Lukutoukan anatomia

ex-hikari

30.9.2004 21:14

Hohhoijakkaa...
Olipa oikein tietoisen osoitteleva juttu hikareista-kaikki jotenkin tosi tylsää ja/tai friikkiä porukkaa. Suurin osa peruskoulun kympin oppilaista päätyy on kuitenkin aika tavis-porukkaa ja päätyy aika tavallisille aloille opiskelemaan ja töihin... Jos ei oikikseen tai lääkikseen niin alepan kassalle.

Kaisa-Helmiina

30.9.2004 22:41

No niinpä, mitä stereotypiaa.

Ex-hikarina harrastuksiini kuului myös rankka joukkue- & yksilöurheilu ainakin neljä-viisi kertaa viikossa, oikeastaan päivittäin. Toimittajalle vaikka vihjeeksi, ettei kaikki hikarit pelkästään lue kirjoja..

Ja se ns. hikarius: tein läksyt päivittäin (kesti 15-30 min)ja luin kokeisiin sen naurettavan pienen koealueen(melkein aina alle 50 sivua & paljon kuvia!) bout kaksi kertaa. Näin jälkeenpäin ajatellen työmäärä ei todellakaan ollut kummoinen, mutta sillä pärjäsi sittenkin ihan liian hyvin :-(

Opettajienkaan asenne ei ollut erityisen kannustava, puhuttiin vaan kilteistä puurtajatytöistä ja hyvistä numeroista joutui koko luokan silmätikuksi. Todelliset osaajat tulisi kuitenkin kuulemma niistä pahatapaisista kännääjäpojista, jotka oli luokan kingejä ennen joutumistaan tarkkailuluokalle.

No, erehtyivät :-)

Nerdie

1.10.2004 09:43

Joo, c'mon! Olin varmaan oman yläasteeni ajan supernörttinä tai hulluna pidetty luuseri, lukiossa jo hirvittävän laiskaksi lintsariksi oppinut törkeä alisuorittaja ja nykyisin hyvin nuoresta iästäni huolimatta paitsi akateemisen tutkinnon loppusuoralla, myös älyllisesti haastavassa työssä. Sosiaalisia ongelmia minulla ei nykyisin ole, elän parisuhteessa ja olen varmasti paljon mielenkiintoisempi persoona kun entiset kiusaajani, jotka kasvattavat lähiössä lapsia ja ovat saaneet hädintuskin amiksen ekan luokan suoritettua - kertonee jotain kyseisten ihmisten lahjakkuustasosta. "Superlahjakas" oli kamalaa olla sekä ylä- että ala-asteella kun "pääsi" olemaan silmätikku ja "huomion keskipiste". Ei ollut mukavaa saada aina stipendi eikä ollut mukavaa, kun opettajat ja sukulaiset odottivat kamalan paljon tulevaisuudelta. Raju irtiotto koulunkäynnistä lukiossa sai aikaan lähinnä hämmästelyä ja valitusta koska numeroiden lasku ei johtunut lahjakkuuden puutteesta vaan yksinkertaisesti koulunkäynnin totaalisesta lopettamisesta. Jotenkin setvin abivuonna sotkun läpi ja valmistuin itse asiasssa keskivertoa huomattavasti paremmalla YO-todistuksella lukiosta. Sitten hikariksi vaativalle alalle yliopistotasoista tutkintoa lukemaan ja oman alan töihinkin melkein samantien.

Olenko siis friikki? Omasta mielestäni elämäni on melko normaalia ikäiseni lapsettoman naisen elämää. Teen opintoja ja töitä, harrastan liikuntaa ja tapaan kavereita. En ole absolutisti vaan päinvastoin normaali perjantainollaaja. Tuloni ovat keskituloja paremmat ja nousevat valmistuttuani. Pukeudun normaaleihin merkkikuteisiin, meikkaan ja käytän hiuslakkaa. Luen lehtiä - myös Cosmoa - ja käyttäydyn melko tavallisen parikymppisen naisen tavoin. Ainut ero minun ja muiden välillä lienee koulutukseni, koulumenestykseni ja työni. Tuttavapiiriini kuuluu sekä opiskelijoita, työttömiä, duunareita että akateemisessa työssä olevia ihmisiä mikä kertonee jotain avoimuudesta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta. Että tällainen hikari, ottaa vain päähän lukea juttu hikareista, kun juttuun on etsitty "tahallaan" selvästi sosiaalisesti jossain määrin syrjäytyneitä tapauksia. Omaan tuttavapiiriin kuuluu niinkutsuttuja hikareita, jotka ovat sekä sosiaalisesti että urallaan menestyviä hyvin tavallisia ja normaaleja ihmisiä. Eikö joskus voitaisi kirjoittaa vähän myönteisemmin meistä nörteistä? Ei se, että tietää kuinka tietokoneen kovalevy kytketään, tee kenestäkään syrjäytynyttä raukkaa.

Tulipa pitkä vuodatus...

emma__

1.10.2004 11:56

jaahas. mun kokemukseni mukaan ne, jotka yläasteella hyviä numeroita saavat eivät todellakaan aina ole mitään ns. nörttejä. minä ja monet silloiset ystäväni yläasteelta esim. vedimme aina 9 keskiarvoa ja silti hilluimme viimeistä päivää kaikissa himabileissä ja oltiin sitä ns. oikeeta porukkaa. Lähiöyläasteella. Ja mua ei ainakaan koskaan ole koulumenestyksestäni kiusattu. Ei se ketään tuntunut silloin edes kiinnostavan.

hohhoijaa

1.10.2004 12:33

Eiköhän viimeistään yliopistossa (mikäli on mennyt lukemaan alaa, jonne on kovemmat pääsyvaatimukset) ole selvinnyt, että koulumenestys ei alenna ihmisen sosiaalista statusta. Yhtä lailla sielläkin on hierarkinen jako nörtteihin ja hyviin tyyppeihin, eikä tämä perustu mitenkään tenttituloksiin.

Nörtti=Epätrendikäs hissukka, joka ei käy bileissä tai osallistu muuten aktiivisesti yhteisölliseen toimintaan. Harvemmin kuitenkaan epäsosiaalinen, sillä hengailee kaltaisessaan porukassa.
Ydinterminä toimii nimenomaan ujous, hiljaisuus ja mielipiteiden ja näkemysten puute.

Denger

1.10.2004 15:35

[LAINAUS]hohhoijaa kirjoitti 01.10.2004 klo 12:33:

Eiköhän viimeistään yliopistossa (mikäli on mennyt lukemaan alaa, jonne on kovemmat pääsyvaatimukset) ole selvinnyt, että koulumenestys ei alenna ihmisen sosiaalista statusta. Yhtä lailla sielläkin on hierarkinen jako nörtteihin ja hyviin tyyppeihin, eikä tämä perustu mitenkään tenttituloksiin.

Yliopistoon tietty menevätkin ne jotka koulutusta arvostavat..

NeitiHiku

1.10.2004 21:29

Miksei ihmisten anneta vain olla sellaisia kuin he ovat? Jos joku on hyvä koulussa, niin hieno juttu hänelle. Ikävä kyllä se on harmillisen usein vaan "valiti valitin" aihe kateellisille tai ennakkoluuloisille tai coolia esittäville tyypeille. Koulumenestys ei tarkoita tylsää persoonaa: vaikka itse olen aina saanut hyviä arvosanoja, olen viettänyt onnellista ja monipuolista elämää (koulukiusaaminen ei saanut lannistettua). Oikeat, teeskentelemättömät ystäväni löysin kuitenkin suhteellisen myöhään, mutta nyt koen löytäneeni vuosien varrella ystävistä parhaat.

Jos sattuu olemaan hyvä koulussa ja vielä muutenkin suosimaan erilaisia vapaa-ajanviettotapoja (mikä ei minun tapauksessani tarkoita tietsikoita eikä harry pottereita) kuin suuri bilettävä massa, niin liian usein saa "oudon" leiman. Niinhän se on, että vaikka kuinka sanotaan, että on hienoa olla erilainen, todellista erilaisuutta ei hyväksytä, vaan vain massan suosimaa erilaisuutta tyyliin "vau, sullapa on hienot rastat, näytätpä coolilta [= muka erilaiselta]. Jos uskaltaa olla oikeasti aito, erilainen ja luonnollinen, sitä pidetään sitten liian usein outona. Joku voisi siis pitää ex-ongelmanani sitä, että "uskalsin" saada hyviä numeroita ja vielä siihen päälle olla oma itseni massaluonteettomattomuuttani peittelemättä. No, sepä on johtanut onnelliseen elämään. Niin, alkoholia en juo - miksi? No, miksi joisin? Hauskaa kun on muutenkin, vaikka bileissä, mutta enemmän niiden ulkopuolella.

