Ohjaaja Timo Koivusalo on ymmärtänyt missä on yksi suomalaisen leffapajatson takaressuista. Se on musiikkimiehissä made in Finland - katajaisen kansan tunteiden tulkeissa, joita voi sitten niitä tunteita tavoitellen tulkita valkokankaalla. Ja Repe Helismaan ynnä Irwin Goodmanin jälkeen on tietysti luonnollinen valinta Sibelius, onhan hän maan hiljaisille lipunostajille ja sen nostajille melkein yhtä tuttu nimi kuin Harri Rovanperä taikka Jasmin Mäntylä.
Ja tietysti Jean Sibelius (1865-1957) on kansallinen suurmiehemme, nimestään ja taustastaan huolimatta suomalaisuuden ykkösmainos, joka muistetaan mainita sisun, saunan ja connecting Nokian rinnalla, kun tästä maasta muukalaisille puhutaan. Ei sillä niin väliä, ettei suurin osa jengistä muista miehen musiikista kuin muutaman Finlandian alkutahdin ja nekin lähinnä Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan yhteydessä. Jos kerran jotakuta täkäläistä pidetään ulkomailla kovana jätkänä, täytyyhän sen sitä olla. Kyllä ne siellä tietävät.
Tämä mustaan graniittiin hakattu ikoni on suomalaisille pyhä, ja siksi elokuvan tekeminen hänestä on suorastaan rohkea teko. Kollektiivinen alitajunta kun on sellainen emootiotunkio, että sitä sorkkimalla saattaa saada silmilleen vihaisen parven lantakärpäsiä (kriitikot, besserwisserit, historioitsijat yms.). Ja vähintään yhtä rohkeata on ottaa nimiosaan nuoreksi mestariksi Martti Suosalo, jonka naama on käynyt niin tutuksi, että kundia tulee kaupungilla moikattua ja sitten pyydettyä anteeksi, että sori Irwin, ethän sä olekaan enää elossa.
Valse Triste
Joissain paikoin hahmo Suosalon käsissä irwistää ja välillä repeksi repeilee, mutta myös nuoren Sibeliuksen näköä ja olentoa on tavoitettu.
Kontrastia ja syvyyttä säveltäjän elämännäytelmään on haettu Ainolasta, missä vanha Jean (Heikki Nousiainen) pohtii mennyttä elämää Ainonsa (Seela Sella) kanssa. Näköiskuva onnistuu kohtuullisesti myös näissä iltaruskon kuvissa ja ristivalo luokin muutaman onnistuneen varjon.
Myös tuotannollisesti jälki on kohvakkaa, taiteilijan vuodet Pariisissa, ihanan Ainon (Miina Turunen, ks. Tähti) riiustelu ynnä kuohuvan vuosisadan Helsingissä tapahtuvat vaiheet on osattu ylöspanna isolla huolella, mutta henkilökuva etualalla pitäen.
Ajankuvan tukena toimii mainiosti myös tuon itsenäisyydestä uneksuvan ajan muiden kulttuurivaikuttajien vinjettimäinen vilahtelu. Elämää suurempana maalari Akseli Gallen-Kallelana on osuva Jarmo Mäkinen, Vesa Vierikko saa paljon irti vähästä Robert Kajanuksena, kirjailija Juhani Ahona on Konsta Hannonen ja Eino Leinona kännistää Kari Hietalahti.
Näillä eväillä on syntynyt huolekas muotokuva, vaan ei sitten paljon muuta. Vain silloin, kun Sibeliukset menettävät tyttärensä Tuonen tuville filmi kohoaa hetkeksi niille siiville, joilla se ilmeisesti olisi halunnut lentää koko matkan. Suuren surun tummat tunnot koskettavat, taiteellisen työn inhimillinen pohja tulee lähelle.
