*mä olen niin hemmetin kyylä ämmä, odotan kultani soittoa koko ajan vaikka ollaan deittailtu nyt noin kuukausi. Ei vaan soita ei. En vain voi mustasukkaisuudelleni mitään!
*olen töissä paikassa, jota vihaan. En ole varma opiskelenko oikealla alalla, vaikka aina hehkutan muille kuinka se mulle sopiikaan. Paskat.
Vihaan äitiäni. Hän ajoi minut kotoa kun olin 14.
Kasvatti minut täydellisen sadistisella, kylmällä ja julmalla tavalla. Mm. pilkkasi minua huonosta itsetunnostani. Niinhän se lapsen itsetunto paranee.
Haukkui minua joka asiasta. Minusta tuntui, kuin hän olisi raiskannut minua henkisesti. Sitä se oikeastaan olikin, verbaalista alistamista ja nöyryyttämistä.
Olin hänen mielestään mm. Saatanan lapsi.
Hän keksi sairaita runoja minusta. "Paska @,paska @, oikee kunnon vittunaama!" oli yksi tällainen hengentuote.
Huusi joka päivä, että kun täytän 18, hän heittää minut pihalle, koska silloin hänellä ei enää ole lainmukaista velvollisuutta elättää minua. Ja sitten on turha tulla rahaa ruikuttamaan. Lupasin, että kun kerran muutan pois, en enää milloinkaan tule häntä tapaamaan.
Olen rikkonut lupaukseni, ja kadun!!!
Hän on ilkeä ja paha ihminen, joka on nerokkaan taitava pahoittamaan toisten ihmisten mielen.
Pari vuotta sitten yritin parantaa välejäni siihen ämmään, mutta hetken käyttäydyttyään normaalisti eukko muuttui taas ilkeäksi sadistiksi. Joka kerta oltuani kanssakäymisissä hänen kanssaan hän on pahoittanut mieleni, tahallaan.
Olen joutunut läpikäymään äärettömän syvän masennuksen hänen takiaan. 7 vuotta terapiaa ja vahvoja masennuslääkkeitä. Lääkekierre jatkuu edelleen.
Vihani on oikeutettua. Joskus haluaisin tappaa hänet. Enää en aio olla yhteydessä häneen.
Jos tulen näkemään hänet sattumalta jossain, en ole tuntevinani, tai sitten syljen naamalle!
Toivon näkeväni hänet seuraavan kerran hauta-arkussa.
Se, että olen putkahtanut HÄNEN pillustaan ulos tähän maailmaan, ei merkitse minulle MITÄÄN!
Kadehdin ihmisiä, joilla on terve, normaali äitisuhde.
Moi olen 42v mies ja haluaisin panna iteäni huomattavasti vanhemman tai nuoremman naisen kanssa.Mun´tekis mieli myös imeä itseäni vanhemman suurikaluisen miehen elintä.
kyllä osaa vituttaa noi henkilöt jotka joko töihin mennessä tai sietä tullessa pitää roikottaa kaulassa niitä vitun henkilökortteja vai mitä ne on.
Henkilöt on helvetin typerän näkösiä, ihan kuin aikoinaan ruotsiin lähetettyjä sotalapsia.
Onko se niin saatanan hienoo ja tärkeetä laittaa killuttimet roikkumaan popliinitakin päälle ja siinä ne roikkuu vielä kaksi tuntia töiden päättymisen jälkeen, kun henkilö pyörii supermarketissa lasten kanssa, toivoen mielessään, että kaikki näkis ne killuttimet.
Vitun henkilöt.
Himoitsen aivan mielettömästi itseäni 20-30 vuotta vanhempia miehiä. Olen itse hiukan yli 20. Kaupungilla tai kaupoissa näkee monia mielenkiintoisia tapauksia ja mietin, että miten pääsisin harrastamaan sänkypainia vanhemman miehen kanssa?!!
Himoitsen pomoanikin ja muita vanhempia työkavereita.
Haluaisin olla jonkun vanhemman, tyylikkään, varakkaan ja varatun miehen rakastaja.