Lopuksi täytyy vielä tunnustaa, että olen itsekin syyllistynyt ihmisten leimaamiseen oudoiksi tai esim. aivottomiksi tai pinnallisiksi vaikkapa heidän kaveripiirinsä perusteella. Oletteko huomanneet, kuinka tiukasti ennakkoluulo pysyy mielessä? Jos juttelee hetken vaikkapa pinnallisena pitämänsä ihmisen kanssa ja ajattelee heti sen jälkeen, että tämähän vaikuttaakin ihan älykkäältä ja mukavalta, silti jonkun ajan päästä ennakkoluulo saattaa taas alkaa nostaa päätään...

Luuseri

1.10.2004 22:20

[LAINAUS]hohhoijaa kirjoitti 01.10.2004 klo 12:33:

Nörtti=Epätrendikäs hissukka, joka ei käy bileissä tai osallistu muuten aktiivisesti yhteisölliseen toimintaan. Harvemmin kuitenkaan epäsosiaalinen, sillä hengailee kaltaisessaan porukassa.
Ydinterminä toimii nimenomaan ujous, hiljaisuus ja mielipiteiden ja näkemysten puute.[/LAINAUS]

"Hyvä Tyyppi"=Trendipelle, joka bilettää koko ajan, kokeilee kaikki mahdolliset muotipäihteet, ja pyrkii naimaan kaikkea mikä liikkuu. Hengailee kaltaisessaan porukassa. Ydinterminä toimii nimenomaan suulaus, röyhkeys, ylimielisyys ja kunnioituksen puute toisenlaisten ihmisten ajatuksia ja tapoja kohtaan.

laiska_

2.10.2004 20:35

Yläasteella ei se ei ainakaan väädi älliä paskaakaan, että on keskiarvo päälle 9. Itse en tehnyt koskaan yhtäkään läksyä yhdessäkään aineessa ja sain kokeista aina jotain välillä 9-10 sillä, että luin kokeeseen sen edellisen illan. Opettajasta riippuen sain sitten todistukseen aina jotain välillä 8-10, koska jotkut tiputtivat numeroa mun kehnon tuntiaktiivisuuden nojalla, mikä mun kohdalla tarkotti sitä, että istuin luokan takaosassa puhumassa äänekkäästi muiden jätkien kanssa. Mikäli tekee läksyjä ja lukee, niin saa mielestäni olla tyhmä, jos keskiarvo on alle 9. Vaihtoehtoisesti on sitten meidän nykyisen sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan mukaan "erilainen oppija" tai jotain muuta pedagogista bullshittiä.

Koulun ulkopuolella aika kului sählyä ja futista pelatessa, sekä "hengailemassa". Käytännössä pyörin kaveriporukassa urheilemassa koko päivän. Kirjoja en lukenut ikinä. Tämä tosin sitten kostautui lukiossa kun äidinkielen arvosana tipahti 7:ään. Lukiossa muutenkin tuli enemmän kontrastia numeroiden välille kun matemaattisissa aineissa oli se 10 ja muissa sitten huonompaa. Opiskelutapojani en muuttanut mitenkään.

Yliopistoon pääsin sisään ilman pääsykoetta, koska olin lukiossa päässyt 10. parhaan joukkoon kansallisessa matikkakilpailussa. Nyt on opintoja takana 3 vuotta ja valmistuminen häämöttää jouluna. Läksyjä en tehnyt ollenkaan 1. opiskeluvuoteni aikana, mutta sen jälkeen kurssit hieman vaikeutuivat ja innostuin oikeasti tekemään niitä, jolloin myös tulokset paranivat.

Mun mielestä keskiarvo ei sano ällistä mitään. Myönnän itse, että kiusasin aktiivisesti mun luokan idiootteja, jotka olivat niitä, jotka tekivät helvetisti duunia, mutta saivat paskempia arvosanoja kuin mitä itse. Kiusasin tosin vain niitä, jotka eivät lukemisen ohella tehneet mitään muuta. Olin jo silloin samaa mieltä kuin mitä olen edelleen, eli nuorena pitäisi panostaa paljon urheiluun. Jos ei ole liikkunut nuorempana, niin se kostautuu varmasti vanhemmalla iällä huonompana terveytenä. Mun mielestä se, että ei panosta muuhun kuin kouluun kertoo jo itsessään sen, että henkilöltä puuttuu kyky nähdä pidemmälle tulevaisuuteen.

Maikat taas arvostaa näitä tunnollisia oppilaita, jotka vääntää iloisesti läksyt ja istuvat tunnilla hiljaa ja kuuntelevat. Jos käytät vapaa-aikasi urheiluun ja koulu jää vähemmälle, niin maikat patistavat sua vähentämään urheilua ja panostamaan kouluun. Mikäli cooper tulos on 1000m olet läski, sairastat itseaiheutettua diabeetestä ja teet töitä koulun eteen, niin maikat ovat susta ylpeitä, mutta kukaan ei koskaan patista liikkumaan (liikunnanopettajaa lukuunottamatta, mutta silloin tilanne on yksi opettaja vastaan muut).

Läksyjen tekeminen tuntuisi myös olevan monelle opettajalle jokin itseisarvo. Vaikka pärjäät koulussa hyvin tekemättä ne, niin läksyt pitäisi kuitenkin tehdä. Tästä syystä en esim. koskaan saanut stipendiä, vaikka olinkin koulun paras matikassa ja pärjäsin aina hyvin yläasteen matikkakilpailussa. Tuossa ainoa asia mistä olen ollut katkera. :) Jos olisin satunnaisesti tehnyt läksyt matikassa, niin olisin ehkä vähän rikkaampi. :)

En tiedä oliko tässä mitään pointtia enkä siihen pyrkinytkään, mutta mikään ei ärsytä mua niin paljon kuin koulu joka oli turhin paikka missä olen koskaan viettänyt aikaa.

Jos lukee ja myös pärjää, niin silloin se on varmaan ihan ok. Artikkelissa mukana ollut Matti alias 3m on kyllä hauska tyyppi vaikka hikke onkin. :)

Ruupertti

3.10.2004 10:18

Tosiaan, eihän nörtti ja lahjakas ole sama asia? Itse olen alisuorittaja tälläkin hetkellä, koska en jaksa lukea edelleenkään kouluun liittyviä asioita vaikka olenkin jo korkeakoulussa. Pärjään silti todella hyvin.
Enpä lukenut yläasteella tai lukiossakaan ja silti sain stipendejä ja loistavia arvosanoja, jotka minulle merkitsivät vain sitä, että en viitsinyt lukea jotta olisin saanut täyden kympin joka kerta. Nörtiksi minua ei ole kukaan koskaan sanonut enkä ole sellaisena itseäni pitänytkään. Olen vaan tavallinen tyyppi, joka ei jaksa koulua ollenkaan.

Matadori

3.10.2004 15:12

Hikari tulee kai sanasta hikipinko. Viittaa siis kaveriin, joka joutuu oikeasti hikoilemaan koulukirjojen parissa saadakseen niitä numeroita siihen todistukseen. Se ei siis tarkoita, että tyyppi olisi oikeasti lahjakas tai fiksu, vaan oikeastaan sitä että näin ei ole. Säälittävää porukkaa joka tapauksessa.

Alisuoriutuja

4.10.2004 01:15

Niin, ja miksi pitäisikään saada kymppi kaikesta? Sitten kun on valmistunut ja sopiva paperi kourassa, ketään työhönottajaa ei vittujakaan kiinnosta onko arvosana x vai y kunhan se tarvittava paperi löytyy.
Itseään vartenhan niitä arvosanoja kerää, jos kerää. Se, että pääsee tentistä läpi, vaikka rimaa hipoen, riittää lopulta vallan mainiosti. Joka muuta väittää, valehtelee.

abelainen

4.10.2004 01:43

Hitto, mä tajusin vasta siinä pääsykokeiden kohdalla että 3m se siinä olikin. Kuva oli senverran... kaukaaotettu ;)

Jotenkin ajatus kyllä alitajunnassa pyörähteli-heilahteli, ja tuossa kohdalla osui kongiin.

