Drop-outit

Facebook, Microsoft, Apple. Niiden perustajat kävivät huippuyliopistoja, mutta eivät koskaan valmistuneet. Suomessa laulu soi silti yhä: valmistukaa, valmistukaa. Ja mieluummin nopeasti. Aikaa ja takamuslihasta poltetaan Domman penkeillä. Mietitään vähän aikaa Planckin vakiota tai intertekstuaalisuutta.

Mutta onko se fiksua maailmassa, joka näyttää olevan korkeakoulupudokkaiden? Voiko yrittämistä opiskella? Tai liikeideaa mallintaa? Ja onko ainoa asia, jossa suomalaiset todella menestyvät, koulun käyminen? Tapasimme kolme nuorta suomalaista pärjännyttä drop-outia.

Aito sinivalkoinen Mark Zuckerberg.

Olen löytämäisilläni kotoisen menestyneen drop-outin kotimaisesta tunnetusta ja presidentinkin palkitsemasta tietotekniikkayrityksestä. Kahden kuukauden etsinnän jälkeen. Mutta. Yrityksen johtaja huutaakin digitaaliseen korvaani:

"Ei löydy drop-outeja täältä. Väitöskirjani on kohta valmis ja tässä surkeassa yhteiskunnassa koulutus on about ainoa asia, joka auttaa menestymään!!!"

Triplahuutomerkit osoittavat, että sinivalkoista koulutususkoa ei siirrä menestymisen vuorikaan. Me olemme tunnollisesti tutkinnon loppuun suorittavien opiskelijarobottien mallimaa. Suomalaisilla on koulutuskiima, mikä tarkoittaa, että perse pysyy pulpetissa, vaikka sadevesi muuttuisi lonkeroksi.

1960-luvulla Timothy Leary kehoitti meitä heittäytymään sivuun. Turn on, tune in, drop out. Se tarkoitti, että me voisimme lopulta todella tajuta, mistä tässä maailmassa on kyse olemalla leikkimättä mikä sinusta isona tulee -leikkejä. Tietysti LSD:n avulla.

Sen jälkeen myös katu-uskottavuutta tavoitteleva bisnes- ja tiedeyhteisö on ominut ajatuksen vasemmiston vastakulttuurista. Sen mukaan koulutusinstituution sisällä ei ole mahdollista olla messissä. Mark Zuckerberg, itsekin Harvardin drop-out, rekrytoi Facebookin laajentumisvaiheessa vain ei-valmistuneita.

Suomessa korostuu oppiarvoihin katsominen, joka estää meitä ymmärtämästä, mistä todellisessa menestymisessä on kysymys. Tällä selittyy myös suomalaisten jatkuva menestyminen PISA-tutkimuksissa.

"Suomalaisilla pysyy kynä kädessä", alleviivaa kasvatustieteen professori Risto Rinne asian.

Ainoa asia, jossa me todella menestymme kansainvälisessä vertailussa, on opiskelujen loppuun saattaminen. 

Tänä vuonna julkistettu Rinteen Turun yliopistolle toimittama tutkimus paljastaa että Suomessa dropaatan Euroopan vähiten. Tähän osittain vaikuttaa myös se, että Suomessa on pääsykokeet. Monissa eurooppalaisissa yliopistoissa opiskelija-ainesta karsitaan vuosien varrella. Opiskelu, mitä pidemmälle ja korkeammalle, sitä parempi, on sinivalkoisen kansalaisen malli, väittää Rinne. Opiskelijamäärä yliopistoissamme on noin 170 000. Näistä droppaa vuosittain noin 7 500. Vaikka korkeakoulujen käytäviä tepastelevien naisten määrä on noin 10 000 henkilöä miehiä enemmän, silti miehet peittoavat naiset lopettamistiheydessä. Keskiverto drop-out on mies, alemmasta sosiaaliluokasta ja kaupunkilainen. Maalta tulleet ylempien luokkien tytöt käyvät koulunsa kiltisti loppuun.

"Ne, joilla on kulttuuripääomaa, uskaltavat heittäytyä", väittää taas keskeyttämisilmiötä tutkinut sosiologi Juha-Pekka Liljander. Liljanderin mukaan putoaminen voi tapahtua koulutusuralla milloin vain, peruskoulusta tohtorikouluun. Kulttuurisella pääomalla hän tarkoittaa vanhempien korkeata koulutusta, punavuorelaisuutta. Isä juo Pellegrinoa vissyn sijaan. Menestynyt drop-out tietää, miltä raitiovaunun 3T:n katto näyttää. 

Yhtäläistä niille, jotka menestyvät putoamisesta huolimatta, on asenne: koulutus ei koskaan ollutkaan kuviteltu tie pääuutislähetykseen. Melkein-maisterius ei tarkoita sen enempää kuin viittä vaille tohtoriuskaan.

