Okei! Kolmas epäselvä

Lähettiin sit taas eilen Neiti Ilopillerin kanssa baariin, jestas mitkä jonot! Kierrettiin sit Helsinkiä k18-k20-k18 ja ensimmäiseen kahteen oli kamalat jonot. Tänne tultiin parille, niin pari mennään myös ottamaan.
Ei ollut olleenkaan paha valinta, sillä tapasimme erään pojan jonossa ja myöhemmin (n.5min) hän liittyi seuraamme. "Sivistynyttä" vittuilua sanoisinko? Vartin sisään ystävättäreni oli vetänyt pojalle litsarin (mikä tosin osui silmään) ja me olimme haukkuneet toisemme puolin ja toisin, mitä mielenkiintoisimmilla ilmaisuilla. Hauskaa kesti tunnin, kun poika yht´äkkiä muutui hyvin hiljaiseksi. "Vittu te ootte ilkeitä naisia!" se sanoi. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Meidän roolimme oli sinä iltana "miehet ovat orjia, me olemme seksinJumalia ja meille ei vittuilla" Voisinko sanoa, että käyttäydyimme kuin Zeus konsanaan. Röyhkeyttä riitti ja muotoa vaihtamalla saimme mitä halusimme. Niin, se oli vielä poika, tosin miehet eivät kestäisi meitä noinkaan kauan.
Juttelin eilen Herra Apatian kanssa..
minä -noh?
hän - mitä
minä - ei mitään
hän - ok
Kiitos hei ja tervetuloa uudelleen, kun tajuat pyytää anteeksi! Ihan kuin se olisi mulle vihainen! Eikö se saatana tajua yhtään kuinka vihanen mä sille olen?! Vai eikö se tajua, miksi mä sille vihoittelen (se ystävänpäivä juttu). Et mitenköhän se on voinut olla mulle niin tärkeää, sehän on vain yksi päivä muiden joukossa. Kuten Uusi Vuosi tai mun tulevat synttärit, joilloin se ei ole luonani. Voisko se edes joskus asettua mun asemaan ja katsoa mun silmin miten paskasti se joka vitun kerta käyttäytyy mua kohtaan. Ja eikö se ymmärrä, että mitä pidemmälle se jättää mulle soittamisen, sitä enenmän mä sille suutun. Tyhmyyttä vai löytyykö vastaus psykologiasta? Onko se oikeasti ujo vai täysin välinpitämätön? Mun piti jutella sen kanssa, raottaa vähän pientä sisintäni ja se petti mut taas.. Jos se ei oikeasti välitä, miksi se ei voi jättää mua rauhaan. Ehkä se nauttii siitä, että päivä toisensa jälkeen se kontrolloi minua oman tahtonsa mukaan ja päivä toisensa jälkeen se näkee kuinka pahan tunteen se on mulle saanut. Onneksi vihassa on hyvä elää. Se kasvattaa ihan mukavasti ulkoista kylmyyttä ja luottamus rippeytyy ja kun tätä kestää tarpeaksi kauan, mä en luota siihen enää koskaan, vaikka se käyttäytyisi kuinka ihanasti. Ihan kuin kävi Mr. Nose:n kanssa.
Voitaisko me olla tänään näkemättä? Mulla on vähän kurkku kipeä.