Ehkä olen ollut jo tarpeeksi kaukana noista kuvioista ;)

msdfghjty

4.10.2004 12:19

[LAINAUS]Alisuoriutuja kirjoitti 04.10.2004 klo 01:15:

Niin, ja miksi pitäisikään saada kymppi kaikesta? Sitten kun on valmistunut ja sopiva paperi kourassa, ketään työhönottajaa ei vittujakaan kiinnosta onko arvosana x vai y kunhan se tarvittava paperi löytyy.
Itseään vartenhan niitä arvosanoja kerää, jos kerää. Se, että pääsee tentistä läpi, vaikka rimaa hipoen, riittää lopulta vallan mainiosti. Joka muuta väittää, valehtelee.[/LAINAUS]

Ootko käynyt esim. konsulttifirmojen haastatteluissa? "Miksi lukion jälkeinen kympi keskiarvosi on pudonnut?" Ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä kanssaopiskelijat kertovat. Vaikkei joka kesätyöpaikassa todistusta selatakaan, voi juuri siihen sinun haluamaasi duuniin yhtenä kriteerinä olla hyvä koulumenestys. Riippuu sinusta, työpaikasta ja haastattelijasta. Toki arvosanojen merkitys tippuu, kun ura etenee, mutta se ei ekaa työpaikkaa hakiessa lämmitä.

hkitty

4.10.2004 12:20

Itse en lähtisi kutsumaan saavutuksiensa eteen työtä tekeviä nuoria "säälittäviksi", päin vastoin. Koulun tarkoitushan ei ole pelkästään opettaa erinäisiä asioita, vaan myös opettaa oppimaan ja opiskelemaan. Tämä jalo taito kun tulee suurimmalle osalle meistä erityisen arvokkaaksi viimeistään työelämässä, jossa pelkällä lahjakkuudella ja "edellisen illan lukemisilla" ei kovin pitkälle pötkitä.

[LAINAUS]Matadori kirjoitti 03.10.2004 klo 15:12:

Hikari tulee kai sanasta hikipinko. Viittaa siis kaveriin, joka joutuu oikeasti hikoilemaan koulukirjojen parissa saadakseen niitä numeroita siihen todistukseen. Se ei siis tarkoita, että tyyppi olisi oikeasti lahjakas tai fiksu, vaan oikeastaan sitä että näin ei ole. Säälittävää porukkaa joka tapauksessa.[/LAINAUS]

Miig

4.10.2004 18:00

Surkeat tapaukset uskottelevat edelleen itselleen, ettei arvosanoilla ole valia. Totta se onkin, mikali kiikarissa on turvallinen duunarihomma ja tulevaisuudessa pohdiskelua a la 'mikseivat rahat riita' ja muita yhteiskunnan ihmeellisyyksia.
Tyopaikat jotka vaativat jo hieman enemman kandidaateiltaan katsovat takuuvarmasti arvosanoihin, ja et tule koskaan vaihtamaan heidan kanssaan sanaakaan jollet ole siella 20-30% parhaan joukossa. Ja se on vasta lahtokohta.

Tasapaistaminen on vanha suomalainen myytti, joka patee vain kelkasta tippujiin.

Matadori

4.10.2004 18:23

Vanha kansanviisaus kertoo, että tyhmä paljon työtä tekee, viisas selviää vähemmällä. On säälittävää, jossei peruskoulua ja lukiota läpäise kiitettävän papereilla ilman sosiaalisen elämän täydellistä uhraamista. Mikä tällaisen ihmisen arvomaailma on? En ainakaan toivo että minkään alan johtopaikoille niitä eksyisi, sillä niissä vaaditaan vähän tosielämän tuntemustakin. Sitähän taas ei kirjoista opi.

Viestiksi vain numeroiden alleviivaajille, että kyllä ne suhteet kuitenkin toimii paremmin työnhaussa ja elämässä pärjäämisessä. Hyvä sosiaalinen verkosto on kaiken a ja o. Muunkin kuin työelämän, siis.

Lukutoukkako

5.10.2004 13:16

Pakko oli minunkin tulla avaaman sanainen arkkuni huomattuani, mikä kamala yleistysjuttu artikkelista oli tehty. Olen yksi jutun haastatelluista, eikä ollut kovin kiintoisaa huomata, kuinka olin tullut antaneeksi kasvot toimittajan omille mielipiteille. Mikäs siinä, että haastateltavan sanomisia muutellaan, ja jätetään kertomatta keskeisiä asioita, kuten se, että itsellänikin on aina ollut satajaviisi aikaavievää ja tavoitteellista harrastusta sekä tiivis kaveripiiri, eikä läksyjenlukuun todellakaan ollut kauheasti aikaa. Myös koulumenestyjällä voi olla niitä sosiaalisia suhteita, mitä edellisissä kirjoituksissa niin kovasti kaivattiin...

dakkis

5.10.2004 14:11

Onko toimittajalla joku käsittelemätön lapsuuden hikarikateus takaraivolla, kun on tämäntasoinen juttu pitänyt kirjoittaa?

Ihan normaali ihminen voi saada hyvät arvosanat koulussa istumatta kaikkea aikaansa nenä kirjassa. Olen itse siitä elävä todiste. Yli 9:n keskiarvo ja e:n paperit, ja ainoa marina kotona oli siitä, että en koskaan ollut perillä läksyistä tai edes siitä, mille tunnille piti mennä.

Jos joku haluaa elää kirjojen maailmassa, sillä on aika vähän tekemistä elämässä menestymisen tai edes koulussa menestymisen kanssa. Todellisuuspakoahan se on.

Encceli

5.10.2004 14:47

Voi hyvänen aika tätäkin artikkelia! Tuollainen yleistys on ihan käsittämätöntä. Oma keskiarvoni oli sekä yläasteen että lukion päästötodistuksessa 9,4, mutta kappas vain siitä huolimatta minulla oli ja on paljon ystäviä, tuttavia ja kavereita, en ollut syrjitty enkä kiusattu enkä myöskään viettänyt aikaani kirjoihin hautautuneena. Biletyskään ei todellakaan ollut vierasta. Kirjoituksiin menin lähes lukematta ja tuloksena oli L:n paperit. Sitten lukiosta suoraan lääkikseen (kandi, 20vee) vähän pääsykirjaa selailemalla.
Eli hyvä koulumenestys ei vaadi muun elämän uhraamista, ja tästä olen elävä esimerkki.Enkä suinkaan ainoa ja harvinainen, koska esim. kurssillamme on useita näin koulusta suoriutuneita. Tuntuu että artikkelin kaltainen hikipinko on harvinaisuus näiden hyvin koulussa menestyneiden joukossa, ja että he korvaavat puuttuvan älykkyyden hautautumalla kirjoihin. Kuka tahansa saa hyviä arvosanoja käyttämällä kaiken vapaa-aikansa lukemiseen.

justiinsa

5.10.2004 15:36

Vertaillaanko lisää keskiarvoja? Kilpaillaanko vielä hetki sillä, kuka luki vähiten? Ja kuka onkaan se, jolla on vilkkain sosiaalinen elämä?

Pisteitä saa seuraavasti:

+ Lukion päästötodistuksen keskiarvo x 10

+ Puoltoäänet kirjoituksista x 2

+ Puhtaan alkoholin kulutus/vko (millilitroina)

+ Puhelinnumerojen määrä kännykän muistissa

- Viikossa läksyihin käytetty aika tunteina x 3

- Neitsyyden menettämisikä x 2

+30 pistettä jos olit koulukiusaaja

-30 pistettä jos olit koulukiusattu

Demos_69

5.10.2004 17:05

Kirjoitin kahden muun luokkakaverin lisaksi 6 laudaturia 80-luvun loppupuolella. Meidan kolmen paastotodistusten keskiarvojen keskiarvo oli 9.8. Kaikilla meilla oli laaja sosiaalinen verkosto, juhlittiin, harrastettiin ja oltiin haluttuja. Muutenkin koulumme yli 9:n keskiarvon oppilaat olivat todennakoisesti suosituimmassa kvartaalissa silloin, kun bilekavereita etsittiin.