Muilta osin elokuva on kaikessa näyttävyydessään melkoinen nippu historiallisia faktoja ja asenteellisia kliseitä. Pahiten painaa kansallinen paatos, joka tuntuu soittavan kansallisvaltion sinfoniaa. Sitä, jonka soinnissa pitäisi aina osata kuulla vankileirien piikkilankojen hiljainen humina. Ei ole valtiota ilman väkivaltaa.
Niin tai näin, iso hitti tästä tulee ja osa suomalaisuuden traditiota. Leffaa tultaneen tulevaisuudessa esittämään itsenäisyyspäivinä televisiossa kuin Lumiukkoa jouluaattona. Heti Tasavallan presidentin puheen jälkeen, vähän ennen Tuntematonta.
22 kommenttia
af Sandels
14.9.2003 18:41
Tämä raina ei kosketa kuin muutamassa kohtaa. Eikä myöskään naurata, vaikka siihen olisi ollut varaa.
Vanha pariskunta on mainio, mutta heidän kohtauksensa, kuten kaikki muutkin kohtaukset, jätetään harmillisen lyhyiksi. Ohjaajalla on koko ajan hirmuinen kiire jonnekin. Elokuvan harvoja hienoja hetkiä ei pysähdytä vaalimaan.
Englanninkieliset alkukrediitit tekevät selväksi, että tekijät haikailevat kansainvälistä levitystä. Voinpa kertoa, notta edes suomalaiselle tavikselle ei hahmotu taiteilijan urakaari, Suomen historian vaiheista puhumattakaan, koska ohjaaja ei ole tajunnut runtata ruutuun edes muutamia tekstifaktoja. Ei riitä, että kaukaisuudessa huudetaan "Bobrikov on kuollut". Ihan rohkeasti voisi epookkileffojen tyylille luvallisesti tarjota suuntaa-antavia lauseita nähtävien kuvien viitekehyksestä.
Leffan lehtimainokseen on lyöty jonkun arvostelijan lause, jonka mukaan koululaisryhmien jne pitäisi nähdä elokuva ja sen kautta saada onnistunut katsaus menneeseen. Mielestäni moisiin suosituksiin ei ole syytä, ellei nuorisojoukolle (tai yhtälailla eläkeläiskerholle) ole ensin pidetty jonkinlaista briiffausta Suomen vaiheista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja Sibben itsensä tuotannosta ja elämästä. ELokuva ei näitä asioita edes yritä kertoa.
Miksi hitossa ensimmäisen vartin aikana pauhaa perusteettomalta vaikuttava sikermä Sibeliuksen mahtipontisista eri sävellyksistä?
Miksei filmissä kertaakaan kunnolla seurata jonkun sävellyksen syntymistä kehittelystä konserttiin?
Koin Koivusalon kaksi edellistä elokuvaa varsin sirpaleisiksi. Ja jo Irwinin kohdalla itse päähenkilössä ei ollut juurikaan pureskeltavaa. Nyt Koivusalo on kuitenkin tehnyt oman ennätyksensä: Sibelius-elokuva voisi samantien olla pelkkä diasarja, jonka taustalla soi vuoroin kliseiksi kuluneet kestosuosikit ja vuoroin Sibeliusten itsensä kirjeenvaihto.
Ei ei ei. Ei näin.
Vaikka ihan tavallistakin pienokaista odotettiin - mutta tulikin kakka.
