Rippituoli

mä oon nussinu penikkana ovee,sain siitä orkut.

Tyttöystäväni ei suostu anaaliseksiin, niimpä olen silloin tällöin vetänyt häntä perseeseen hänen nukkuessaan. Lastit olen lennättänyt myös perseeseen.

Joskus jännittää onko hän huomannut jotain, mutta ei se mitään huomaa.

- En voi sietää rasismia tai suvaitsemattomuutta ihmisissä.

- Olen äärettömän nirso miesten suhteen; sänkyyni olen päästänyt kaikkiaan vain kaksi. Seurustelin vakavasti kummankin kanssa.

- Kaipaan seksiä, mutten huoli ketä vaan.

Mua ottaa päähän kaikki valittajat, jotka väittävät rakastavansa poika-/tyttöystäväänsä ja silti pettävät ja potevat sitten kauhean huonoa omaatuntoa. Jos ei ole aivan varma, että pystyy olemaan uskollinen parisuhteessa, kannattaa tehdä sopimus mielitiettynsä kanssa siitä, että saa vapaasti nusauttaa muita, jos siltä tuntuu. Vaatii ehkä itsevarmuutta, mutta toimii, jos molemmat osapuolet ovat valmiita tällaiseen sopimukseen.

kun ex-avomuija ilmotti lähtevänsä lätkiin, kusin hänen kaikkiin meikki/ihonpuhdistus purkkeihinsa.
sit kun oltiin vielä jonkun aikaa "ystäviä" niin kuulin hänen valittavan että jostain syystä iho on alkanut kukkiin pahasti, myötätuntoisena sanoin että varmaan vaan stressiä elämänmuutoksesta...huohahhahhaa

Olen ihastunut, jopa rakastunut graduohjaajaani. Hän on naimisissa ja isä. Perkule.

oksettaa ämmät jotka lässyttää menkoista ja kaikenmaailman tulehduksista emättimessä ventovieraassa seurassa

mua vituttaa lihavat/rumat 25-35v. ämmät jotka hoilaa kännissä baarissa aikuinen nainen-biisiä, YAK!

Petän nykyistä naistani exäni kanssa.

Tänään näin ruman miehen jolla oli seksikäs venäläinen tyttöystävä/vaimo. Mietin heti "mitä vikaa tossa on kun ei saanut suomalaista naista" ja "ai toi ryssä on vaan rahan perässä".

Yhtäkkiä tulikin mieleen, että oma kultani on vastaavasta maasta. Mietitäänkö näin minustakin, jos jatkan suhdetta?

Olen rasisti ja en häpeä sitä.

Minua ärsyttää tällä hetkellä se, etten osaa päästää exästä irti. Olimme vajaa viisi vuotta yhdessä, kihloissa ja avoliitossa. Tänään tulee kolme viikkoa täyteen siitä kun hän jätti minut. Exä sanoi, ettei hän tiedä, mitä haluaa tulevaisuudeltaan ja että hänestä tuntuu, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Hänen rakkautensa on muuttunut minua kohtaan ystävänrakkaudeksi. Toista naista hänellä ei pitäisi olla.

Ero tapahtui liian nopeasti. Tuntuu siltä kuin minulta olisi vedetty matto nopeasti alta, enkä itse ehtinyt reagoimaan tähän mitenkään. Olo tuntuu avuttomalta, koska koen, etten voi vaikuttaa asioihin millään tavalla. Olo on epätodellinen ja ovesta ulosastuminen on vaikeaa. Istuin vapaa-ajat kotona netissä, jotta saisin ajatukseni muualle.

Normaalisti vahvana ihmisenä minua hävettää se, että olen itkenyt joka helvetin päivä siitä lähtien ja joutunut hakemaan lääkäriltä jopa droppeja, että pystyisin nukkumaan eikä ahdistus olisi niin valtava. Rintaa puristaa, masentaa ja itku on herkässä, mutta töissä on pakko käydä tietyistä syistä.

Iltaisin kuvittelen, että exä on yövuorossa töissä, jotta nukahtaminen olisi helpompaa. Aamulla petyn valtavasti, kun hän ei tuhise vieressä ja päivisin odotan että hän astuisi ovesta sisään. Välillä haistelen salaa hänen paitaansa, jotta tuntisin hänen tuoksunsa. En ole sisäistänyt sitä asiaa, että olemme oikeasti eronneet.

Kaikkein rakkaimman ihmisen lisäksi menetän hänessä parhaan ystäväni. Tämän lisäksi menetän yhteisen kauniin asuntomme, jonka joudumme myymään sekä hänen mukavat sukulaisensa, jotka ovat pitäneet minua perheenjäsenenä. Pelkään myös menettäväni erään toisen ystäväni, joka on kihloissa exän veljen kanssa.

Pelkään jo etukäteen sitä, että tämä ystäväni ystävystyisi sen naisen kanssa, jonka kanssa exä tulee joskus tulevaisuudessa jakamaan elämänsä. Pelkään, että minun ja ystäväni välille muodostuu muureja, eli emme voi tulevaisuudessa puhua mistä tahansa asioista, sillä hän ei ehkä halua loukata minua puheilla exästä ja hänen mahdollisesta tyttöystävästään. Minä taas en halua kuulla häneltä, kuinka exä ja tämä mahdollinen tuleva tyttöystävä tekevät niitä asioita yhdessä, joita minä olin suunnitellut tekeväni exän kanssa. Tulen varmasti vihaamaan tätä naista, vaikka hän ei ole syypää mihinkään.

