Muse

Kun kolme teini-ikäistä pojankloppia perusti 13 vuotta sitten bändin pienessä Teignmouthin kaupungissa Englannissa, heillä oli tavoitteena päästä joskus soittamaan sadalle ihmiselle.

Ja tavoite täyttyi. Samaisen bändin, Musen, edellinen maailmankiertue keräsi

350 000 katsojaa ja yhtye myynyt hankalan polveilevalla, melankolisella rokillaan lähes 4,5 miljoonaa levyä. Pelkästään edellinen albumi, vuonna 2003 julkaistu Absolution, on kelvannut 2,3 miljoonalle kuuntelijalle ja myynyt platinaa Euroopan maiden lisäksi muun muassa Indonesiassa.

Heinäkuun alussa ilmestyy Musen neljäs studiolevy, Black Holes and Revelations, ja bändin basisti Chris Wolstenholme on Milanossa kovin väsynyt.

"Soitimme eilen ensimmäisen kunnollisen keikkamme vuoteen ja olo on kuin maratonin jälkeen. Olen käynyt tätä varten kuntosalillakin, mutta eipä se mitään näyttänyt auttavan. Onneksi en nyt saanut sormiani verille tai polttanut bassonkielellä sormeeni reikää, kuten viime levyn avauskeikalla."

Ette ole koskaan soittaneet helposti lähestyttävää radiorokkia. Neljäs levynne jatkaa samalla linjalla. Miksi olette niin vaikeita?

"Olemme tottuneet puskemaan levyille asioita, jotka joidenkin mielestä kuulostavat omituiselta, sopimattomalta tai väärältä. Mutta samanlaisia asioita teki aikoinaan jo Queenkin. Kuinka friikkiä oli se, että Freddie Mercury lauloi tuhansien ihmisten edessä haluavansa ajaa polkupyörällään. Luulenpa, että monia huolestuttaisi, jos tekisimme suorasukaisen rock-levyn."

Queenin vaikutteet kaikuvat levyllänne, mutta kuka teistä on Ritari Ässä -fani?

"Häh, miten niin?"

Uuden levynne Assassin-kappaleen alku on suoraan napsittu kyseisen tv-sarjan tunnarista.

"Heh, siinä on 80-luvun fiilistä. Ja minä itse asiassa olin fanaattinen Ritari Ässä -diggari pienenä. Tapitin K.I.T.T.iä ja Michaelia aina torstaisin teeveestä. Nykyään David Hasselhoff on elähtänyt ja Baywatch paska."

Albumilla on myös poliittista virettä.

"No, onhan siinä. Mutta ei suoria viittauksia mihinkään tiettyihin tapahtumiin tai ihmisiin, vaikka moni varmasti kuvitteleekin Soldier’s Poem -kappaleen Irakiin. Yhtä hyvin se voisi kertoa toisesta maailmansodasta. Emme ole poliitikkoja, joten turha meidän on tuollaisiin asioihin puuttua. Maailmassa on jo riittävästi bändejä, jotka saarnaavat sotaa vastaan tietämättä edes, mistä puhuvat. Idioottikin tietää, ettei tappaminen ole ookoo."

Ettekä ookoilta vaikuta tekään. Kappaleenne ovat usein niin angstisia, että tekisi mieli suositella masennuslääkkeitä.

"Heh. Vaikka biisit ovat sanoituksellisesti masentavia, ei se tarkoita sitä, että olisimme masentuvaa sorttia. Eikä soittaessa paljon ennätä miettiä sanoituksia."

Niin, teidät on palkittu useasti live-esiintymisistänne, viimeksi Brit Awardseissa.

"Halu keikkailla oli syy, miksi tämä bändi alun perin perustettiin ja sen huomaa yleisökin. Lavalla voi tehdä asioita, joita ei normaalielämässä tulisi tehtyä, kuten hajottaa rumpusetti tai hakata basson kaula poikki."

Heititte keikan ilman soittimien pahoinpitelyä myös Suomen-vierailullanne Nosturissa vuonna 2003.

"Joo, muistan päivän! Se oli lokakuun 11., samana päivänä Englanti pelasi Turkkia vastaan EM2004-karsintaottelun. Istuin kolme tuntia keikkapaikan viereisessä pubissa katsomassa peliä, joka päättyi surkeasti 0–0."

Muuten, kuinka usein kuulet basistivitsejä?

"En kovin usein. Eikös ne vitsit ole yleensä rumpaleista?"

No ei ainakaan meillä päin. Kerro sitten rumpalivitsi.

"Miksi kutsutaan tyyppiä, joka hengailee muusikoiden kanssa? Rumpaliksi."

Hauska.

"Ei ollut tähän hätään parempaakaan, sori."

Black Holes and Revelations ilmestyy 5.7.