PS. Miina Turunen on ihastuttava ja on suuri sääli, ettei Suosalolle ole annettu mitään näyteltävää, jolla vastata Miinan tunneskaalaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
visio.com
22.9.2003 10:12
Koivusalolle suuret kiitokset haasteen toteuttamisesta kiitettävin arvosanoin.Sibeliuksesta kertovan elokuvan tekeminen vaati rohkeutta,jota Koivusalolla onneksi löytyi. Vajaaseen kahteen tuntiin oli saatu mahdutettua upealla tavalla kuvausta Sibeliuksen elämästä sen iloista ja suruista, ja tarkasti tehtyä ajankuvausta pienine yksityiskohtineen.Elokuvassa sai myös nauttia kauniista kuvauskohteista. Sibelius-henkilön kuvaus luonnevikoineen ja herkkyyksineen osoittaa, miten perusteellisesti Koivusalo on perehtynyt taiteiljan elämään ennen elokuvan tekoon ryhtymistä. Musiikkiotteet oli valittu Sibeliuksen tuotannosta kuhunkin kohtaukseen hyvin. Toivottavasti mahdoliisimman moni suomalainen näkee elokuvan. Elokuva vahvisti suomalaisuudesta tuntemaani ylpeydentunnetta. Kiitos Koivusalo!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Simppali
24.9.2003 08:22
Mielestäni ihan OK leffa. Ei ole jääty kiinni nippeleihin ja etenee luontevasti. Musiikki taustalla on ehdottoman upeaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Rouva Hesasta
9.11.2003 15:44
Myönnän,että suhtauduinelokuvaan hieman varauksellisesti etukäteen.Yllätyin todella positiivisesti katsottuani elokuvan.Jäin elokuvateatterin penkkiin istumaan mykistyneenä kyyneleet silmissäni.Elokuva oli kaunis ja koskettava.Näyttelijöille myös kiitosta sekä mahtavasta musiikista!Oli mukava yllätys,eetä nimekkäiden näyttelijöiden lisäksi oli Järnefeltin rooliin otettu monelle tuntematon symppis Tapani Kalliomäki Hovimäki sarjasta!Suosittelen tätä elokuvaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Heljä
9.11.2003 15:48
Kävin eilen katsomassa sibeliusta ja kyllä todella voin suositella tätä elokuvaa.Kaunis elokuva ja musiikki ja kuvauspaikat olivat mahtavia!Hyvä Suomi!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
täti
15.2.2004 21:40
Hieno elokuva.Todella harmi ettei Jussi gaalassa huomioitu.Kaunis elokuva ja loistavat näyttelijät.Hyvä Koivusalo!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
helinä
2.5.2004 12:49
Kyllä yllätyin positiivisesti,kun menin katsomaan mummuni seuraksi Sibeliuksen.Liikuttava hieno elokuva.Näyttelijät olivat hyviä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
setä oulusta
2.5.2004 12:52
Lisää tälläisiä kotimaisia elokuvia.Hieno leffa joka sai miehellekin palan kurkkuun.Hyvä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
gun
28.5.2004 18:11
HYVÄ ELOKUVA!!NÄYTTELIJÄVALINNAT OLIVAT JUURI OIKEAT!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
maila
28.5.2004 18:15
Tämä elokuva on sivistyneille suunnattu elokuva ja juuri siksi elokuvaa eivät kaikki osaa valitettavasti arvostaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
k.a
5.9.2004 21:41
hyvä kuva!kiva oli nähdä hovimäestä tuttu tapani kalliomäki.Hyvä näyttelijä!Lahdessa hän oli vaikuttava roolissaan Olga näytelmässä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
slayer1
5.10.2004 10:25
Hohhoijaa taas. On se onni että nuo Koivusalon ´sankarit´ tekivät edes yleisesti ottaen hyvää musaa. Kerronnaltaan tämä oli vielä pahempi kuin "Irwin", en ainakaan minä tuon perusteella tiedä Sibeliuksesta juuri hevon v-uakaan enempää kuin aikaisemmin. "Tuossa on joku pikkupoika, jaha, no se on varmaan Sibbe ite... ai sen faija kuoli... mikäs vuosi nyt on suunnilleen meneillään... jaa no kirjassa seisoo että se synty 1865 ja kuoli 1957... ai nyt sillä on jo viikset ja jossain musiikkiopistossa yrittää päteä... kukahan toi opettaja on? (Wegelius)... nyt se näki jonkun vosun, ei oo kiinnostunu ai nyt se onkin kiinnostunu, parin vuoden kypsytys teki tehtävänsä! Tyttäriä vaan syntyy ja kuolee ja jätkä painaa pitkin Eurooppaa... no nyt kuuluukin jo tuttuja tahteja... se on Finlandia se!... Ja nyt taas sitä näytetään vanhana paappana höpisemässä joutavia... jne. jne."
