Viiden tähden kerho

Rock-kriitikon uskottavuus oli kovilla vuonna 2001.

Joulukinkun sulaessa hän pesi jälkipyykit vuoden saldosta. Rasmuksen hieno Into oli jäänyt arvostelematta puhtaasti vahingossa ja Tik Tak joululevyjen massan puristuksessa. Mutta kolmas ilman mainintaa jäänyt levy sai miettimään alan vaihtoa. Sen nimi oli Nummela.

Muistan kuinka ensi kuulemalla Anssi Kela ärsytti kriitikonpolon pikkupaikkakuntamaisuudellaan juuri kun olin alkanut uskoa siihen että Suomipopista on taajamamelankolia kadonnut. Kela palautti maan pinnalle.

Niinpä Nummela-arvostelua ei Cityssä nähty. Eikä nähdä nytkään, sillä Nummela on siirtynyt autuaammille levynmyyntimaille. Joulun alla Nummela oli jossain sijoilla 20-25 kaikkien aikojen myydyimmän suomalaisalbumin joukossa. 115 000 fania ei voi olla väärässä.

Jep, vilpittömät onnittelut vaan Nummelaan. Tää on tätä.

Vieläkään ei Suomesta sitä kirkkainta megatähteä tullut, mutta siitä viis.

Vuosi 2001 takoi hyvää ja uutta musiikkia, joka ei enää häpeä laatua vaan odottaa onnistumisia myyntipuolella. The Crash, Kwan, The Rasmus ja Paleface ovat klassikkoja millä tahansa mittapuulla. Kwan, Killer ja Emmi avaavat suomalaiselle naisäänelle tietä, ja heidän kakkosalbumeiltaan on syytä odottaa paljon.

Entä tänä vuonna? Ainakin vuosi on pedattu hyvin, kun Britney Spearsin uuden levyn sinkulle on päätynyt JS16:n remix. Sekin on suomalaista rockhistoriaa.

Jos nyt tätä kriitikonkelaajaa kukaan enää uskoo.

Paleface: The Pale Ontologist

Valkonaaman yhteiskuntakritiikki ei onneksi jää oman levy-yhtiön, BMG:n hyväksikäyttämisestä uhoamiseen, vaan menee parhaimmillaan niin korkeilla lentoradoilla, että hilseet tuulettuvat. Usein jää kuitenkin muistamatta, että hänellä on yksi maan omintakeisimmista vokaalisoundeista. Liian älykäs maailmalle? Se nähdään tänä vuonna.

TJEU: All I Need Is Just a Lil’ Time

Björk: Vespertine

Maailma on jo oppinut tuntemaan islantilaisen menninkäisen omituisuudet. Vespertinellä Björk tavallaan puhdisti tyylinsä vielä äärimäisemmäksi kuin aiemmin. Siksi albumi ärsyttää rajoille asti kaikessa kauneudessaan. Parhaimmillaan musiikki voi olla yhtä aikaa sekä hekumallisen kutittavaa että vaativan ruoskivaa, siis… eroottista? Niin kuin Björk.

TJEU: Pagan Poetry

Depeche Mode: Exciter

Exciterin ilmestyessä alkoivat fanit taas verrata tätä albumia 1980-luvulla ilmestyneisiin klassikoihin. Exciter nousi kuitenkin Suomen myyntilistoilla parhaimmillaan toiselle sijalle, ja esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa ykköseksi sekä jenkeissä sijalle 8. Mode pysyy, mutta osaa uudistua.

TJEU: When the Body Speaks

Daniel Lemma: Morning Train

Vuoden yllättäjä. Ehkä on niin että vain USA:n ulkopuolella – tässä tapauksessa Ruotsissa – voi tämänsuuntainen pehmeä, vilpitön ja sinisensävyinen nyky-otisredding päästä levylle asti. Lemma on jo käväissyt yrittämässä USA:ssakin… siellä tehty levy on levy-yhtiön toimesta jäänyt julkaisematta. Valitettavan tuttu kuvio: levy-yhtiön politiikassa musiikilla ei sittenkään ole muuta merkitystä kuin raha. Mutta Lemma ei kuulemma välitä.

TJEU: Loneliness

Bo Kaspers Orkester: Kaos

TV-haastattelussa Bo Kasper itse sanoi siihen sävyyn ettei heidän kaltaisiaan ole muita edes Ruotsissa. BKO:ssa on jotain samaa kuin Kentissä: vertauskohtia muihin bändeihin on helppo hakea, kunnes huomaa ettei etsintä on turhaa. Kuulostaa 1960-lukulaiselta Tukholma-elokuvalta tai ruotsalaiselta tyylihuonekalulta, ja muistuttaa että ruotsi on englantiakin kauniimpi laulukieli kun kynä on oikeassa kädessä. Vuoden design-levy.

TJEU: Ett ögonblick i sänder

Starsailor: Love is Here

Tom Mcrae ja ennen kaikkea Ed Harcourt sekä Starsailor ovat esimerkkejä uusvanhasta folkfiilistelyyn perustuvasta popsuunnasta, jota Suomessa edustaisi Liekki-yhtye. Taustalla kaikuu hieman edesmenneen Jeff Buckleyn henki, mutta Starsailor on paljon muutakin, levyään tiukempi liveyhtye, ja jos haluaa, Love is Here -levyltä voi kuulla täysin poikkeuksellista popsävellysneroutta.

TJEU: Alcoholic

Radiohead: Amnesiac

Maailman omituisin superbändi teki sen oikeastaan kaksi kertaa viime vuonna. Jos tosi pahasti kärjistää, Amnesiac on poplaskelmoidusti helpompaa Radioheadia kuin aiempi Kid A. Mutta todellisen kasvonsa yhtye paljasti syksyllä ilmestyneellä livelevyllään Insomniac. Sillä Radiohead uudistaa oman taiteenlajinsa kerrontaa versioimalla häpeilemättä tututkin kappaleet tunnistamattomuuden rajoille.

TJEU: Knives Out

Mitä odotamme vuonna 2002?

1. The Crashin MTV Nordicin superkiertoon yltänyt Lauren Caught My Eye on rockklassikko. Seuraavaksi tarkoitettu single New York jäi syyskuussa jostain syystä julkaisematta… sen korvasi Star, josta soisi ennettä tulevalle tähteydelle.

2. Bomfunk MC’sin ensilevyä myytiin yli 120000 kpl pelkästään Suomessa. Kakkosalbumi tulee ulos helmikuussa, ja ensisinkku Superelectric lupaa paljon.

3. Anssi Kelan kakkosalbumi ilmestyy näillä näkymin syksyllä, siltä esimakua antava Milla-hitti lupaa erinomaisena sävellyksenä Anssista kiintotähteä.

4. Emmi kiersi Eurooppaa Roxy Musicin kanssa, oli ehdolla MTV Music Awardsissa ynnä muuta sellaista että varmasti enempäänkin on mahdollisuuksia.