Mr. Kyllä se siitä

• Opintorekisteriote: Ville
• Opiskeli: tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistolla 1994
• Opintoviikkoja: 60

Bulevardilla, numero 1:ssä törmään sinivalkoiseen hi-tech-drop-outiin. Ville Miettinen, 34, on toimitusjohtaja. Hän on miljonääri myytyään vuonna 2006 Hybrid Graphics nimisen firman Piilaaksoon 35 miljoonalla. Toimiston eteisessä kehoitetaan riisumaan tennarit

"Lattia on juuri siivottu", ilmoittaa rennon oloinen, teetä tarjoileva CEO.

Ville sanoo, ettei ole koskaan ollut erityisen kilpailuhaluinen. Mutta kotoa saatu esimerkki on imeytynyt. Veli on romaanikirjailija. Hän päätti kirjoittaa romaanin 53 päivässä, "koska Sarasvuokin brassaili tehneensä niin". Perhe asui Zuckerbergin kotikaupungissa Palo Altossa 1970-luvulla. Suomeen palatessa isäukko perusti Heureka-tiedekeskuksen Vantaalle. Teoreettisen fysiikan professori uhkui self made manin yrittäjän intoa. Se into hieroutui poikaankin.

"Luin pääaineena tietojenkäsittelytiedettä, sivuaineina matematiikkaa ja teoreettista filosofiaa. Luin suht ahkerasti syksyn 1994, mutta Hybridin käynnistyttyä vähenivät käynnit laitoksella." 

Ville on sekä drop-out ja hyvä oppilas. Hän päätyi yliopistolle tietojenkäsittelytieteen laitokselle lukion papereilla sekä saamallaan matematiikkastipendillä. 

Hän muistuttaa saaneensa koko koulunsa parhaan YO-matikkatuloksen.

Kysymys siis kuuluu, voiko koulutuksella vaikuttaa menestymiseen, jos Villen tapauksessa älliä on tarpeeksi? 
Koulun tehtävä oli tarjota Villelle hyviä verkostoja. Hän muutti samaan kämppään opiskelijakavereittensa kanssa Kruununhakaan vuonna 1994 perustakseen nettiyhteisön, josta kuoriutuivat myöhemmin Satama Interactive sekä juuri Elisan 15 miljoonalla ostama Appelsiini Finland. Jälkimmäisen yksi omistaja Janne Kjellmann on myös drop-out. Aivan naapurissa sijaitsee myös Rovio Oy.
Rovion Angry Birds valittiin Time-lehdessä vuosikymmenen tärkeimmäksi peliksi. 

Hienoa. Ikävää: Suomessa vallitsee ei-se-siitä-ilmapiiri joka ei kannusta yrittäjyyteen. Jätkät te tuutte mokaamaan ei tästä tule mitään järkevää -asenne.

"Rovion jätkät on grindannut 52 peliä seitsemän vuoden aikana. Sitten, kun niiden 53. peli nousee suuren yleisön tietoisuuteen, itse asiassa kuukausia sen jälkeen, kun se on ollut täysin mainstreamia Jenkeissä. Varmaan tutut ovat kysyneet vielä ihan vähän aikaa sitten, että kuules Mikapetteri, koskas rupeat tekemään jotain järkevää. Suomessa ei osata seurata eikä ymmärretä, miten start up -maailma toimii. Suuri yleisö tietää, vasta kun joku firma myydään pörssiin: Jaha, Suomi-poika on menestynyt."

Drop-out-moguli auringossa

• Opiskelijarekisteriote: Teemu
• Opiskeli: National Film and Television Schoolissa Beaconsfieldissä Englannissa televisiotuotantoa 2002-2003.
• Opintoviikkoja: 20.

"Mä en ole nähnyt mun faijaa viiteentoista vuoteen. Viimeksi, kun kuulin, se ajoi bussia", 1977 syntynyt CEO Teemu Airamo muistelee lapsuuttaan Keravalla.

Ceeveen mukaan Airamo on Masters of Arts Film and Television. Mutta hän on drop-out.

"Matkustin 15-vuotiaana Tukholmaan vain kuunnellakseni NRJ:tä. Kun mä olin 16, vierailin eri tv-asemilla ottaakseni niiltä ajolistoja ja purkaakseni ohjelmointiogiikkaa. Ei koulusta ollut apua siihen. Kun päädyin äitiyslomasijaiseksi vuonna 2000 MTV:lle, tuli ideologinen ristiriita", kertoo Airamo puhelimessa sängyllään Kaliforniassa. Hän asuu Renny Harlinin naapurissa Marina del Reyssä. Taloyhtiön yhteydessä on gym, steamroom, elokuvateatteri, uima-allas, dry cleaner ja tenniskenttä. MMI Broadcastingin toimitusjohtajalla on kolmetoista alaista. Konttorit on Los Angelesissa ja New Yorkissa. Kädessä on Audemars Piquet.