Vastaa kommenttiinVain muutama mielenkiintoinen juttu ja biisi jäi pois:
- "Ristilukki" (kuuluisin lauluteoksensa) ja Karelia-sarjan alkusoitto (maailmalla nykyään kenties jopa Finlandiaa ja Valse Tristea tunnetumpi reipastahtinen ´fanfaari´)
- Finlandian suosio aikanaan. Esim. New Yorkin maailmannäyttelyssä 1938 maahan kaivettiin säilöön mustassa laatikossa siihen mennessä kaikkien aikojen kolme tunnetuinta sävellystä. Yksi oli, aivan oikein, Finlandia. Laatikon saa avata vasta viiden tuhannen vuoden päästä.
- Paasikiven 85-vuotispäivillä oli kutsuttuna myös Sibbe kera vaimonsa. Vanhat sikarinpolttelijat intoutuivat juttelemaan tuntikausiksi niin keskittyneesti että virallinen ohjelma kuivi siihen!
- Mielenkiintoista olisi ollut myös tietää mitä ja missä säveltäjämestari puuhasteli talvi- ja jatkosodan aikana.
No, ainakin tässä jälleen kerran vahvistuu se näkemys, että oli vain hyvä että noita kirottuja punasia tapettiin ja teloitettiin niinkin monta tuhatta kuin niitä nyt meni kansalaissodassa. Olis vaan pyyhkästy kaikki.
Vastaa kommenttiin
arvo
17.10.2004 15:59
hyvä elokuva kyllä oli,kun katsoimme sen nyt videolta.Näyttelijät hyviä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tytteli Pirkanmaalta
23.10.2004 00:01
Oli hyvä, että sellaisesta suurmiehestä kuin Sibelius tehtiin vihdoinkin elokuva, vaikka aluksi suhtauduinkin Koivusalon tuotokseen varauksella... Oli ihana yllätys, että Armas Järnefeltin rooliin oltiin löydetty sellainen symppis kuin Tapani Kalliomäki! (tuttu Hovimäestä) Kun mainoksista luin, että hänet nähdään nyt elokuvassa, oli pakko mennä katsomaan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kaiju
27.3.2005 21:48
katsoimme Sibeliuksen videolta ja kyllä pidimme.varmasti elokuvissa vielä vaikuttavampi.koivusalolle ja näyttelijöille kiitos!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
täti stadista
3.4.2005 15:48
olen samaa mieltä.Turhaan Koivusaloa on mollaatu,kun osaa tehdä tärkeitä ja kauniita elokuvia.Kiitos!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
caija
17.6.2005 10:48
Lyhyesti sanottuna hieno leffa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kaiju
22.6.2005 22:01
Hyvä,että Suomessakin osataan tehdä hyviä elokuvia!Elokuva oli kaunis toisin kuin monet muut suomalaiset junttileffat.Näyttelijät hyviä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Terho
30.6.2005 19:16
Hyvä Suomi leffa!Hiveli sekä kuulo-että näköaistia!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jerkko
20.7.2005 13:54
Videolta katsoimme elokuvan ja pidimme näkemästämme.Hienosti tehty ja hyvät näyttelijät.Kiitti!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jerkko
20.7.2005 13:54
Videolta katsoimme elokuvan ja pidimme näkemästämme.Hienosti tehty ja hyvät näyttelijät.Kiitti!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
neitokka
24.7.2005 16:08
Oli kerrankin hieno kotimainen elokuva!Oli mukava nähdä ihalemani TAPANI KALLIOMÄKI. Oli ilokseni kilpailemassa Thilia Thaliassa!Toivottavasti Lahden teatteri voittaa koko Thilian!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin