Soppamies Harri Syrjänen on jälleen purkittanut yhden kesän ohjelmat. Syrjänen on sekoittanut Cosmopolitaneja Lahdessa, taiteillut lohikebabeja viikinkibileissä, kulkenut helikopterilla ja peukalokyydillä, paikallisjunalla ja rullaluistimilla.
Ja tätä kaikkea on seurannut keskimäärin 535 000 suomalaista. Yhden tuotantokauden aikana yli 2000:sta kotikeittiöstä anellaan Soppamiestä keittovuoroon.
Syrjäsen keittokirja on juuri tullut kirjakauppoihin ja mies seikkailee MTV3:n Soppamies- ja Kokkisota-internetsivuilla.
Syrjänen on Suomen halutuin kokki, joka saa ihailijakirjeitä päivittäin. Tuotantoyhtiö Broadcastersissa on vitsailtu, ettei kaikkia edes näytetä Harrille. Palkkatoivomus nousisi tähtitieteelliseksi. Kolmannes kirjeistä on miehiltä jotka kertovat kokeilleensa reseptiä ja onnistuneensa. Naiset kiittävät ohjelmasta ja kehuvat vuolaasti Syrjästä söpöksi ja komeaksi. Ihailun kohdetta se ujostuttaa.
”Jotkut lähettävät tekstiviestejä, kertovat, että on nälkä ja pyytävät kotiin kokkaamaan.”
Keskustelupalstoillakin Syrjänen on kuuma aihe.
”Harri on todellinen popkokki. Sehän saa mielettömästi ihailijapostia. Nuoret tytöt tykkäävät, kun se on komea kuin rokkitähti ja sillä on tähden elkeet”, todistaa kollega Jyrki Sukula.
”Kun Kokkisodan yleisössä on marttakerholaisia, minä voitan. Kun siellä on nuoria tyttöjä, Harri voittaa.”
Wanna-be-kokit
Popkokkien vaikutus näkyy kokkikouluissakin. Hotelli- ja ravintola-alan koulutukseen haluavien määrä on räjähtänyt: Perhossa kasvua on 20 prosenttia vuodessa jo neljättä vuotta. Turun ammattikorkeakoulussa nousukulma on ollut jopa 40 prosenttia vuodessa.
”Sisäänpääsyhaastatteluissa ilmenee, että moni harrastaa ruoan tekemistä ja pitää julkkiskokkeja idolinaan.”
Moni haluaa juuri tv-kokiksi.
”Joskus Kokkisodan yleisöstä joku kysyy, kuinka tv-kokiksi tullaan. Sukula vastaa mielestäni hyvin: ensin pitää tulla hyväksi kokiksi”, kertoo kokkisoturi ja lehtori Aki Wahlman Turun ammattikorkeakoulusta.
Tähtikokkien vaikutus näkyy myös siinä, mitä opiskellaan. Kun Hans Välimäki kokeilee uppomunaa tryffeliöljyssä, avataan koulujen keittiöissä heti seuraavana päivänä tryffeliöljypullot – ihan kokeilun vuoksi.
Kolmannes kokin työstä on siivoamista, tiskaamista ja puhtaanapitoa. Valmistettavat ruoat ovat useimmiten perusruokia. Ensimmäisinä vuosina pilkotaan raaka-aineita ja keitetään keittiömestarin ohjeiden mukaan. Ruoka valmistetaan aina kuten mestari haluaa. Vuorotyö on rasittavaa: kun muut bailaavat, kokit keittävät.
Kaikesta tästä peruskokille maksetaan noin 1500 euroa. Silti vain alle kymmenen 190:stä vuosittain aloittavasta perholaisesta paiskaa hatun naulaan.
”Etenkin ylioppilaslinjalla opiskelevat ovat kutsumusammatissa.”
Ykköskokiksi haluavat huomataan jo koulussa.
”Monet menestyneistä kokeista kilpailevat paljon. He harjoittelevat koululla viikonloppuisin opettajan ohjauksessa.”
Kisa hyvistä työpaikoista on kova. Ruoka- ja seurusteluravintolat ovat fine dining -ravintoloiden, kuten G.W. Sundmans ja Chez Dominique, ohella halutuimpia työpaikkoja. Vähiten lämpimiä tunteita kokeissa herättävät henkilöstöravintolat.
Bocuse’sta Oliveriin
Mutta takaisin unelmamaailmaan.