Paasimme ensimmaisella yrityksella sisaan yliopistoon, valmistuimme kaikki alle kuudessa vuodessa ihmeemmin pingottamatta tekemalla samalla free-lance toita.

Yhdesta meista tuli kilpailujuristi, joka ei tieda, asuisiko Saksassa vai Suomessa - kummassakin riittaisi mielenkiintoisia toita (talla hetkella han on taas parin Suomi-vuoden jalkeen ulkomailla). Toisesta tuli laakari yliopistolliseen keskussairaalaan, vaitoskirja tekeilla. Kolmas on toimitusjohtajana monikansallisessa yrityksessa Suomen ulkopuolella - ja tuskin muuttaa takaisin.

Masentavaa luettavaa, artikkelinne.

emma__

5.10.2004 23:06

niin no täytyy muistaa että tämä on City-lehti joka kirjoittaa "viihdyttäviä" artikkeleita ja tekee tämän saman jutun joka ilmiön kohdalla josta kirjottaa. Yleistää karkeasti ja vääntää jutun siihen muotoon että se sopii lehden nuorekkaaseen "meillon asennetta"-profiiliin.
Ei pitäis yllättää:)

ysi_puoli

6.10.2004 12:19

Kerronpas nyt minäkin oman tarinani... Kouluun mennessä osasin jo lukea, kirjoittaa, vähän laskea, virkata, neuloa, laulaa nuoteista yms. eli suurin piirtein kaikkea, mitä koulussa opetettiin. Huono olin vain liikunnassa. Koko peruskoulun ajan olinkin aina napit vastakkain kaikkien liikunnanopettajien kanssa. Asenneongelmia... Muuten olin ihan opettajien suosiossa, koska osasin tai opin kaiken helposti, olin kiinnostunut ja viittasin tunneilla. Läksyjä en lukenut juurikaan, mutta tehtävät yleensä tein. Yläasteella tosin en aina niitäkään. Ärsytti, että jotkut pitivät hikarina, vaikka oikeasti mun ei tarvinnut pingottaa yhtään. Kuuntelin tunneilla ja luin kokeisiin yhtenä, joskus jopa kahtena iltana ennen koetta.

Ala-asteikäisenä liikunta ei kiinnostanut, jos ei kymmenen kilon kirjastokassin roudausta lasketa. Ahmin kauno-ja tietokirjallisuutta ja sarjakuvia. Yläasteella ei enää ehtinyt lukea niin paljon vapaa-ajalla, osittain koulun takia, osittain siksi, että olin päättänyt tulla ammattimuusikoksi. Olin soittanut jo ennen kouluikää, se oli ainoa, mikä kiinnosti ammatiksi asti. Musiikinopiskelun ohella kävin sitten iltalukion, kirjoitin kolme L:ää, yhden E:n ja yhden C:n (sekin pitkästä matikasta, johon en ehtinyt panostaa tarpeeksi!)

Nykyään opiskelen musiikkia, enkä edelleenkään osaa opiskella muuta kuin soittoa. Muista aineista tulee lähinnä kolmosta ja nelosta (asteikolla 1-5), ei niihin ehdi ja jaksa panostaa, kunhan ehtii soittaa tarpeeksi... "Tavallisessa" yliopistossa olisin varmaan vähän hukassa, kun pitäis lukea. Peruskoulu ja lukio tarjosivat siis ihan ok yleissivistyksen tosi helpolla (no jaa, suurin osa asioista unohtui varmaan heti kokeen jälkeen...) ja opin laiskaksi :) Ai niin, liikunta on nykyään lempiharrastukseni, kun ei ole pakko juosta, pelata pallopelejä, ottaa aikoja ja vertailla suorituksia. Nautin tanssimisesta, jumpasta, joogasta jne. ja olen hyvässä kunnossa!

Jaahah

7.10.2004 00:19

[LAINAUS]Encceli kirjoitti 05.10.2004 klo 14:47:
Kuka tahansa saa hyviä arvosanoja käyttämällä kaiken vapaa-aikansa lukemiseen.[/LAINAUS]

Ei muuten pidä paikkaansa! Tunnen monta ihmistä, jotka ahkeroivat paljon koulun eteen mutta saavat silti huonoja arvosanoja. Tällainen voi kyllä varmaan aika lailla laskea motivaatiota.

Alex_Espoo

7.10.2004 07:36

just joo...en lukenut yhtään ja sain kiitettäviä numeroita. Kyllä se on vaan niin, että jos haluaa tietää jostain aiheesta niin pakkohan sitä on lukea. Enpä ihan usko näihin juttuihin - tunnilla en seurannut ollenkaan, läksyjä en lukenut ollenkaan, kokeisiin luin yhden kerran ja tuli kiitettäviä. ...pääsin lääkikseen selailemalla pääsykoekirjaa...just joo...saahan sitä kaikkea uskotella muille ja itsellensä! :)

Peruskoulussa se vielä melkein onnistuu mutta ei 1:llä lukukerralla eiköhän se 2-3 ole lähempänä totuutta?

sikalietta

7.10.2004 09:53

Juttuhan menee niin, että...

...Ihminen oppii asioita, jotka kiinnostavat jostakin syystä (niin kuin artikkelissa mainittiin, voi tällainen syy olla esim. kostonhimo)

...Ei sitä itse edes huomaa välttämättä lukevansa, jos jokin asia kiinnostaa edes alitajuntaisesti; tästä johtuvat varmaankin nämä 'en mä lukenut yhtään ja sain kympin' kommentit.

...Myös lahjakkuutta tarvitaan siinä mielessä, että joillakin vain ei välttämättä oppi mene päähän. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin hyvin harvassa. Oikeastaan oppimisvaikeudet johtuvat yleensä siitä, että oppilas on iskostanut omaan päähänsä ajatuksen:"Ei mua kiinnosta tää asia, koska tää on PAKKO".

amelia77_

7.10.2004 20:54

[LAINAUS]Alex_Espoo kirjoitti 07.10.2004 klo 07:36:

just joo...en lukenut yhtään ja sain kiitettäviä numeroita. Kyllä se on vaan niin, että jos haluaa tietää jostain aiheesta niin pakkohan sitä on lukea. Enpä ihan usko näihin juttuihin - tunnilla en seurannut ollenkaan, läksyjä en lukenut ollenkaan, kokeisiin luin yhden kerran ja tuli kiitettäviä. ...pääsin lääkikseen selailemalla pääsykoekirjaa...just joo...saahan sitä kaikkea uskotella muille ja itsellensä! :)

Peruskoulussa se vielä melkein onnistuu mutta ei 1:llä lukukerralla eiköhän se 2-3 ole lähempänä totuutta?[/LAINAUS]

kuule se onnistuu joiltakin vielä yliopistossakin..tosin sillon pitää jo olla aika huippuälykäs. minä esim olen katsonut vierestä kun ystäväni on 2 pv:n lukemisella saanut valtio-opin tenteistä jatkuvasti lähes täysiä pisteitä. ja omalta osaltani voin sanoa etten ikinä peruskoulussa lukenut kirjaa 2 kertaan, usein en edes koo koealuetta ja keskiarvo oli aina yli 9
näin se vaan meni

-Jello-

7.10.2004 23:48

Joo olen aika paljon samaa mieltä ton Sikalieta:n kanssa. Jos asia kiinnostaa niin pelkällä tunnilla seuraamisella saa noita kympin numeroita, eikä kirjaa tarvitse kotona avatakaan. Joskus ei tarvitse sitäkään kun on jo valmiiksi vapaa-ajalla asiaan jotain muuta kautta perehtynyt. Itselläni tästä on hyvänä esimerkkinä lukion historian kurssit(kaikki kymppejä) ja humanistisen pääsykokeet. Taasen ruotsin kieli oli ihan lasten kengissä, tosin nyt olen yrittänyt siihen ihan yleisesti asennetta muuttaa.

MikkoAN1

8.10.2004 11:52

Viesteista huomaa etta vaikka koulussa hyvin menestyneet 'hiket' eivat aikanaan mitaan lukeneet - eivatka siis mielestaan olleet 'hikkeja' - arvosanat vuosien takaa kylla ovat hyvin muistissa (tai tarkalleen kuinka vahan tulikaan luettua "7. luokan syksyn matikan joulunaluskokeeseen")...

