Rippituoli

Olen suuri Kotikatu-fani, se on parasta mitä teeveestä tulee.

Olen noin 100 kiloinen, lihaksikas mies. Nostan penkistä yli 150 kg rautaa, mutta pelkään sammakoita.

En ole koskaan ollut lapsettoman naisen kanssa eli en tiedä miltä synnyttämätön pimppi tuntuu; kaikilla tähänastisilla naisystävillä ja hoidoilla on ollut 2 tai 3 lasta.

Kuitenkin kiinnostaisi tietää miltä se tuntuisi, ja nyt runsaan puolen tunnin päästä mulla on treffit lapsettoman 23-v. naisen kanssa. Jännittää vaan, miten hommat sujuu jos seksiin asti mennään; osaako tuollainen typykkä yhtään mitään ja mahtuuko se edes sinne (kun itsekään en ole erityisen kokenut).

Olin tänään viimeistä päivää töissä paikassa jossa olin palvellut 24 vuotta. Katselin työtodistusta, neljällä rivillä kerrotaan tekemiseni. Kylläpä kannatti. Minä paskat nakkaan, ohi on. Lähtöhetkellä työnantaja tuli kukkien ja kakkulapion kanssa toivottamaan hyvää jatkoa. (Kakkulapion se oli varmasti voittanut vuonna -69 piirin hiihtomestaruuskisassa) Täytyy tunnustaa, että ulkona kietaisin sen saatanan lapion pomon auton ovenkahvaan.

En osaa puhua naisille ilmeisesti yhtään mitään. Milloin toistan liikaa samaa, milloin siirryn asiasta toiseen liian nopeasti ja jäkä jäkä, olen liian äijä, jos puhun kuntosalista, sitten liian hintahtava, jos kiinnostuneena kuuntelen naisen puheita. Ei toimi seurustelu, ei näköjään edes naispuoliset pysy mun kavereina.

En ole kovin kielitaitoinen (vaikka minun opiskelemani alan perusteella pitäisi osata vaikka mitä kieliä sujuvasti). En nauti matkustelusta, vaan lähinnä hermostun ja ahdistun kun en tunne ympäristöäni enkä saa änkyttää äidinkielelläni. En osaa verkostoitua, vaan jännitän hirveästi kaikkia sosiaalisia kontakteja. En ole dynaaminen, joustava tiimityöskentelijä, vaan tykkään tehdä yhtä asiaa kerrallaan, ilman jatkuvaa keskeyttelyä ja arviointia ja mielellään yksin.

En onnistu työnhausssa, koska en osaa markkinoida itseäni; tiedän kyllä osaavani ihan hyvin sen vähän mitä osaan, mutta olen oikeasti aika ujo ja herkkä persoona, joten haastattelu/hakutilanteessa jään auttamatta muiden marcobjurströmien jalkoihin.

Olen kuitenkin tunnollinen ja hyvä ihminen. Olisin varmasti hyvä työntekijäkin ja haluaisin kehittyä. Harmi vaan, että tulen todennäköisesti syrjäytymään työelämästä tai ainakin omalta alaltani, koska persoonallisuuteni nähdään näinä päivinä sairaalloisena estyneisyytenä tai alhaisena työmotivaationa.

Leikin lapsena usein kepeillä, kävyillä ja kivillä, vaikka minulla oli oma huone täynnä kaupasta ostettuja leluja.

Minulla on ollut elämäni aikana monia koiria enkä ole koskaan kerännyt niiden ulosteita maasta kun olen ulkoiluttanut koiriani.

Miesystäväni luulee, että minä olen 100% homo, mutta salassa minä olen bi-seksuaalinen ja petän häntä säännöllisesti 3 eri naisen kanssa ja sen lisäksi minulla on yhden yön juttuja muidenkin naisten kanssa.

Olen pienen pojan isä, naimisissa ja vaimo raskaana.

Haaveilen jatkuvasti vieraasta, villistä ja kiihkeästä seksistä. Erityisesti haluaisin päästä kollegani sänkyyn välittömästi. Hän on 40 vee, kaunis, pitkä hoikka ja erittäin seksikäs vaaleaverikkö ja myös naimisissa tahollaan. Himoitsen hänen pitkiä hoikkia sääriään, upeaa vyötäröä ja naisellista kiusoittelevaa tyyliä joka lumoaa minut palavereissa välittömästi niin, etten voi kuin haaveilla hänestä koko palaverin ajan tajuamatta mitään palaverin aiheesta.

Usein myös selailen sihteeriopiston ilmoituksi ja tallenna ylös otollisia puhelinnumeroita kakkoskännykkääni satunnaista "asiakastapaamista" varten.

Pian himoni käyvät liian suureksi ja juoksen vieraisiin ekaa kertaa elämässäni.

Voi munaseni minne minut vietkään.

Olisipa luotettava rakastajatar.

Naisetko ei katso pornoa?! Hah. Tämä ainakin katsoo, ahmii ja pitää siitä. Oli sitten kiltimpää tai likaisempaa niin kaikki käy. Erinomaista lämmikettä kylmiin syysiltoihin. Kaikki käy, vaikka en itse haluaisikaan lastia suoraan naamalleni, niin on se vaan kiihottavaa katsella. Piste!