Maailman ensimmäinen megakokki oli ranskalainen Paul Bocuse, kolmen Michelin-tähden haltija, ravintoloiden, leipomoiden ja brasserie-ketjun omistaja. Bocuse on luonut lisensseillään miljoonaomaisuuden. Bocuse kuuluu aikaan, jolloin kokin tunnisti air bagista ja kypsästä iästä. Tuolloin kokit olivat Suomessa vielä tavallisia työläisiä, jotka kuuluivat keittiöön.
”Se oli duunia. Puuro keitettiin ja häivyttiin kotiin. Asiakasta ei kohdattu, eikä asiakas halunut kohdata kokkia. Vikaa oli kokeissakin; käveltiin aamutossut jalassa ja housut ryntässä”, muistelee kokki ja ravintoloitsija Antti Vahtera uransa alkuaikoja 1970-luvulla. Vahteran mukaan ei ollut harvinaista, että kokki olisi tuolloin ollut töissä umpipäissään.
”Maailmalla, lähinnä Italiassa ja Ranskassa, kokkeja arvostettiin silloinkin.”
”Hän toi arvostusta ammatille. Samaan aikaan lehdet ja televisio kiinnostuivat ruoasta. Nyt kokit ovat samalla viivalla asiakkaiden kanssa. Kokkien yleissivistys on parempi ja työ kansainvälistynyt.”
Kokit koetaan läheisiksi. Antti Vahtera saa vastailla säännöllisesti muiden asiakkaiden reseptikyselyihin ruokakaupassa ollessaan.
”Saatetaan kommmentoida, että ai säkin otit tota makkaraa.” Eikä ole harvinaista, että Jyrki Sukulan puhelin pirahtaa jouluaattona, kun perheenemäntä haluaa tietää kinkun paistoajan.
Kokkien julkisen kuvan kiillotti viimeistään Englannin televisiossa käynnistynyt sarja, jonka päätähtenä oli tuntematon Jamie Oliver, lähes suoraan essexiläisen perhepubin keittiöstä.
Naked Chef -ohjelmasta tuli välitön hitti. 28-vuotias Oliver on kirjoittanut jo kolme keittokirjaa, perustanut omat nettisivut, kokannut Tony Blairille ja Silvio Berlusconille ja on itse herkkua paparazzeille. Hän on Britannian yhdeksänneksi rikkain tv-tähti: omaisuus 15 miljoonaa puntaa.
Oliverin menestyskaava oli tehdä konstailematonta ruokaa joka kodin välineillä. Superkokin vaikutus näkyi välittömästi myös suomalaisissa kokkikouluissa.
”Ruokaa alettiin tehdä iloisesti ja yksinkertaisesti”, kertoo lehtori Wahlman.
Jamie Oliver on saanut Britanniassa kilpailijan, kuvankauniin ruokatoimittajan Nigella Lawsonin. Ruotsissa vastaavaa ilmiötä edustaa Tina Nordström, jonka Tinas mat -ohjelma pyörii myös Suomen televisiossa. Tv-uransa jo ennen Naked Chefiä aloittaneen Harri Syrjäsen kunniaksi on sanottava, että hän ei ole Suomen Jamie Oliver, vaan Jamie Oliver on Englannin Harri Syrjänen.
Ruoka on itseilmaisua
”Autonasentaja ja kokki kuuluvat ammatillisesti samaan yhteiskuntaluokkaan. Tuskin City autonasentajista juttua tekisi”, tokaisee Jyrki Sukula. Niin, mikä tekee kokista kiinnostavan?
”Jos hengissä pysyminen olisi ainoa syy syömiseen, napsisimme ateriapillereitä. Ruoan valmistamisen suosio on kasvanut jatkuvasti. Ruoasta haetaan elämyksiä, se on itseilmaisun väline. Yhtä lailla se, mitä syöt, kertoo sinusta kuin se, mitä et syö. Esimerkiksi veganismi tai snobismi”, miettii tutkija Johanna Mäkelä Kuluttajatutkimuskeskuksesta.
Kokkausohjelmista etsitään samastumisen kohteita, ja niillä määritetään itseä. Yhtenäiskulttuurissa koko kansalle riitti Väiski tai Jaakko Kolmonen. Nyt jokaiselle ryhmälle on oma edustajansa lihavista leideistä Jamie Oliveriin. Nuorten kaupunkilaisten kokit puhuvat kuin he, tekevät ruokaa, jota he haluavat syödä ja näyttävät siltä, miltä he haluavat näyttää.
”Ennen ruokaohjelmat valistivat, nyt ne ovat elämyksellisiä. Tilataan pizza kotiin ja katsotaan Jamie Oliveria.”
Kelpaako Kokki 3?