'Hiket' paljastavat todellisen luontonsa viimestaan itkurypististellessa numeroista kannykan muistissa ja todistellessaan kuinka "rankasti tuli biletettya" silloin joskus.

Onnistutteko ihan oikeasti fuulaamaan itseanne; milloin naette tuulimyllyt?!

RamTheMan

8.10.2004 12:07

Ei siinä ole mitään hävettävää, jos on lukutoukka. Itsekin olen lukutoukka. Ite en kuitenkaan ole absolutisti, mutta toisten juominen ärsyttää. Ite juon vain kohtuullisesti. Eikä pahemmin kiinnosta Harry Potter. Jokanen meistä on erilainen. Lukutoukilla voi olla vaikeuksia löytää itselleen seurustelukumppani, paitsi jos on hyvä tuuri. Kaverien löytäminenkin voi olla hankalaa. Monet ihmiset tuntuvat olevan ahdasmielisiä ja suorastaan syrjivät erilaisia.

tikatar

8.10.2004 12:40

En tiedä missä ja miten niitä keskiarvoja työhönotossa katsellaan. Itselläni ei valmistumiseni jälkeen ole kukaan ollut koskaan tutkintoni keskiarvoista saati sitten jostain lukion tai yläasteen aikaisista todistuksista kiinnostunut. Työkokemus ja persoona ratkaisee. Ja sitä työkokemusta on alalle tullut hankittua opiskeluajasta lähtien. Ja silloinkaan kukaan ei tuijotellut kurssien nuemroita, itseasiassa ensimmäisen oman alan harjoittelupaikan sain persoonallisella hakemuksella. Työpaikalle, jonne otettiin työntekijöiden lapsia tai paikkakuntalaisia ja itse en ollut näistä kumpaakaan.

Että uskokaa vain, harvoin niillä kurssien numeroilla on paskankaan väliä. Oikeanlaisella työkokemuksella ja kontakteilla ne ovet aukeavat.

Niin, oma keskiarvoni oli lukiossa päälle ysin, diplomi-insinöörin paperit päälle kahden kun heitin lukion jälkeen oman pinkotytön suorituspaineisen asenteeni romukoppaan ja keskityin elämään. Eikä ole estänyt etenemistä johtotasolle kansainvälisessä suuryrityksessä valmistuttuani alle kymmenen vuotta sitten.

-Serene

8.10.2004 21:23

Yläasteen päättötodistus: keskiarvo 9,7 ja lukion 9,6. Nyt di:n tutkinto tuloillaan. En ole ikinät ollut lukutoukka/hikari: minulla on aina ollut kouluaikoina ne "väärät" ystävät jotka joutuivat ongelmiin eivätkä välittäneet auktoriteeteista. Olen siitä onnellinen, olen nähnyt monta puolta. Ja hassuinta se, että harva uskoisi minusta tätä ensi näkemältä. Nuori kaunis menestyvä nainen. Se on monille kova pala.

EmJay

9.10.2004 01:16

[LAINAUS]Alex_Espoo kirjoitti 07.10.2004 klo 07:36:

just joo...en lukenut yhtään ja sain kiitettäviä numeroita. Kyllä se on vaan niin, että jos haluaa tietää jostain aiheesta niin pakkohan sitä on lukea.
[/LAINAUS]

Jotkut tietävät asioista ennestään niin paljon, että koulussa ei todellakaan tarvitse lukea. Tiedot on pakko lukea jostakin, ei välttämättä koulukirjoista. Tiesin itse esim. historiasta ja politiikasta 14-15-vuotiaana taatusti enemmän kuin keskiverto 18-19-vuotias abi. Niinpä ei tarvinnut koulun historian oppikirjoihin koskea, kun samat asiat (ja paljon enemmänkin) oli tullut luettua jo aiemmin muista lähteistä.

Hikipingon (lyhennyksiä: hikke, hikari) määritelmä on se, että joutuu lukemaan koulukirjoja hiki päässä saadakseen hyviä arvosanoja. Lahjakkaammat ihmiset oppivat asiat helposti esim. vain kuuntelemalla tunneilla. Huippuälykkäät sen sijaan tietävät asiat ennestään, koska he ovat oma-aloitteisesti lukeneet asioita kirjaston kirjoista ja kodin kirjahyllystä ennen kyseisten asioiden tulemista esille kouluopetuksessa.

Alex_Espoo

9.10.2004 09:11

Mä olen edelleen aika skeptinen sen suhteen, että joku esim. yliopistossa lukee vaikkapa 200 sivuista tenttimateriaalia 2 päivää ja vetäisee lähes maksimipisteitä. Ja tenttiin ei ole annettu mitään vinkkejä mistä puolin materiaalia kysymykset tulevat.
Läpipääsyssä ja maksimipisteissä on melkoinen ero lukemisen tasoon nähden.

Esim. lääkikseen pitää lukea 600 sivuinen opus, jonka edellämainittu kaveri omaksuisi ilmeisesti 6 päivässä - juu ei.

Kyllä mun pitäisi 200 sivuinen materiaali käydä 5 kertaa läpi, jotta kiitettävä tulisi.

Jos näitä kavereita on opiskeluelämässä niin miksi niitä ei näy työelämässä?

nimimerkki: priimus & mensan jäsen

EmJay

9.10.2004 21:56

[LAINAUS]Alex_Espoo kirjoitti 09.10.2004 klo 09:11:

Mä olen edelleen aika skeptinen sen suhteen, että joku esim. yliopistossa lukee vaikkapa 200 sivuista tenttimateriaalia 2 päivää ja vetäisee lähes maksimipisteitä.
[/LAINAUS]

Määrittele "lukee 2 päivää". Jos lukee yhden tunnin kumpanakin päivänä, ei taatusti omaksu 200-sivuista tenttimateriaalia kunnolla. On vähän eri asia, jos lukee 5 h kumpanakin päivänä.

[LAINAUS]Alex_Espoo kirjoitti 09.10.2004 klo 09:11:
Kyllä mun pitäisi 200 sivuinen materiaali käydä 5 kertaa läpi, jotta kiitettävä tulisi.
[/LAINAUS]

Aikaisempi viestini koski peruskoulua ja lukiota, joissa opetettavat asiat ovat älykkäille ihmisille ennestään tuttuja yleissivistyksen perusteella.

Jos esim. lukion historian koe koskee toista maailmansotaa, laajan yleissivistyksen omaava ihminen osaa mennä sellaiseen kokeeseen vilkaisematta oppikirjaa lainkaan. Itse en lukiossa käynyt edes historian oppitunneilla, vaan kävelin suoraan kuhunkin kokeeseen tietämättä edes kunkin kurssin aihepiiriä. "Ai, tää käsittelee 1800-lukua; mä luulin, että koe koskee toista maailmansotaa. No, ei se mitään." Silti tuli aina kymppejä.

Cityn toimittajat ja monet tämän palstan kommentaattorit eivät tunnu tajuavan sitä, että jotkut ihmiset oikeasti tietävät asioita muutenkin kuin koulukirjoista. Inhosin itse jo peruskoulussa ja lukiossa asennetta "emmä voi tietää, koska ei meillä ole ollut tätä juttua tunnilla tai oppikirjassa". Älykkäät ihmiset nimenomaan tietävät asioita yleissivistyksen perusteella jo ennen kuin ko. asioita opetetaan koulussa.

indak

10.10.2004 11:42

[LAINAUS]Alex_Espoo kirjoitti 09.10.2004 klo 09:11:

Esim. lääkikseen pitää lukea 600 sivuinen opus, jonka edellämainittu kaveri omaksuisi ilmeisesti 6 päivässä - juu ei.

