Rippituoli

Tästä on jo noin 10 vuotta, kun tapasin vappuna Espalla ikäiseni tytön, jonka kanssa päädyimme sitten luokseni kun vanhempani olivat mökillä. Emme luonnollisestikaan myöskään pahemmin keskustelleet perhetaustoistamme tms. vaan yövierailun syy oli molemmille melkoisen selvä. Aamulla rupattelimme sitten niitä näitä kankkusessa, ja jossakin vaiheessa hän lähti kotiin. Emme vaihtaneet numeroita tai muuta. Kului pari vuotta ja perheemme sai kutsun suureen perhetapaamiseen missä koko suku oli läsnä. Kuinkas ollakkaan, siellähän se tyttönen oli. Ei siinä paljoa sanoja vaihdeltu, lähinnä kysymykset pyörivät kysymyksen"Mitä sukua sä oot mulle" ympärillä. Ja voitte uskoa että morkkis ja vitutus oli aika hirveä, mutta minkäs teet. Stadi on sittenkin snadi.

Mä saan jotain ihan mieletöntä nautintoa näin kesäisin kun tapan itikoita.. Sellaisella sähköisellä lätkällä, joka oikein napsahtelee välillä..

Ja mä olen ihan mielettömän puutteessa...

Mun parisuhde on loppusuoralla ja eron julkistaminen on enää parista päivästä kiinni. Muijani haluaisi jatkaa seurustelua, mutta mä en. Oon ollut saman muijan kanssa kohta pari vuotta. Meidän suhde on vaan semmosta rutiinia ja tylsistelyä. Viimeisen viikon olen deittaillut yhden työkaverin kanssa joka päivä sähköpostitse. Olen vähän ihastunut siihen työkaveriin ja uskon, että hänkin on? Meidän viestit sisältävät runsaasti k-18 kamaa. Tänään sain häneltä puhelinnumeron ja hän pyysi soittamaan siihen jos kiinnostais pienet jutskat? En oikein tiedä pitäiskö soittaa vai odottaa ja hoitaa entinen suhde alta? Olenko paska jätkä, kun deittailen jo uuden naisen kanssa?

Olen muuten mielestäni ihan suht koht hyvä ajamaan autoa, mutten osaa parkkeerata, peruuttamisesta puhumattakaan! Jotenkin en vaan tajua sitä auton kokoa. En ole vielä kolhinut mitään/ketään, mutta läheltä pitää lähes joka päivä.

Tyttöystäväni ei ole mikään maailman kaunein ihminen, mutta minun silmissäni hän on upein ja viehättävin nainen mitä osaan kuvitella. En kuitenkaan kestä sitä, kun kaverit aina heittävät, etkö saa kauniimpaa mistään. Harkitsen pokaavani jonkun heidän mittapuunsa mukaan tyrmäävän otuksen ja näyttäväni heille.

Mä en oikein osaa olla onnellinen toisen puolesta. Jos joku minulle läheinen tai tärkeä ihminen epäonnistuu, olen useimmiten vain iloinen, kun saan lohduttaa ja päteä. Ja onnellisuudesta olen vain kateellinen. En tahtoisi tuntea näin, mutta en vaan mahda sille mitään.

Myönnän ajatelevani olevani muita parempi. Tämä ei vaikuta millään tavalla arkipäivän käyttäytymiseeni, koska kaikessa kanssakäymisessä kunnioitan muita osapuolia mutta syvällä itsessäni tiedän olevani parempi kuin muut.

Ja mielestäni jokainen, joka ei myönnä olevansa samaa mieltä itsestään on tekopyhä ihminen. On jokaisen yksilön oikeus ja velvollisuus ajatella itseään ja rakastaa itseään hieman enemmän kuin muita.

Pakko tunnustaa että rakastan omaa kultaani täydestä sydämestä! Elämä on tällähetkellä yhtä kiirettä...mutta onneksi on oma kulta tukena!

Harrastin seksiä tyttöystäväni kanssa junan WC:ssä. Tätä ennen hän antoi suuseksiä minulle vaunun puolella, vaunussa oli ihmisiä.

Haaveilen seksistä hyvän ystävättäreni kanssa.Olemme harrastaneet aikaisemmin seksiä,mutta silloin olin vapaa.En tiedä mitä mieltä poikaystäväni olisi asasta..Pitäisikö salaa??Olen kysellyt poikaystävältäni pitäisikö hän sitä pettämisenä ja hän on vastannut kyllä.Tunteita minulla ei ole tätä tyttöä kohtaan (no paitsi tietenkin ystävän rakkaus) vaan pelkästään himoitsen häntä..Mitä tehdä?