Haluan laihtua koko ajan. En pysty harrastamaan mitään liikuntaa polvi- ja selkävikani takia, kumpaakaan ei ole hoidettu kuntoon vaikka lääkärissä olen ravannut. Rakastan roskaruokaa, mutta paljon muuta en sitten syökään. Kulutan erään laskurin mukaan 1600 kaloria päivässä. Saatan olla kokonaan syömättä yhden päivän ja seuraavana en syö muuta kuin hampurilaisaterian (jossa noin 800 kcal). Laihdun lähes koko ajan, mutta haluan aina vain olla laihempi. On kausia jolloin en pysty hillitsemään itseäni ja syön ihan tajuttomasti ja lihoan, ja sitten tulee morkkis ja vähennän syömisiä. Mitat nyt 162cm/48kg, tästä kun sais 5kg pois (myös jenkkakahvat) niin olisin onnellinen.
Haluaisin edes joskus tuntea olevani jollekkin se tärkein. Mulla ei oo koko elämäni aikana ollut kuin yksi "paras"/hyvä ystävä, joka kävi sitten naiskentelemassa mun jätkäkaverin kanssa. Enpä ole ollut kummankaan kanssa missään väleissä tapauksen jälkeen.
Oon koko ajan todella hellyydenkipee, itken itseni uneen melkein joka ilta kun on niin orpo olo. Yritän paikata hellyydenpuutetta shoppailemalla, vaikka tiedän ettei se auta. Shoppaan kaikki rahani, palkka tulee ja palkka menee, vaatteisiin jne jne..
Kärsin masennuksesta, kävin jo lekurille puhumassa mutta eipä se ottanut vakavasti, sanoi että "jaa, vaihdetaan sun pillerit ni loppuu masennus". Nyt kolmannet pilsut menossa, eikä auta. Suunnittelen itsemurhaa noin kerran kuussa, ikinä mulla ei ole pokkaa hypätä siitä sillalta alas vaikka haluaisin lopettaa tän kaiken paskan.
Olen seurustellut 2,5v yhden kivan miekkosen kanssa, mutta en vaan ole onnellinen. Muuten meillä menee hyvin. En usko että olisin onnellinen kenenkään muunkaan kanssa, pääasia että poikaystäväni on onnellinen (ja ainakin sanomiensa mukaan on). Pelottaa mitä kesällä/syksyllä tapahtuu, hän on puhunut haluavansa kihloihin ja myöhemmin naimisiin kanssani.
*puhun huolestuttavan usein itsekseni.
*herää öisin omaan nauruun/itkuun/huutoon.
*vihaan vilpittömästi amerikkalaisia roskasarjoja, ylipäätään jenkkejä ja erityisesti g.w. bushia.
*voisin ihan todella tappaa erään idioottityökaverini ja pelkään että teen sen vielä joskus. olen kirjoittanut päiväkirjaani ylös 158 tapaa päästää ko mulkku hengiltä.
Minulla on seksuaalisia fantasioita matematiikan opettajastani, joka on noin 40-vuotias nainen.
Minua viehättää suunnattomasti anaaliseksi
Inhoan exääni yli kaiken..rupes oikein yököttämään kun aattelenkin et olin joskus rakastunut häneen.
Hän on oksettavan pinnallinen ja tyhmä.
Tein abortin vajaa 10 vuotta sitten. Asia ei jäänyt vaivaamaan, vaikka sotii uskontoa ja kaikkia perusperiaatteitani vastaan. Nyt olen taas samassa jamassa, paksuna omaa tyhmyyttäni. Viimeksi vannoin etten ikinä enää mene siihen operaatioon, nyt se on kuitenkin edessä. Omatunto soimaa jo senkin takia, että näin netissä kuvia abortoiduista sikiöistä. Oksettavaa! Miten joku voi tehdä sellasta vielä työkseen?