Kyllä mun pitäisi 200 sivuinen materiaali käydä 5 kertaa läpi, jotta kiitettävä tulisi.
[/LAINAUS]

Niin noh.. Kysehän ei ole siitä, että onko oleellista lukea sen 600 sivuisen kirjan jok'ikinen sana ja kaikki luvut vaan, että saman asian voi lukea tiivistetysti ajatuksen kanssa ja tärkeimmät&keskeisimmät asiat siitä poimien. Kyllä silllä lailla lääkiksessä tentit läpäisee ja jopa hyvin arvosanoin. Ja kuitenkin kun loppujen lopuksi kaikki opiskeltava pyörii sen saman asian (ihmisen) ympärillä, on vuosi vuodelta helpompi opetella lisää edellisten tietojen täydennykseksi. =)

EAKapa1

10.10.2004 23:37

Itse luin sen 600 sivuisen kirjan viikossa. Vuosi aiemmin olin kyllä lukenut sen läpi, mutta kyllä viikko riitti... niin ja ei se pelkkä idean hahmottaminen riittänyt vaan nimenomaan se nippeli.

kurpitsaNenus

11.10.2004 02:15

[LAINAUS]Matadori kirjoitti 03.10.2004 klo 15:12:

Hikari tulee kai sanasta hikipinko. Viittaa siis kaveriin, joka joutuu oikeasti hikoilemaan koulukirjojen parissa saadakseen niitä numeroita siihen todistukseen. Se ei siis tarkoita, että tyyppi olisi oikeasti lahjakas tai fiksu, vaan oikeastaan sitä että näin ei ole. Säälittävää porukkaa joka tapauksessa.[/LAINAUS]

Juuri näin. Hikariutta ei pidä sotkea lahjakkuuteen. Toistan vielä:
Hikari = lahjaton, usein näsäviisas henkilö, joka saa hyviä kouluarvosanoja nössön asenteensa ja idioottimaisen puurtamisensa takia.

Miettikäähän nyt vähän, mitä peruskoulun oppilailta loppujen lopuksi vaaditaan! Ei tarvitse olla kovin lahjakas saadakseen kokeista kymppejä avaamatta koskaan koulukirjojaan. Lukiovaiheessa kaikkein jälkeenjääneimmät yksilöt ovat karsiutuneet pelistä pois ja rima on noussut nilkkojen korkeudelta jo polviin asti. ”Luin koulussa koekirjat vain kahteen kertaan läpi.” Haloo?
”Vain” kahteen kertaan? Vaatii aivan erityistä henkistä köyhyyttä (tai vastaavasti todella masokistista mielenlaatua), jotta kykenee viettämään yli kaksi minuuttia materiaalin, jossa väännetään idiooteille yksinkertaisia asioita rautalangasta, parissa.

Kaiken kukkuraksi nämä lahjattomat wannabet tahraavat oikeasti lahjakkaiden ihmisten maineen. Juuri tämän takia virheellinen stereotypia tylsistä älyköistä elää yhä sitkeästi ihmisten mielissä. Älykäs ihminen ei ole koskaan tylsä. Se on mahdoton yhtälö. Jos ihminen on tylsä, hän ei voi olla kovin älykäs.

Ilmiöllä on muitakin ikäviä seurauksia: hikipinkoja vyöryy jatkuvalla syötöllä rumentamaan yliopistojen kampusalueita, sillä opiskelupaikan saaminen on aivan liian helppoa. Ja auta armias, kun nuo kammottavat iljetykset saavat ensimmäistä kertaa haalarin ylleen! Siinä loppuu huumorintaju kesken älykkäimmistä älykkäimmältäkin.

Lopuksi on hyvä palata maan pinnalle. Seuraavassa kirjoituksessa on onnistuttu mainiosti tiivistämään koko nelikymmenviestisen keskustelun sisältö muutamaan riviin.

[LAINAUS]justiinsa kirjoitti 05.10.2004 klo 15:36:

Vertaillaanko lisää keskiarvoja? Kilpaillaanko vielä hetki sillä, kuka luki vähiten? Ja kuka onkaan se, jolla on vilkkain sosiaalinen elämä?

Pisteitä saa seuraavasti:

+ Lukion päästötodistuksen keskiarvo x 10

+ Puoltoäänet kirjoituksista x 2

+ Puhtaan alkoholin kulutus/vko (millilitroina)

+ Puhelinnumerojen määrä kännykän muistissa

- Viikossa läksyihin käytetty aika tunteina x 3

- Neitsyyden menettämisikä x 2

+30 pistettä jos olit koulukiusaaja

-30 pistettä jos olit koulukiusattu[/LAINAUS]

PS. Olenko mä hikari, kun mun keskiarvo oli reippaasti yli ysin, sain aina kokeista kymppejä ja sain ekalla yrittämällä useita eri opiskelupaikkoja yliopistosta, vaikka aloitin säännöllisen ryyppäämisen 11-vuotiaana, suoritin alle 15-vuotiaana lukuisia huumekokeiluja ja olin monta kertaa kännissä koulussa?

justiinsa

11.10.2004 11:20

"PS. Olenko mä hikari, kun mun keskiarvo oli reippaasti yli ysin, sain aina kokeista kymppejä ja sain ekalla yrittämällä useita eri opiskelupaikkoja yliopistosta, vaikka aloitin säännöllisen ryyppäämisen 11-vuotiaana, suoritin alle 15-vuotiaana lukuisia huumekokeiluja ja olin monta kertaa kännissä koulussa?"

Mulla on pomminvarma hikaritesti:

Luettele suomen kielen sijamuodot. Jos osaat kaikki, olet hikari. Piste.

joooh

11.10.2004 16:52

Mun mielestä keskiarvo ei sano ällistä mitään. Myönnän itse, että kiusasin aktiivisesti mun luokan idiootteja, jotka olivat niitä, jotka tekivät helvetisti duunia, mutta saivat paskempia arvosanoja kuin mitä itse. Kiusasin tosin vain niitä, jotka eivät lukemisen ohella tehneet mitään muuta. Olin jo silloin samaa mieltä kuin mitä olen edelleen, eli nuorena pitäisi panostaa paljon urheiluun. Jos ei ole liikkunut nuorempana, niin se kostautuu varmasti vanhemmalla iällä huonompana terveytenä. Mun mielestä se, että ei panosta muuhun kuin kouluun kertoo jo itsessään sen, että henkilöltä puuttuu kyky nähdä pidemmälle tulevaisuuteen.

-niskalaukaus tollasille, piste.

kurpitsaNenus

11.10.2004 17:28

[LAINAUS]justiinsa kirjoitti 11.10.2004 klo 11:20:

Mulla on pomminvarma hikaritesti:

Luettele suomen kielen sijamuodot. Jos osaat kaikki, olet hikari. Piste.[/LAINAUS]

Huh, en ole hikari. Iso kivi vierähti viimeinkin sydämeltäni kaikkien näiden tuskaisten, epätietoisuuden piinaamien vuosien jälkeen. Nyt voin nukkua yöni rauhassa. Kiitos!

MDS

12.10.2004 10:47

Jännä nähdä miten paljon tunteita on jengillä pelissä? Mitä väliä sillä, pitääkö joku hikarina vai fiksuna? Ilmeisesti moni on saanut kiusaamista osakseen tai ainakin joutunut sata kertaa selittämään että "en mä kato oo higge, kun mä vaan opin nopeasti". Arvatkaa kiinnostaako kuulijaa? Oot joko hikari tai leso, ärsyttävä kuitenkin.

Onko väliä oppiko asiat lukemalla paljon (=tekemällä töitä) vai oppimalla nopeasti (=lahjakkuudella)? Täällä ollaan vedottu työelämään, jossa arvosanoilla ei kuulemma ole väliä. Ei varmaan kaikkialla olekaan (itse jonkin verran työhaastatteluissa käyneenä voin todistaa päinvastaista). Kova puurtaminen tosin palkitaan lähes aina.

Eli ollaanko me helposti arvosanoja saaneet oikeastaan enemmän luusereita, kun ollaan totuttu, ettei tarvitse vääntää yli varttia homman selvittämiseksi? Kovaan työhön tottuneet painavat samaan malliin töissä ja vievät loppujen lopuksi kreditit.

t. aina pelkkää kymppiä - boring

Jaaskaa

14.10.2004 15:30

Uskomatonta bullshittia jengi kirjottaa!!!

"Mä en ollu higari, mä join sikana viinaa ja poltin röökii ja mulla oli tosi hyvä keskiarvo!" Paksumpaa ulostetta saa hakea. Lesotus haisee Lappiin saakka ja jos et ole higari, niin ainakin jonkun sortin urpo.

"Mä luin vähemmän ku se ja mä sain silti yhtä hyviä numeroita." Taas samaa sontaa. Joku on tunnollinen: ei sitä voi pitää huonona asiana. Kovan duunin tekijä pärjää aina, myös urheilussa, jota kovasti ihannoidaan.