Ajattelen usein, että rahottaisin terroristeja jos olisin monimiljönääri. Olen valtiontieteen opiskelija.

Tapasin eilen todella suloisen kundin, jonka kanssa vietin sitten illan yhdessä. Joimme viiniä ja lauloimme jopa virsiä. Virsien laulaminen oli toisaalta sitten ihan sopivaa, koska ennen nukkumaanmenoa tuli tehtyä syntiä.

Nyt menen yksin nukkumaan kuitenkin häntä ajatellen. Oi Herra luoksein jää, kun sänky niin tyhjä on...

Olen nussinut n.30 eri miehen kanssa. Ja yx päivä mulla oli jopa 6 eri panoa ja kaikki ilman ehkäsyä!! Mulla on sitoutumiskammo..

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 10 vuotta, olemme tunteneet aina. Jo pienenä olimme "pari" ja vanhempamme ovat puhuneet meistä jo vauvoina. Olemme siis perus naapurinpoika/tyttö pariskunta. Kaikki on hyvin, rakastakin poikaystävääni ja häät ovat elokuussa. Olen raskaana ja poikaystävni on innoissaan, puhuu vauvalle koko ajan.

Ainoa mikä itseäni mietityttää, että en ole varma onko lapsi hänen vai yhteisen hyvän ystävämme, joka sattuu olemaan puoliksi nigerialainen. Eli on sitten lokakuussa häiden jälkeen selittämistä jos vauva onkin kahvin ruskea.

Kyse oli yhdestä hairahduksesta jonka halusin vielä tehdä ennen häitä...

Pelkään olevani frigidi.

Ärsyttää nykyinen muijakaveri, vaikka ollaan oltu yhdessä vasta vähän aikaa. Ensin sain pari viikkoa vakuutella etten mä mihinkään karkaa. Nyt ollaan siinä pistees, että toinen on niin korvia myöten rakastunut ettei päästäis mua mihinkään. Alkaa ahistamaan, kun en sais mennä mihinkään "ulos" ilman, että hän on mukana (tai vähintään kämpillä odottamas yöllä että tuun takas). Ihan kuin mua vahdittais etten ala pettämään. Pelkään että tilaisuus tekee oikeesti vielä varkaan, jos tällaista kauemmin jatkuu. Pitäähän sitä välillä saada kavereidenkin kans viettää aikaa. Tai ei kohta oo niitä kavereita.

Vituttaa. Helsingissä kaikki on niin kallista, esimerkiksi joukkoliikkenne. Pitäiskö muuttaa Braziliaan?

Haluan joskus yhden illan juttuja "rumista" miehistä, melkein hakemalla haen hieman ylipainoisia yms. hoitoja, vaikka tiedän, että saisin ja _ansaitsisin_ parempaa. Käsittämätön pätemisen tarve...

Joka kerta kun käyn uudessa paikassa minun on aivan pakko tutkia ihmisten kylppärin kaapit. Jos yövyn ystävieni luona käytän parhaimman merkkisä kasvovoiteita, naamioita jne.

Kun kävelen kaupugilla ja ihmiset edessäni kävelee hitaasti tekisi joskus mieli tönäistä heitä.

Ravintolassa tekee usein mieli heittää juomat ventovieraan tai oman seuralaisen päälle vain nähdäkseni heidän reaktionsa. Toistaiseksi olen pystynyt hillitsemään itseni.

Ällöttää suunnattomasti ihmiset, joilla on kellastuneet hampaat. Eikö niitä voi valkaista?!

En voi myöskään ymmärtää etteivät ihmiset puristele finnejään, vaan antaa sen ihrapaiseen kiinnittää ympärilläolevien katseita. Ei puristelusta mitään arpia jää, ainakaan mulle!

Yhteenkasvaneet kulmakarvat herättävät myös inhoa, luulevatko tällaisten omaavat että ne rupeaa kasvamaan entistä enemmän jos niitä nyppii??

Sitten mua jostain syystä ärsyttää ihmiset, jotka tuovat/palauttavat tavaroita rumissa muovipusseissa. Tulee spurgut mieleen.

Lisäksi nousee karvat pystyyn joka kerta kun Teksti TV:stä tai lehdestä silmä osuu ohjelmaan, jonka nimi on "Oppia ikä kaikki" En osaa selittää mutta grr!

Oma tunnustukseni on että masturboin lähes joka paikassa, missä tekee mieli, ja usein tekee. Töissä, koulussa, kavereiden luona heidän nukkuessaan...