Minä rakastan sinua
Niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
Niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoita
Minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
Kahden valon välissä
Minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua.
(P.Saarikoski)
Filosofian professori oli luokkansa edessä muutama esine pöydällä edessään.
Kun luento alkoi, hän otti hiljaa esiin purkin ja rupesi täyttämään sitä
kivillä. Sen jälkeen hän kysyi oppilailta, oliko purkki täynnä? He sopivat,
että näin oli.
Sitten professori oti esille pieniä kiviä ja kaatoi ne purkkiin. Hän ravisti
purkkia kevyesti. Pienet kivet vieerivät aukkoihin isompien kivien väliin.
Hän kysyi taas oppilailta, oliko purkki täynnä? Hieman vaivautuneina
oppilaat olivat yhtä mieltä, että purkki oli ainakin nyt täynnä.
Professori kaatoi nyt hiekkaa purkkiin. Hiekka tietysti täytti kaiken tyhjän
tilan purkissa.
"Nyt", sanoi professori, "haluan, että näette tässä elämänne. Kivet ovat
tärkeitä asioita; kumppaninne, terveytenne, lapsenne; siis sellasia asioita,
jotka tekevät elämänne täyteläiseksi, vaikka muuta ei olisi.Pikkukivet ovat ne muut asiat, joista pidätte; työnne, kotinne,
harrastuksenne.
Hiekka on kaikki muut asiat; pieniä asioita. Jos ensin täyttää purkin
hiekalla, ei siellä ole tilaa pinille, eikä isoille kiville
Sama koskee elämää. Jos vietätte kaiken aikanne pienten asioiden parissa,
ei ikinä tule olemaan aika isommille asioille.
Muistakaa erityisesti asiat, jotka saavat teidät tuntemaan itsenne
onnelisiksi. Hoitakaa terveyttänne, lapsianne, kumppanianne.
Tulee aina olemaan aikaa työssä käymisee, kodin hoitamiseen, harrastuksiin.
Priorisoikaa kivet; asioita jotka merkitsevät jotain. Asettakaa prioriteetit
kuntoon. Loppu on pelkkää hiekkaa."
Näin sen pitää olla.. :)