Jaakko ”Kokki” Kolmonen oli television luottokokki 1980-luvulla. Mitä mieltä hän on nykykokeista?
”Ruokaohjelmat ovat hyvä ilmiö. Televisiossa on liikaa väkivaltaa.”
Mikä on lempiruokaohjelmasi?
”Formaatit eivät kiinnosta, mutta kokit ovat hyviä.”
Pärjäisitkö yhä televisiossa?
”En ota kantaa, mutta minua pyydetään televisioon jatkuvasti. Salit ovat täynnä, kun esiinnyn messuilla. Minulta kysytään nimikirjoituksiakin.”
Harri Syrjänen on tunnetumpi kuin valtiovarainministeri
City kysyi Aleksanterinkadulla 100 ihmiseltä, kuka on kuvassa. Kokki Harri Syrjänen tunnistettiin paremmin kuin valtiovarainministeri Antti Kalliomäki.
Kokki Harri Syrjänen
”
Se on se...kokki”
TIESI NIMEN........50 %
TIESI AMMATIN....70 %
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
”
Vanhanen?”
TIESI NIMEN........44 %
TIESI AMMATIN....46 %
Kokki Jyrki Sukula
”
Eikö se ole Reponen nuorena?”
TIESI NIMEN........30 %
TIESI AMMATIN.....48 %
5 kommenttia
-Cordelia-
11.9.2003 22:16
mä valmistuin tampereelta Pihrosta..meillä selvästi erottu joukosta heti alkuunsa yks poika josta uskon vielä kuulevani muutaman vuoden päästä, toisaalta mä toivoin olevani se joka erottuu...valmistumisen jälkeen mä en ole enää edes varma olenko hyvä vai ihan surkea. meillä koulittiin vaan sitä joka oli hyvä..ja mä esim. sain kuunnella piiskaamsta ja uudelleen sanaa..usein..
mut kokiks mä lähdin siks että mä halusin tehdä jotain käsilläni ja olla hyvä siinä, en siks että musta tulis joku harri syrjänen tms, en mä kiellä et olishan se kiva olla kuuluisa..kuuluisa siitä mitä tekee työkseen.mut mä haluan olla vain hyvä omasta mielestäni..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
--__--
12.9.2003 22:12
Opiskelen tällä hetkellä Perhossa. Pääsykokeessa kysyttiin, onko idolia keittiömaailmasta. Eipä tullut mieleen. En todellakaan hakenut ko. kouluun vain päästäkseni tulevaisuuden syrjäseksi. Vaan oppiakseni tekemään ruokaa ja saadakseni ammatin, ruuanlaitto kun on aina ollut lähellä sydäntä. Ja ei tulisi mieleenikään lopettaa tuota koulua kesken, ei todellakaan!!!! Onneksi olen sinne päässyt.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tvsuck
22.9.2003 16:08
kokki ja tv kokki on kaksi eri ammattia , mutta jos haluat tehdä molempia on edessä saletti burn out .. onnea matkaan kaikille jotka meinaa polttaa itsensä loppuun ennen kuin täyttää¨edes 40 kybää¨. varmasti yli puolet kokeista hypää¨pois hellan äärestä ennen eläkeikää . kicksit pystyy vetää ilman turhaa julkisuutta , kuhan vaan diggailee gastronomiasta..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Samu
23.9.2003 07:57
itse en ole käynyt varsinaista kokkikoulua, mutta lahjat olen kyllä saanut... mutta on sen eteen tehtykin... ammatia aikoinaan harkitsin, mutta audiovisuaali ala vei mennessään... ja ruoanlaitto taitoni taas naiset... mut en sanois taidoksi se on "hekuma" ja eniten diggaan kyllä tehdä vaan itelleni tai mutsilleni.
kokiksi jos olisin ruvennut niin saattaa olla että tvsn joskus jt. koska siellä muutenkin pörrään ja teen asioita, noh enpä usko tv-kokiksi mut ehkä tv-cock.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
vainharrastus
24.9.2003 08:52
Kokkaus on kiva harrastus, mutta vähemmän kiva ammatti.
Kouluaikoina harkitsin vakavasti kokkipuolele lähtemistä ja hakupaperit olivat postittamista vaille valmiit. Kehnot työajat ja alhainen palkka kuitenkin olivat suurin syy, että suuntauduin muualle.
Enkä ole katunut, kokkaus on edelleen harrastuksena, palkka nykyisessä ammatissa on kohdallaan ja iltaisin voi katsoa kokkiohjelmia kotisohvalla eikä vääntää porsaankyljystä kulmaravintolan keittiössä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin