Päädyin joka aika sitten yöksi parhaan ystäväni ihastuksen/rakkauden kohtee luo...tunnustin ja vannoin että juttu jää siihen. Nyt kuitenkin tapailemme salaa, koska ystäväni skitsahtaisi täysin. Hän oli epätoivoisen ihastunut tähän mieheen eikä halunnut ymmärtää ettei mahdollisuuksia ole...
Mä jännitän pissaamista julkisissa vessoissa, varsinkin jos on ihan hiljaista ja joku kaveri odottaa siinä ulkopuolella. Että sellasta.
Ollessani armeijassa luistin kaikista mahdollisista nakeista ja leireistä hyödyntämällä hyvää lääketieteellistä tietämystäni. Ja kertaakaan en saanut vapautuksia sen takia, että 'pälli' olis tarvinnut lepoa.
Olen menossa alle 2 viikon päästä naimisiin ja tiedän että se on virhe. En rakasta miestä, vaikka ihan ok kanssaan viihdynkin. En kehtaa peruuttaa häähössötystä enää tässä vaiheessa.
Näin eilen ihan jumalattoman hyvännäköisen pitkän naisen S-marketissa ja haluisin tavata sen uudestaan, vaikka seurustelen toisen, ihanan naisen kanssa.
Olen neitsyt. En säästä itseäni mihinkään, mutta kukaan ei ole edennyt kanssani niin pitkälle, että sen olisin menettänyt. Aivan kuin miehet pelkäisivät sanaa "neitsyt". Olen jo niin epätoivoinen, että menen kohta tyrkylle baariin..
Olen kaunis nainen, mutta pieni epäkohta. Puren varpaankynnet. En kerro tästä kellekkään muille kun teille.
Olen kähveltänyt "appiukkoni" verenpainelääkkeet ja syönyt ne. Kotona käydessäni vein mukaani äitini voimakkaita kipulääkkeitä. Aina jos käyn jossain, sulkeudun vessaan penkomaan talon asukkaiden lääkekaappia.
Juon avomieheltäni salaa alkoholia saunan lauteilla hänen ollessa töissä, lähes joka päivä. Rahoitan naukkailuni häneltä varastamilla rahoilla. Joskus olen niin sekaisin, että kellon lähestyttyä neljää lähden selviämään kellarin häkkivarastoon, kerron olleeni pitkällä lenkillä, vaikka en harrasta minkäänlaista liikuntaa.
Inhoan itseäni.
mua ärsyttää ihmiset, jotka sanoo "morjenttes!" mikä saatanan MORJENTTES!!!????
rakastuin ensisilmäyksellä mieheen, jota olen rakastanut ja surrut jo yli vuoden. haluan häntä, mutta se tuntuu lähes mahdottomalta. hän on sinkku, mutten tiedä, miten tekisin aloitteen hänen kanssaan. en uskalla soittaa hänelle, enkä tavata, pelkään että hän hylkää minut=(
En voi käsittää miksi suurin osa naisista lihoo 19-20 ikävuoden paikkeilla. Vituttaa kun kiinteät perseet muuttuvat läskiksi ja maha rupeaa pullottamaan. Onko se niin vaikeaa urheilla hieman ja pitää itsestään huolta?
inhottaa tunnustaa, mutta taidan olla aika kranttu miesten suhteen. olen hylännyt monta potentiaalista miestä ihan "älyttömien" syiden takia:
-liian laiha
-kaljuuntuva
-liian vähäinen koulutus
-ei ole käynyt armeijaa
-liian ulospäin kaartuva sukupuolielin
-parta ei kasva tarpeeksi tuuheasti (!?)
-mielestäni liian nuori minulle (niin että mies oli vain vuoden vanhempi)
-liian köyhä
-liian lintumainen nenä
-liian herkkä (käytti suihkussa palmoliveä koska piti sen naisellisesta tuoksusta)
-ei urheile
-ei opiskele yliopistossa
-liian lyhyt
-liian pitkä
rehellisesti sanottuna on vain yksi ihminen joka täyttää kriteerini, mutta hän on taas mielestäni liian hyvä minulle... ihana oravanpyörä
mä olen onnettomasti ihastunut mieheen, joka on kihloissa ja jolla on lapsi kihlattunsa kanssa.Kaiken lisäksi tunne taitaa olla molemminpuolinen.
Haluaisin olla jollekulle ihmiselle tärkein ihminen maailmassa. Mieheni rakastaa eniten lastamme, paras ystäväni miestään, äitini veljeäni, lapseni varmaan miestäni, isäni äitiäni. Minä olen kaikille vain kakkonen tai jotain muuta. Ihan kiva näinkin, mutta jos vain joskus voisin olla jonkun silmissä se tärkein.
Valehtelin just mun parhaalle kaverille, että mulla on hirveä pääkipu kun en jaksanut mennä sitä tapaamaan. Nyt nysvään kotona ja on kirotun tylsää. :P
Olen sitä mieltä, että vain typerät lusmut jättävät äänestämisen väliin. Kun meillä on kerran demokratia, niin miksi halveksia sitä?
Vihaan isääni. Se keksii minulle aina jotain hommia, paskoja sellaisia. Sitten on taas uus vihan aihe pystys. Sit se ihmettelee, miks mä en halua esim. keskustella sen kanssa. Tätä on jatkunut koko ikäni.
Jätin naisen, jota rakastin ja joka rakasti minua... Liian monimutkainen kuvio, johon en ollut alkuunkaan valmis, vaikka aluksi niin luulin. En olisi tahtonut satuttaa toista, mutta en kyennyt antamaan hänelle sitä mitä hän olisi tarvinnut. Kaiken huipuksi tuli kotimatkalla ajeltua hieman tarpeellista kovempaa ja kortti lähti hyllylle. Hävettää ja vituttaa, molemmat tapaukset. Ensimmäinenkin tuntui älyttömän pahalta, mutta kavereiden ja kotiväen pilkka jälkimmäisestä ei tee elämää yhtään helpommaksi. Onko tässä hiton elämässä mitään järkeä?
Mä otan rahaa panosta 100 euroo noin kerran viikossa
Olen henkisesti epäkypsä ja/tai sairas:
- Töissä pukeudun siististi ja normien mukaan. Kun pääsen kotiin, pukeudun nahkaan, vinyyliin tai kumiin. Haaveilen tyttöystävästä, joka tykkäisi em. asuista myös, ja joka panisi minua hanuriin sträppärillä.
- Vihaan teinejä. Mieleni tekisi ottaa verinäyte jokaisen teinarin nekusta. Äänekkäitä, ällöttäviä.
- Halveksin ihmisiä, jotka eivät osaa yhdyssanasääntöjä tai paljastavat muuten kouluttautumattomuutensa ulkoisten merkkien kautta.
Mielestäni kaksi jälkimmäistä kohtaa täyttävät sairauden merkit. Ensimmäinen ei?