"Halusin välttää pään hakkaamista seinään ja olla palaamatta Suomeen, ennen kuin se olisi kehittynyt markkina-alueena", Airamo kertoo noustessaan auringossa kiiltävään taksiin. Edessä on lähtö liikeneuvotteluun San Franciscoon.

Opiskeluintoa kesti vuoden. Työskennellessään opiskelujen lomassa Airamo tienasi kuussa 1200 puntaa, josta puolet meni vuokraan. Kituutus ja homeiset kokolattiamatot jäivät taakse, kun Lontoon ensimmäinen kaupallinen radioasema Capital FM 95,8 tarjosi Airamolle tuplapalkan ja työtä Associate Music Directorina.

Siitä lähtien elämä media-alalla on ollut ylämäkeä. Kaksi vuotta sitten seurasi siirtyminen Lontoosta Amerikkaan.

Airamo brassailee protokollan puutteella. Hän on myös sitä mieltä, ettei koulutus ole auttanut häntä uralla. Mediakoulutus on nimittäin yksi vaikeimmista hyödynnettävistä. Hän väittää, ettei Suomessa kaiken maailman tietoyhteiskuntahorinoista huolimatta ole kunnon koulutusta media-alalle. Airamon firma on uranuurtaja interaktiivisen radion kehittämisessä. Tästä kasvavasta älypuhelimien cool-factorin mukana tuomasta alasta ei kuulemma kumiteräsaapasten kotimaassa juur tiedetä.

"Suomessa valitettavasti lähes kaikki perusasiat mättää telkka-ja radiopuolella", sanoo Airamo hytkynnän säestyksellä taksin takapenkillä.

"Ensimmäinen minuutti suomalaisen uutislähetyksen alusta paljastaa kymmenen perusvirhettä. Yhdysvalloissa ja Briteissä tv on jatkuvaa ohljelmavirtaa. Suomalainen telkka on aika töks töks."

Silti Airamolla ei ole mitään koulutusta vastaan.

"Spesiaalikoulutus on tavallaan justified", Airamo sanoo.

"Tällä hetkellä on vaikea löytää sovelluskehittäjiä. Kuitenkin tärkein pointti alati muuttuvassa maailmassa on pysyä trendeissä mukana ja oppia oppimaan. Se on se juttu."

Airamon pitää tänään skarpata.

"Kaksi herrasmiestä, jotka haluaa ostaa osakkuuden yrityksestä...ootas, sä et voi kirjoittaa niiden nimiä lehteen, sanotaan, että erittäin tunnettu amerikkalainen mediapersoona on tulossa mukaan."

“Maisterin paperilla ei saa katsojia palleihin”

• Opintorekisteriote: Jarkko
• Opiskeli: Tampereen yliopistolla tiedotusoppia 1991-1994
• Opintoviikkoja: 100
• Opiskeli: Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella 1994-1997.
• Opintoviikkoja: 80

"Elokuva on uhkapeliä", elokuvatuottaja ja tupla-drop-out Jarkko Hentula sanoo arvoituksellisesti ja takoo nyrkillä pöydän kantta. Hentula muistuttaa, että voi suhtautua asioihin erittäin intohimoisesti. Vastaan, että intohimoinen suhtautuminen asioihin on vähän kulunutta bisnesjargonia. Hentula rummuttaa reisiään, lyö nyrkillä pöytään tehostaakseen sanojaan. 
Hentula katsoo 700 elokuvaa vuodessa. Silloin kun on aikaa. Nyt ei ole ja lukumäärä on 200. Eikä maisterin papereita ole vieläkään taskussa, vaikka Taikin professori hoputtaa.

Niillä ei saa katsojia saleihin.

"Mua vähän hävettää. Mulle valmistuminen on vähän niinkuin uudenvuoden lupaus, joka ei toteudu: että tänä vuonna mä pistä vatsalihakset kuntoon."

Hentula tienaa 60 tonnia vuodessa.

"Kun puhutaan palkoista, niin tarkentaisin, että elokuvatuottajien vuositulot vaihtelevat mainitulla välillä tv-tuottajien tai myös paljon televisiota tekevien tuottajien Peteliuksen, Akimoffin, Selinin, Haikkan tulot ovat pääasiassa 100 000 paremmalla puolella. Tämä vahvistaa sitä mainitsemaani ajatusta, että elokuvia ei tässä maassa tehdä rahan vuoksi, vaan ihan muista syistä."

Myöhemmin Hentula pääsi tuotantopäälliköksi MRP Matila Röhr Productionsille. Vuonna 2004 hän perusti oman firmansa, Juonifilmin, jonka pääkonttorissa Tavastian yläkerrassa miesten vessaa koristaa Alfred Hitchcockin kuva. Se ei välttämättä tarkoita mitään.