Ärsyttävää kun sotkeudun aina vain kunnollisiin ja kiltteihin miehiin. Vois kuvitella, ettei vakipanon hankinta olis kovinkaan vaikeeta... niin mistä ihmeestä johtuu, että kaikki jampat, joihin oon törmänny haluaa vaan vakiintua ja perustella perheitä? Ja vaikka joskus haluisinkin vakisuhteeseen, niin pitääkö niiden miesten tehdä aina niin kuin mä haluan, eikö kenestäkään löydy vastusta! Onhan se varsinkin aluksi kiva kuulla kauniita asioita itsestään, mut tosi nopeesti alkaa ahdistamaan! En mä nyt ihan nyrkin ja hellankaan väliin kaipaa, mutta vähän munaa pitää miehestä löytyä. Mä kyllästyn kuningattarena oloon tosi nopeesti...
Minua ärsyttää suunnattomasti se että kaverini eivät koskaan voi tehdä mitään spontaanisesti, kaiken pitää aina olla suunniteltu viikkoja etukäteen. Hyvät ystävät ovat harvassa enkä todellakaan halua menettää ystäviäni, mutta kohta menee hermot kun yhdessä ei voi lähteä edes illalla kahville tai drinkille kun on saunavuoro, seuraavana päivänä on töitä, poikayastävä haluaa nähdä enemmän tms. Kyllä minä tajuan että heillä on oma elämä, mutta voisi sitä joskus vähän joustaa!
Tää on jo aika tylsä ja loppuunkaluttu,mutta tunnustan silti olevani ihastunut mieheen,joka on varattu ja vieläpä omalle siskolleni.En vaan voi sille mitään,että tämä ihana,seksikäs mies saa multa jalat alta.
Yritän olla ajattelematta häntä ja välttelen tilanteita mitkä voisi johtaa mihinkään vakavampaan,mutta tiedän kuitenkin sisimmässäni,että ei tarvita kuin oikea hetki ja paikka ja tältä mieheltä vihreä valo,niin se on menoa.
Olen itse myös varattu.
Auts!
Mä olen nainut reilusti yli sataa muijaa,kuitenkin avoliitossa jo 3 vuotta ja sitä ennen seurustellut joitakin vuosia.Eli pettänyt olen eri henkilöitä noin 50 kertaa.Olen KAMALAN pahoillani ja häpeän!!!
Vihaan vaippa/tampooni/terveysside/pikkuhousunsuoja mainoksia
En oikein kehtaisi kertoa tätä, vaan pakko on purkaa.
Käytvin aikoinaan paljon kaupungissa, ravintolassa silloisen tyttöystäväni nykyisen vaimoni kanssa. Yövyttiin usein anopin luona välimatkojen takia. Kerran kun olimme tulleet ja käyneet kännissä nukkumaan, heräsin hiplaamiseen ja kuulin anopin kysyvän saako hän imeä mua, en ehtinyt vastaamaan kaluni oli jo syvällä kurkussa, sitä jatkui niin kauan kunnes purkaannuin, anoppi oli kai tyydyttänyt itseään samalla käsin. Aamulla kaikki oli sitten ok. En tietenkään kertonut siipalleni mitään silloin, nyt asia on alkanut painaa etenkin kun vaimoni on jo 15 vuoden ajan ihmetellyt haluttomuuttani vierailla anopin luona.
Kerronko??????????
Mikä miesten ajantajussa mättää? Veljen pari tuntia on viisi tuntia ja poikaystävänkin soittoa saa odottaa tuntikaupalla vaikka lupas soittaa "kohta". Kenenkään naisen kohdalla ei ole ollut näin... Voihan se olla vaan ihmisestä kiinni mutta on ärsyttävää vaan odottaa koko päivä.
Poikaystäväni on lievästi pakkomielteinen autonsa suhteen.
Hinkkasimme etupuskuria ainakin tunnin koleassa ilmassa ennen sen maalausta. Valehtelin kärsiväni menkkakivuista ja lähdin kotiin jättäen hänet puunaamaan sitä paskaa yksinään. Sormet vieläkin turtana. Ärsyttävää pikkumaisuutta!