"Lahjakkuudella ei ole mitään tekemistä higaruuden kanssa." Haista. Kyllä sillä on. Ainakin tiettyä lahjakkuuden tasoa matemaattis-loogisella-alueella higaruus vaatii.

Jokainen viettää iltapäivänsä omalla tavallaan. Higarit luki läksyjä, jotku kävi treeneissä, toiset veti huumeita. Ensimmäiset joko onnistu tai alisuoritti, tokat veti laidasta laitaan ja kolmannesta ryhmästä puolet on kuollu ja toinen puoli on lopettanu tai jättänyt hommat pilven poltteluun.

LLLLp

16.10.2004 19:34

Aika yksisilmäinen toi artikkeli oli... Olisivat voineet ottaa messiin edes yhden meikäläisen kaltaisen, josta ei ole tullut sosiaalinen luuseri.

Eli nopea resumee minun tilanteesta 7v sitten:

- Koulukiusattu, tietokonetta päivät pitkät pelaava sisäänpäinkääntynyt finnipäinen nörtti jolla oli lihakset kuin kukkakepillä.
Olin ujo, masentunut ja itsetuhoisesti itseenisulkeutunut. Kaiken lisäksi vaateparseni oli ihan karmea.

Sitten päätin että en enää aio olla tälläinen.
Tulos:

- Atleettinen, iloinen, erittäin sosiaalinen, laajan tuttavapiirin omaava ja itsevarma nuori mies joka omaa hyvän huumorintajun ja nauraa paljon. Plussana minulla on hyvä tyylitaju.

Harrastan 3 eri kamppailulajia, ja dokaan kavereitten kaa ehkä vähän liikaakin. Dokaaminen ei ole minulle mikään itsestäänselvyys tai sosialisuuden mitta sinäänsä.

Yliopistossa pärjään niin kuin pitää, stressaan kyllä vieläkin vähän liikaa tenteistä.

Harmaata massaa kyllä löytyy vieläkin, mutta se tulee esiin vähän eri tavall: Puhun 5:ä eri kieltä, analysoin arkipäiväisiä asioita filosofisesti ja psykologisesti, sekä mietin kamppailuurheilun ja ihmiskehon toiminnan periaattetita.

Itse en 7 vuotta sitten koskaan olisi uskonut pääseväni siksi miksi nyt olen.

En ole päässyt tälle kehitysasteelle suosittujen ihmisten persettä nuolemalla tai muita miellyttämällä, vaan itseäini kehittämällä.

Pointtini on:
Miksi ne ihmiset jotka olivat kuvattuna artikkelissa vain hyväksyivät kohtalonsa? Miksi he eivät muuttaneet suuntaa mihin he olivat menossa jos he eivät tykänneet siitä?

LLLLLp

16.10.2004 19:44

[LAINAUS]Luuseri kirjoitti 01.10.2004 klo 22:20:

"Hyvä Tyyppi"=Trendipelle, joka bilettää koko ajan, kokeilee kaikki mahdolliset muotipäihteet, ja pyrkii naimaan kaikkea mikä liikkuu. Hengailee kaltaisessaan porukassa. Ydinterminä toimii nimenomaan suulaus, röyhkeys, ylimielisyys ja kunnioituksen puute toisenlaisten ihmisten ajatuksia ja tapoja kohtaan.[/LAINAUS]

Nope, hyvä tyyppi: Ulospäinsuuntautunut,sosiaalinen ja avarakatseinen ihminen joka ei halveksi tai kuisaa muita vaan ymmärtää että ihmisarvo on pankkitiliä, sosiaalista statusta tai ulkonäköä paljon suurempi arvo. Hyvä tyyppi on aito, omana itsenänsä esiintyvä ihminen joka ei nuoleskele eikä kopio muita vaan uskaltaa olla oma itsensä ja saa hyväksyntää sitä kautta.

LLLLLLp

16.10.2004 20:00

[LAINAUS]justiinsa kirjoitti 11.10.2004 klo 11:20:

"PS. Olenko mä hikari, kun mun keskiarvo oli reippaasti yli ysin, sain aina kokeista kymppejä ja sain ekalla yrittämällä useita eri opiskelupaikkoja yliopistosta, vaikka aloitin säännöllisen ryyppäämisen 11-vuotiaana, suoritin alle 15-vuotiaana lukuisia huumekokeiluja ja olin monta kertaa kännissä koulussa?"

Mulla on pomminvarma hikaritesti:

Luettele suomen kielen sijamuodot. Jos osaat kaikki, olet hikari. Piste.[/LAINAUS]

Ihmiset, ymmärtäkää: Olkaa vain oma itsenne, tälläisten kysymysten esittäminen on turhaa, se on vain hyväksynnän kalastelua. Itsensä hyväksytyksi tunteminen on ehkä kaikken keskeisempiä asioita terveen itseluottamuksen kehittämisessä. Vailitettavasti se ei tule muita miellyttämällä vaan sillä että uskaltaa rohkeasti käyttäytyä omana itsenään.

kpa

6.11.2004 18:12

Voi hellanlettas. Kylläpä oikein mieltä ylentää lukea (aikuisten?) ihmisten katkeraa tilitystä. "Kyl mä dokasin, en ollu koko aikaa nenä kirjassa." Onko dokaaminen muka joku erityinen lahjakkuuden merkki? Yleisemmin kai se, joka humalassa heiluu, osoittaa tyhmyytensä.

Eräs asia tässä näytti nyt jäävän huomaamatta. Kirjoja voi lukea mielenkiinnostakin, vaikka asian jo osaisikin. Toisaalta eri opettajien antamat numerot eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Toiset noudattavat orjallisesti Gaussin käyrää, toiset eivät muuta arvosteluasteikkoa silläkään uhalla, ettei kukaan pääse kurssista läpi.

Kun luin erilaisten "lahjakkaina" itseään pitävien kirjoituksia, olisin takuulla valinnut tylsimmän ja puuduttavimman koulukirjan ennen heidän seuraansa.

On se niin ihanaa, kun ihmisluonnon syvimmistä likakaivoista ammennetaan tekstiä kaiken kansan luettavaksi. Miksi ketään kiinnostaisi, kuinka paljon te luitte kokeisiin joskus peruskoulussa tai lukiossa?

Toiset saattavat olla lahjakkaita, tai sitten saada numeronsa pärstäkertoimella. Toiset voivat olla armottomia "hikareita", tai sitten asioista kiinnostuneita nuoria.

Älykkyys on kaukana koulumenestyksestä, viisaudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Puistattavan tyhmä ihminen saattaa saada kymppejä, joko lukemalla tai lukematta. Ihmiset arvioivat toisen älykkyyden kuitenkin vertaamalla tämän mielipiteitä omiin mielipiteisiinsä. Sillä ei ole mitään tekemistä arvosanojen kanssa.

pp_

19.11.2004 02:09

Hyvä, hyvä.. ei ole vaikeaa arvata näiden 9.9:en arvomaailmaa pääpiirteittäin: minä, minä, minä. Vaikka ette kavereita, kymppejä, ulkonäköä, uraa ja itsetuntoa vaille olisikaan jääneet, niin itseriittoisuus ja omahyväisyys kertoo kyllä äkkiä, että jotakin oleellista teiltä puuttuu. Vanhimmiltakin. "Ai nii ku mitä muka? Mähän rukoilen maailmanrauhaa ja haluan auttaa ihmisiä." Ja siinähän se onkin, se vika. Te ootte niin tekopyhiä ja mustavalkeita, ettei näköpiiriin mahdu oikeasti yhtäkään heikkoa, väsynyttä, sitä, joka ei jaksanut sen kummemmin lukea, kuin edes osallistua kokeisiin saadakseen numeroita, tai sitä, joka ei ehkä edes päässyt kouluun. Eikä sinne mahdu niitä, joiden ymmärrys rakentuu aivan muista asioista, kuin opiskeluun ja rooliodotuksiin liittyvistä ja joille elämä on muuta, kuin Frendien ym. amerikkalaisten sarjojen suitsuttamaa: bileitä, bisnestä, uraa, maailmanparannusta, seksiä, sosiaalista ja matemaattista älyä, nuoruutta, kauneutta, jne. Selvittäkää itsellenne mitä se oikeasti on, ennen kuin sanotte yhtään sanaa niistä varpusista, joka ehkä jäivät alemmille orsille, kuin te. Ja sitten, kun teidän vikkelät aivonne eivät sanele yhtäkään nasevaa sanaa, niin tajutkaa huokaista kiitos siitä, mitä olette saaneet, ja kiitollisuuden velassa alkakaa toimia saamanne vastuun mukaisesti, niin järjellä, kuin sydämmellännekin.