"Jäin kaipaamaan yliopistossa amerikkalaista meininkiä. Niin kuin Good Will Huntingissa tai Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Yliopistossa ei ollut paljon hyviä tyyppejä, toisin kuin luulin. Tenteissä en ymmärtänyt, miksi minun pitäisi todistaa jollekin urpolle, että mä tiedän tämän. Mä en ole ajatellut menestymistä päämääränä. Mä olen aina halunnut tehdä asioita, joista tykkään."

Drop-outit ulkomaat

• Bill Gates
  Droppasi Harvardista ja perusti Microsoft-nimisen yrityksen 1975. Joidenkin lehtien mukaan maailman toiseksi rikkain mies
• Ralph Lauren
  Opiskeli kauppiksessa pari vuotta, kunnes huomasi vuonna 1967, että Polo-kravattien kauppa kävi kuin siimaa.
• Larry Ellison
  Oracle-softafirman perustaja. Firma perustettiin vuonna 1977, kun Larry lopetti Chigagon yliopistossa.
• Michael Dell
  Texasin yliopisto ei maistunut sen jälkeen, kun Dell Inc. perustettiin. Vuonna 1992 Dell oli nuorin Forbes 500 -listattu yrittäjä.
• Steve Jobs
  Luki kirjallisuutta vain yhden lukukauden. Aloitti kaverinsa kanssa firman nimeltä Apple vuonna 1976.

Drop-outit Suomi

• Jari Sarasvuo
  Trainer's Housen perustaja ja konsultti, jolla kauppakorkeakoulu kesken.
• Jaakko Iisalo
  32-vuotias Rovion pienosakas ja Angry Birds -pelin suunnittelija. Tietojenkäsittelytieteen opinnot kesken.
• Eva Biaudet
  Opiskeli oikeustiedettä Helsingin Yliopistossa. Vaikka ylempi korkeakoulutkinto puuttuu hänet nimitettiin vähemmistövaltuutetuksi.
• Anni Sinnemäki
  Kandin paperit hankkinut työministerimme. Työelämä vei. Olisiko vienyt maisteria?

Oikolukija

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Eero Kasanen esiluki jutun.

“Juttu on hyvä ja ajatuksia herättävä.

Pelko pois. Kyllä Suomessa drop-outeja lukumääräisesti riittää parin Facebookin keksimiseen tarvittava määrä. Drop-outteja on ainakin paria laatua: niitä, joiden luovuus ja kärsimättömyys ei riitä pulpetissa istumiseen ja niitä, joille opintojen loppuunsaattaminen aiheuttaa rimakauhua. Ensimmäisen ryhmän hurjimmilla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä ajan virtaan ja uida tai upota. Joskus se tapahtuu ennen ja joskus jälkeen valmistumisen. Toisen ryhmän drop-outeille keskeytyneet opinnot on tuskainen kokemus, johon paras lääke on ryhdistäytyminen. Monissa tapauksissa keskeytyneiden opintojen loppuunsaattaminen on tuonut ison annoksen itseluottamusta tarttua tosielämän haasteisiin.

Ihan esikoulusta ei kannata pudota. Kirjaimet ja numerot olisi tunnettava. Haittaa ei ole siitäkään, jos osaa käyttäytyä kalustetuissa huoneissa sekä tuntee maailmanhistoriaa ja kirjallisuutta. Suomalainen ylioppilas on mielestäni hyvässä iskussa yleissivistyksen suhteen kohtaamaan tosielämän haasteet.

Monien akateemisten ammattien kohdalla haluamme, ettei kohdallemme osu valeammattilaisia, esimerkiksi valelääkäreitä, valejuristeja tai valetilintarkastajia. Toivomme, että lääkäri on käynyt läpi kaikki elimet ja tilintarkastaja kaikki taseen erät koulutuksessaan. Ammattitutkinto antaa asiakkaille kuluttajansuojaa ja ammattilaiselle varmuutta asiantuntemuksesta, jonka pohjalta voi ryhtyä keksimään uusia asioita.
Aivan niinkuin jutussa hyvin osoitetaan, tutkinto ei ole menestymisen välttämätön ehto tai riittävä tae. Jotkut saavat kingin idean jo vuoden, parin opintojen jälkeen ja ryhtyvät yrittäjiksi samantien. Hyvä niin. Toiset lukevat useita tutkintoja ja työskentelevät vuosia muiden palveluksessa ennenkuin kingi idea omasta yrityksestä syntyy. Hyvä niin. Yhteiskunnallisessa työnjaossa on myös hyvä muistaa, että yhtä zuckerbergiä kohti tarvitaan tuhansia ammattilaisia toteuttamaan visionäärin ideat.

Ydinasia on, että yliopistossa asiasta innostuneet oppilaat ja opettajat yhdessä luovat uutta tietoa.”