The Funeral Album

Vaikka kotimaisella raskaalla musiikilla menee kovaa, päätti yksi suomimetallin pioneereista, Sentenced, laittaa pillit pussiin. Muhoksella vuonna 1989 perustettu synkkien teinipoikien kellaribändi kasvoi pienimuotoiseksi menestystarinaksi. Euroopan keikkalavat tulivat tutuiksi jo kymmenen vuotta sitten ja orkesteri on myynyt kahdeksaa edellistä levyään yli puoli miljoonaa kappaletta. Kun yhtye yllättäen ilmoitti viime helmikuussa nettisivuillaan seuraavan levyn jäävän viimeiseksi, fanit eivät olleet uskoa silmiään. Vastikään julkaistu The Funeral Album nousi suoraan Suomen albumilistan kärkeen, mutta bändin kitaristi Sami Lopakkaa ei juuri hymyilytä.

Musiikkianne on kuvattu melodiseksi black metaliksi, laulatte ahdistuksesta, ranteiden viiltelystä ja kuolemasta. Lisäksi uuden levynne kansilehdessä on hirvenraato. Oletteko saatananpalvojia?

“Emme, mutta seurakuntatalon bäkkärillä työskentelevä perus-Jarmo saattaa pitää meitä pahoina. Natsismiin meidät on yhdistetty. Teimme vuonna 2003 Kärppien lätkäjoukkueelle kannustuskappaleen Routasydän. Yksi Oulun kaupunginvaltuustossa istuva jeesustelija tarttui sanoituksessa kohtaan “sisu, veri ja kunnia” ja yhdisti sen Hitlerin propagandaan. Kärppien piti poistaa kappale tai halli olisi lähtenyt alta.”

Yritittekö lietsoa propagandaa?

“Ei todellakaan. Sanoituksissamme on aina ollut mustaa huumoria. Jos laulamme “ammun aivot seinälle ja se on moro” niin hölmömpikin tajuaa, ettemme ole tosissamme.”

Hajotatte bändin, koska kiertue-elämä tympii. Olette tehneet reilun 15 vuoden aikana yli 300 keikkaa ympäri Eurooppaa. Missä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta lopettaa?

“Ensimmäisellä kiertueella 1995. Sain silloisen laulajan kanssa salmonellan homeisesta italialaisesta makkarasta. Kuolema oli lähellä, kuume nousi 40 asteeseen ja perseestä tuli vettä. Seuraava ilta Sveitsissä oli unohtumaton: laulajamme joutui lähtemään paskalle kesken keikkaa ja palasi lavalle naama valkoisena ja housut auki.”

Yleensä bändit janoavat kiertueille.

“Meille se on ollut loistokasta viimeksi kymmenen vuotta sitten, kun sai ensimmäistä kertaa ilmaista viinaa. 90 prosenttia ajasta on odottelua. Lopulta unohtaa, mitä odottaa ja miksi. Tuntuu, että kuoli rupisessa takahuoneessa jo eilen.”

Puhut paljon kuolemasta.

“Minulla on ollut perverssi viehtymys kuolemaan jo pikkupojasta lähtien. Tein gradunikin suomenkielen laitokselle kuolinilmoitusten muistovärssyistä. Sain tutkimusta varten yliopistolta pienen kopin, jonka seinät vuorasin kuolinilmoituksilla.”

Synkkää. Saitte lopettamispäätöksen jälkeen satoja fanipalautteita. Timo Tolkki sai aikoinaan tappouhkauksia. Kävikö teille samoin?

“Ei ole uhattu tappaa, mutta joku uhkasi nussia. “If you kill Sentenced, I will fuck you.” Onneksi suurin osa faneista tajuaa, ettei ole mitään järkeä hiipua keski-ikäisten kaljamahojen Popedaksi Tyrnävän lavalle.”

Ette ole hirveästi jäljessä. Olette soittaneet jo 16 vuotta.

“On vaikea arvioida, millaisina pelleinä muut meitä jo pitävät.”

Oletteko jo itkenyt jäähyväisiä?

“Ei vielä, se on muutenkin tiukassa. Voi olla, että viimeisellä keikalla silmät hikoilevat. Elämme omalaatuista aikaa, kun sekä me että yleisö tiedämme tämän olevan viimeinen levymme. Helpolla päätös ei tullut, mietimme kaksi vuotta ratkaisua.”

Vannotko, ettei tämä ole taas niitä “ensimmäinen jäähyväiskiertue”-rahastuskikkoja? Palaatteko parin vuoden tauon jälkeen taas yhteen?

“Siitä ei ole vaaraa, tämä on lopullinen päätös. Nykyään bändeiltä puuttuu selkärankaa ja niillä on hirveä sirkus comebackien kanssa. Kusevat omille kintuilleen.”

Ostatko minulle kossupullon, jos palaatte lavoille?

“Vaikka korin.”

Stoori: Sentenced osaa parhaimmillaan takoa kitaraa niin, että päähän sattuu ja tajuaa myös lopettaa oikeaan aikaan. Metallimiehet pehmenevät, sen verran monta power-balladia on levylle päätynyt. Seuraava albumi olisi voinut kuulostaa jo Scorpionsilta.

TJEU*: Consider us dead