Olen pitänyt itseäni aina täysin heterona. Erään illan seurauksena päädyin ystävättäreni kanssa pieneen suutelu ja tyydyttämishetkeen joka avasi kyllä maailmani. Olen ollut kauan onnellisesti naimisissa mieheni kanssa ja aion siinä pysyä, siihen asialla ei ollut vaikutusta. En edelleenkään osaa kuvitella rakastuvani kuin miehiin mutta ymmärsin kohdallani sen, että seksi ja seksuaalisuus voi olla kuinka vapaata tahansa ja edelleen miellän itseni heteroksi. Mieheni tietää asiasta ja hyväksyy, tiedä jos joskus olisi edessä kivaa kolmistaan. Tapaus vapautti minua kokonaisvaltaisesti ja mieheni kanssa on rajoja avattu johonkin aivan uuteen.

Katsoin tuosta eilisestä (vai oliko se nyt sitä edellisestä) Hesarista, kun siinä oli tämä sukupuoltaan vaihtanut pappi Marja-Sisko Aalto parin muun trans-sukupuolisen kanssa kertomassa omaan sukupuoli-identiteettiin kuuluvia asioita. Siinä lehdessä Marja-Sisko kertoi, että hän ei ole tuntenut milloinkaan ykseyttä miessukupuoleen liitettävän äijäkulttuurin kanssa ja on tuntenut tästä johtuen ulkopuolisuutta omaa sukupuoltaan kohtaan.

Tahtoisin vain tunnustaa, että ei se miessukupuoleen liittyvä äijäily kyllä minullekkaan edusta mitään sellaista, jonka kautta minä itseäni projisoisin tähän ympäröivään maailmaan. Idiotismilta lähinnä vaikuttaa, mutta minulla taitaakin sitten olla hieman häilyvä sukupuoli-identiteetti.

erosin poikaystävän kanssa ja aloitin "villin" sinkkuelämän. nyt teen mitä huvittaa eikä ole kyllä tähän mennessä mennyt ihan putkeen.. ärsyttää kun kaikki miehet rakastuvat minuun vaikka haluaisin vaan merkityksetöntä seksiä ja hauskanpitoa. en kuitenkaan halua nolata heitä tai muuta, vituttaa esittää ihastunutta ties kuinka monelle miehelle. tänään päätin alkaa etsiä miestä, johon ihastuin hänen työskennellessään eräässä kaupassa n. vuosi sitten

Rihannan only girl biisi on tosi hyvä! heräsin siihen tänää kun soi kelloradiosta ennen töihin lähtöä, soi päässä koko saakelin päivän. ja nyt kun tulin iltavuorosta kuuntelin sen ainaki 20kertaa putkeen... ja siis olen täysin örinähevin kannattaja, haukun kaikki tälläset yleensä ihan paskaks jos jostain satun kuulemaan. kavereillekkaan en kehtaa hehkuttaa ku ne haukkuis varmaan homoks tai jotain, taidan pitää tästä vaan turpani kiinni ja kuunnella salaa.

Valehtelen aina kapakassa naisille, että "ikinä ette niin pientä kullia ole saanut kuin mulla on", hyvin toimii, mukaan lähtevät. Järkytys on suuri, kun paljastuu todellisuus, kullini on oikeasti niin suuri, että moni säikähtää, no sen jälkeen aika monen naisen katse on aika lasittuneen kiimainen ja käyvät siihen kiinni kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

Kaipaan Iiro Viinasta takaisin valtionvarainministeriksi, mies sanoi rehellisesti miten asiat ovat ja leikkasi menot rehellisesti eikä ollut mikään velkaelvis kuten nykyiset politiikot. Aika ehkä kultaa muistot?

Olen akateemisesta opinahjosta valmistuttuani työskennellyt omalla alallani pari vuotta. Työ on sisällöltään kiinnostavaa, työkaverit mukavia ja palkkakin ihan hyvä.

Tilanteessa on yksi ainoa mutta: työni edellyttää pitkiä päiviä tietokoneen edessä, eikä se näytä sopivan selälleni. Jo opiskeluaikanani olin kolme kertaa pitkällä sairauslomalla selkä- ja niskavaivojen vuoksi, ja otan särkylääkkeitä samasta syystä viikoittain siitä huolimatta, että taukojumppaan ja pidän itseni muuten aktiivisena. Satunnainen tanssitunti tai juoksulenkki vapaa-aikana ei auta. Urheilutaustastakaan ei ole apua, kroppaani ei yksinkertaisesti ole tehty staattiseen toimistotyöhön.

Haaveilen salaa liikunnanohjaajan tai vaikka personal trainerin työstä. Miehelleni en asiaa tietenkään uskalla (ainakaan vielä) tunnustaa. Jumpparin palkalla ei ehkä maksettaisi tuoretta asuntolainaa.

Minulla on luultavasti jonkinlainen syömishäiriö. Olen yleensä syömättä aamusta iltapäivään mitään mutta illalla ja yöllä ahmin paljon ruokaa, joskus myös oksennan kun syön liikaa.

Hampaita harjatessani mulla on tapana vaeltaa pitkin kämppää, en vaan osaa silloin seistä paikallani.

Oksennan heti, jos kuulen jonkun muunkin oksentavan.Pelkkä sen äänen kuuleminen saa minut voimaan pahoin.

Lisäksi mun on pakko saada kuunnella musiikkia joka päivä.