”En tiedä. Minä vain kirjoitan tarinoita. Kuulen päässäni rytmin, jonka mukaan lisään tai poistan sanoja. Kuulin rytmin jo nuorena tyttönä. Yritän kirjoittaa taloudellisesti: välttää turhia sanoja. Minulla ei ollut aavistusta, että Uutispommi möisi näin paljon. Sitä otettiin alussa 3 000 kappaleen painos ja kuvittelimme, että se jää käsiin, koska julkaisija oli pienkustantamo, eivätkä kirjakaupat siksi olleet kiinnostuneita kirjasta. Kirjakaupoissa ajatellaan, että pienkustantamo kustantaa vain sellaisia kirjoja, joita suuret eivät ole suostuneet ottamaan kustannusohjelmaansa. Olin tehnyt suurelle kustantamolle aikaisemmin kirjan, mutta en pitänyt heidän tyylistään, joten tarjosin Uutispommia ystävälleni. Ystäväni keksi myydä kirjoja marketeissa ja huoltoasemilla. Kirjakaupat innostuivat kirjastani, kun aloin saada kirjallisuuspalkintoja. Vissiin viisi.”
Jokaisen kirjasi kannessa on kuvasi. Kuka sen keksi?
”Kirjani kannet muistuttavat levyn kansia. Se oli kustantajan idea. Kun hän ehdotti sitä minulle, kieltäydyin. Sitten ajattelin, että menköön. Jokaisen kirjan kansi on muuten kuvattu fiktiivisellä rikospaikalla eli esimerkiksi Uutispommi stadionilla ja Studio Sex hautausmaalla. En vaadi kustannussopimuksissa, että kuvani pitää olla kannessa. Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa se on.”
Pari vuotta sitten olit tienannut kirjoillasi muutaman miljoonan. Entä nyt?
”En osaa sanoa. 10–20 miljoonaa kruunua. Pidän ne erillisessä yhtiössä. Olen ostanut asunnon Tukholman vanhasta kaupungista ja vapaa-ajan asunnot Tukholman ulkopuolelta ja Espanjasta. Autoni ei ole hieno: se on Chrysler. Pidän yhdysvaltalaisista autoista!”
Olet feministi, miten se näkyy kirjoissasi?
”Teen naisistani ihmisiä: heillä on sekä hyvä että paha puoli. Naisia ei kuvata kirjoissani miehiä parempana. Yhteiskunnassahan naisia kohdellaan eri tavalla kuin miehiä: b-luokan kansalaisina. Se alkaa lapsena: päiväkodeissa tytöille annetaan huomattavasti vähemmän aikaa ja tilaa kuin pojille. Koulussa tyttöä, joka ottaa itselleen tilaa esimerkiksi puhumalla, pidetään ärsyttävänä. Se on epänaisellista ja epäsopivaa.”
Miten asian voisi korjata?
”Tärkeää on olla tietoinen epätasa-arvosta. Elämme yhteiskunnassa, jonka normi on valkoinen, keski-ikäinen, hyvin ansaitseva heteromies, jolla on auto. Kuitenkin kyseinen joukko muodostaa vain viidenneksen yhteiskunnastamme. Ruotsissa keskustelu asian tiimoilla onkin alkanut. Minä kirjoitan, koska haluan muuttaa maailmaa. Dekkari on loistava kirjallisuuden laji sosiaalikritiikkiin. Kaikilla rikoksilla on jotain tekemistä yhteiskunnan kanssa. Yhteiskunta määrää, mikä on rikos, rikollinen on osa yhteiskuntaa. Lisäksi dekkarissa ollaan yleensä yksityiskohtaisia, joten asioita on helppo kuvailla.”
Liza Marklundin kirja Paratiisi on ilmestynyt, 129 mk (Otava).