäminen paikalliselta lääkäriltä. Nimittäin, kun on korvatulehdus, ei voi lentää. Tämä merkitsee kahden viikon sairaslomaa - ja viulut maksaa vakuutusyhtiö. Korvatulehduksia tavataan harvinaisen paljon ainakin Goalla.