Haaveilen koko ajan siitä, että exäni tajuaisi mitä hän on menettänyt. Hän on sanonut, että olen hänen paras ystävänsä, että olen ainoa kenen seurassa hän saa olla oma itsensä ja jolle hän on voinut puhua asiasta kuin asiasta. Hän sanoo, että hän rakastaa minua jollain tasolla ja että haluaa minulle kaikkea hyvää. Se ei vaan riitä minulle.

En myöskään halua tunnustaa ihmisille sitä, että olemme eronneet. Tunnen itseni epäonnistuneeksi ja mietin koko ajan mitä minussa on vikana tai että mitä minusta puuttuu, vaikka olen ulkoisesti ihan kivan näköinen. Pelkään myös sitä, että jotkut ovat vahingoniloisia.

Kaikissa pidemmissä suhteissani olen tullut jätetyksi ja useat miehet ovat pettäneet minua. Kaikki kuitenkin sanovat, että joku saa minusta varmasti vielä hyvän tyttöystävän/vaimon, mutta mitäpä se minua lohduttaa, kun he kuitenkin heti minut jätettyään löytävät itselleen elämänsä naiset.

Pelkään myös, että tulen roikkumaan exässä henkisellä tasolla vielä pitkään ja että en sen takia voi luoda kehenkään uuteen ihmiseen uutta suhdetta. Loppujen lopuksi huomaan, että ikä ajaa ohi, enkä ehdi perustamaan perhettä. Tulevaisuus ahdistaa vielä siksi, että joudun muuttamaan johonkin hirveään vuokraläävään. Vuokraa joutuu maksamaan pääkaupunkiseudulla enemmän kuin mitä joudun maksamaan tällä hetkellä lainanlyhennyksiä.

Kuvittelin alusta lähtien, että exä on se ihminen kenen kanssa haluan jakaa loppuelämäni ja kuvittelin että hän tuntisi samoin. Tai varmasti tunsi alussa, mutta jossain vaiheessa se muuttui. Olin salaa suunnitellut jopa omat häämme, kuten naisilla on usein tapana tehdä.

Häpeän tunnustaa näitä asioita ja sitä, etten osaa koota itseäni. On myös noloa kadottaa itsekunnioitus ja itsetunto. Ehkä minun pitäisi ryhdistäytyä.

Lähdin kerran baarista 13v vanhemman miehen matkaan. Siitä alkoi 4kk pituinen suhde, jonka aikana rakastuin. Nyt mies lähtee muualle opiskelemaan. Kaukosuhteista oon saanu tarpeekseni joten suhde tuskin jatkuu vaikka molemmat (?) sitä haluaisikin. Vituttaa kun miehet aina jättää sillon kun niitä on alkanut jo rakastaa. Taisin vaan haaskata aikaani, koska 4:ssä kuukaudessa olisin ehkä jo löytänyt jonkun joka oikeasti välittää minusta. Oppia ikä kaikki.

Tahtoisin lynkata kaikki tyhmät feministit jotka ei ymmärrä että naisen paikka on kotona! Nykyajan naiset vain jakavat rasiaansa kaikille ja eivät pidä huolta kodistaan ja sitten ihmettelevät miksi kukaan kunnollinen mies ei heitä halua..! Pyh, hävetkää.

En koskaan käytä kortsua mutta en onneks ole saanut klamydiaa vakavempaa. Nyt on ihan selvästi joku tauti ja arvaan keneltä olen sen saanut. Ongelmana on se että olen harrastanut seksiä ainakin neljän muun naisen kanssa, kaikki vielä suht tuttuja muijia. En aio kertoa heille mitään vaan toivon että ne ei oireile, kertominen olisi liian rasittavaa. Itseasiassa tästä voi tulla hyvinkin hauskaa kun yksi heistä elää pitkä-aikaisessa suhteessa. Sikamaista ja näin ne taudit vaan leviää mut minkäs teet.

INHOAN tyhmiä ihmisiä, vaikka pyrin olemaan ennakkoluuloton. Heti kun joku asia pitää selittää uudestaan rupeaa minua raivostuttamaan ja vihaan sitä kun joku toistelee "siis häh?" kun ei tajua mistä puhun. Ongelma ei ole minussa, puhun aina selkeästi. Miten on mahdollista että minua ärsyttää tämä asia niin paljon? Vihaan myös huoria, eli kaikkia ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta jotka nussivat ympäriinsä. Taitaa mennä samaan kategoriaan edellisten kanssa...

Mä polttelen pilveä joka päivä ja ajan taxia ihan jumissa joka päivä ja myös masturboin joka päivä(välillä myös taxissa) ja rakastan pillun nuolemista! pilvessä voin nuolla pillua vaik pari tuntia ihan yhteen putkeen!! rakastan naisia!

Mä en tahtois seurustella enää mun tyttöystävän kanssa,mut se on niin kiintynyt muhun,et mä luulen,ettei se selviäis erosta!! mä oon pari kertaa yrittänyt jättää sen,mut se ei anna mun tehdä sitä! asutaan yhdessä. Lähes aina,ku oon juhlimassa rupee naiset flirttailee mun kanssa ja en tiedä kauan pystyn enää olee uskollinen!! suoraan sanottuna:APUA!!

Olen pettänyt miestäni ja kun hän sitä suoraan kysyi, kielsin kaiken...
Hauskinta tässä on se että hänellä on todisteet nenän edessä mutta ei näe niitä...

Mulla on ihana kihlattu ja yritämme lasta. Kuitenkin petän sitä vähän väliä. Muutin sen perässä uudelle paikkakunnalle ja juoksen ravintoloissa lähes joka viikonloppu etsimässä yhdenillan (seksi)suhteita. Tähän asti tarinani yöpaikoista ovat menneet läpi mutta alan epäillä ettei enää pitkään. Haaveilen rajusta seksistä aidon merimiehen kanssa!