Musiikin_yo

20.11.2004 16:31

Ihmisten elämä tuntuu pyörivän sen ympärillä, mitä muut ajattelee. Hikke hikke hikke, typerä koko sana. Antakaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Monella on huono itsetunto, jota täytyy pönkittää kouluarvosanoilla. Sitten jotkut bastardot haukkuukin nörtiksi. C'mon. Mulla on aina ollut tarve näyttää itselleni mihin pystyn. Siinä sivussa olen sitten vastaanottanut todistukset ja stipendit. Joillekin se on näyttänyt olevan ongelma, mutta itkekööt ne rauhassa kotona, mulle on ihan sama. Miksei jokainen voi elää vaan sitä omaa elämäänsä, olla onnellinen ja välttää tota outoa katkeroitumista?

Minttulikoori

6.4.2005 18:43

[LAINAUS]justiinsa kirjoitti 11.10.2004 klo 11:20:

Mulla on pomminvarma hikaritesti:

Luettele suomen kielen sijamuodot. Jos osaat kaikki, olet hikari. Piste.[/LAINAUS]

Nominatiivi, partitiivi, genetiivi, akkusatiivi, translatiivi, essiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, komitatiivi, instruktiivi, abessiivi.

Menikö oikein? Veikkaan, että meni. Minulla on erittäin hyvä muisti, varsinkin visuaalinen.

Keskiarvo oli yläasteella siinä yhdeksän pintaan, lukiossa hieman alle. Kokeisiin luin aina kahtena tai kolmena viimeisenä iltana. Voin lukea yhdellä silmäyksellä rivin tai kaksi tekstiä tarvittaessa, opiskellessa uutta asiaa kohdistan katseni noin joka kolmanteen sanaan. Yliopistossa arvosanat ovat edelleen ihan hyviä, mutta jakauma on vuosien varrella kasvanut: toisissa hyvä ja toisissa ei.

Olin ikäisiäni henkisesti ja fyysisesti kehittyneempi, jonka vuoksi sosiaalinen elämäni rajoittui tiettyjen ihmisten ympärille; nykyisin tilanne on tasoittunut ja siksi olen paljon sosiaalisempi. Olin myös koulukiusattu - kateutta siitä, että uskalsin olla erilainen, oma itseni.

Nyt olen 20-vuotias kaunis, hoikka ja älykäs ateistinen wicca ja tiedän enemmän tietokoneista kuin keskivertonainen. Takanani on noin kolme vuotta miehen ja noin kaksi vuotta naisen naisen kanssa seurustelua. Juon alkoholia hyvin vähän, koska viinapääni on surkea :). Krapulaa ei ole kuitenkaan onneksi ikinä ollut.

Hikipinko? Tuskin. Nörtti? Not. Lahjakas? Ehkä, ainakin kielien omaksuminen on todella helppoa (osasin mm. laskea 20:een englanniksi ennen kuin menin edes kouluun... enkä osannut edes lukea), toisaalta äidinkielestä kirjoitin lukiossa kuitenkin M:n... Perinyt hyvät geenit? Äitini oli siivooja ja isäni pikimies, molemmat ylipainoisia sohvaperunoita.

Analyyttinen? Erittäin. Kriittinen? Kyllä, todella. Näillä kahdella pääsee pitkälle, yliopistossakin.

L:n paprut

11.12.2005 02:53

Luin 4-vuotiaana, kirjoitin 6-vuotiaana. Eka vuonna koulussa opin, että koulu on tylsää. Joskus yläasteella tajusin, että elämässä pärjää tekemättä yhtään mitään (koska koulussa sain aina kymppejä, vaikka en edes avannut kirjoja kotona) ja havahduin kapinoimaan keskiluokkaisuutta, pikkuporvarillisuutta ja automatisoitumista vastaan. Muodostin oman suuntauksen (joka nykyään olis kai jotain punkkarin, gootin ja hipin väliltä) ja sain seuraajia. Join kuin sieni, yritin tuhota aivojani, koska päässäni oli liikaa asiaa, jota ei saanut kapinoitua pihalle.

Menin lukioon, kun en paremmastakaan tajunut, eipähän tarvinnut tehdä mitään kolmen vuoteen. Kirjoitin L:n paperit. Pyrin yliopistoihin, en lukenut pääsykokeisiin. Kukaan ei huolinut. Ei seuraavanakaan vuonna eikä sitä seuraavana. Piti siis hankkia ammatti. Duunarina pienellä palkalla kitkutin, kunnes tajusin, että jotain henkistä ravintoa on saatava, etten kuihtuisi pois.

Hain korkeakouluun. En lukenut pääsykokeisiin. Pääsin sisälle. Alku oli hankalaa: ei mitään opiskelurutiineja, tunsin itseni tosi tyhmäksi nuorten joukossa. Raitistuin. Yhtäkkiä tajusin, että muut käyttivät tietokonetta apuna, minä laskin kaiken päässäni. Valmistuin keskinkertaisin arvosanoin kolmessa vuodessa.

Tein älykkyystestin. En uskonut tulosta ja uusin. Ja kyllä: 139 pistettä, eli just ja just mensan tasoa. Eipä päälle päin uskoisi.

Kukaan ei koskaan ole kiusannut, olen kai ollut niin paljon erilainen kuin muut, ettei ole uskallettu. Lapsena mulla oli myös kovat nyrkit. Joten hikipinko ei tartte olla, voi ola "kympin oppilas" muutenkin.

L:n paprut jatkaa

11.12.2005 03:06

Hikaritesti 1:
Sijamuodot.
Nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi. Essiivi, translatiivi. Inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi. Abessiivi, komitatiivi, instruktiivi.

Hikaritesti 2:
Pronominit.
Kuka, ken, mikä, kumpi. Eräs, itse, kaikki. Molemmat, moni, muu, muutama. Joku, jokainen, jompikumpi.... jotain jäi puuttumaan...?

Hikaritesti 3:
Verbien infinitiivimuotojen tunnukset.
-en, -ma, -mi, -mai, -va, -nut, -ma. (esim. istuen).

Kaikkee sitä jääkin päähän! *hih*

Minttu__

28.6.2008 08:48

Olin ala-asteella aivan paska koulussa, etenkin matikassa. Taideaineet sen sijaan olivat vahvoja. Yläasteella alkoi vitttamaan olla luokan huonoin, joten nostin keskiarvon seiskan puolelta suoraan yli ysiin. Jossain vaiheessa todistuksessa oli kymmenisen ainetta kymppinä. Siellä se pysyikin sitten päätössäkin ja pääsin sisälle hyvään lukioon. Siellä hikareiden keskellä alkoi taas kapinahenki nousta lukio meni vähän rennommalla kädellä. Poissaoloja kertyi enemmän kuin tarpeeksi. Tosin matikka pysyi kovana aineena, kiitos hyvien pohjien, siitä tippui täysillä pisteillä ällä... Ällän paperit tulivat lopulta juuri ja juuri ja pääsin lääkikseenkin sisälle. En kuitenkaan pidä itseäni hikarina, vaikka etenkin luonnontieteissä ja matikassa pärjäävät leimataan helposti hikareiksi. Kai se johtuu siitä, että tiedän, että olisin voinut tehdä niin paljon enemmänkin opintojen eteen, yrittää ihan tosissaan... En edes muista lukeneeni kirjoituksiin kovin paljoa.

Koulukirja on paras!

12.12.2009 22:06

Kun olin ala-asteella, numerot olivat hyviä, nyt yläasteella numerot täysin perseestä! Ja opettajatkin on perseestä! Valittaa, jos kynä tipahtaa vahingossa lattialle!
Minulla on muuten sellainen ongelma, että tykkään kauheasti koulukirjojen tuoksusta... Ja välillä teen aika outoja juttuja koulukirjalla.. Onko se vaarallista, noloa tai outoa?