Neljäs rypäri ja toinen selvä ennen iltaa

Mahtavaa! Mä harrastin liikuntaa! Minä ja jonka yleisin liikunta muoto on tuopinnosto! Käytiin pelaamassa Gloria hallista sulista. Täytyy kyllä myöntää, että halusin 2 taukoa, tosin syy tuli selväksi, kun pääsin kotio. Olin tullut kipeäksi ja minä luulin sen johtuvan edellispäivän tupakanpoltosta. Ei sitten! Tottakai sen täytyy olla hieman vakavampaa, kun talviloma alkoi! 2 pvää kotona kestää, mut menee päivät hukkaan kun vaan istuu kotona ja katsoo telkkaria. Ei tupakkaa, ei alkoholia. Luulisi olon olevan pahempi, mutta kun tästä pikkasen tervehtyy, eli huomenna, niin nikat nousevat varmasti pintaan. Mutta täytyy myöntää, että tää on tehnyt hyvää mun stressille. Mä olen vaan nukkunut, katsonut telkkaria, nukkunut, nukkunut.. Saa taas voimia taistellakseen omia tunteitaan vastaan. "Sinun parastahan minä tässä ajattelen!" yritän vakuuttaa itselleni. Peloittaa silti ryhtyä tälläiseen, koska se sinänsä on väärin, mutta meistä kumpikaan ei voi elää näin. Minä luovutan, minä saakeli soikoon nyt luovutan ja alan elämään omaa elämääni ja yrittämään luomaan niitä asioita uudelleen, mistä päästin irti. Vittu mä olen ollut tyhmä!
Voi kumpa tuo ajatusmaailma pysyisi sydämessäni aikansa. Anteeksi antaminen ja sen pahan unohtaminen on niin helppoa. Pitäisi vaan muistaa ne hetket, joina juoksin hänen luotaan pois. Sen hetken, jolloin sanoin hänelle kyyneleet silmissä näkemiin ja ne vihan täyttämät iskut ja kiljaisut. Juuri kun päätin olla luovuttamatta.