Blogi

Kotiaupungin betoniviidakossa lähimpään lähiluontooni kuuluu joenvarren kapea kaistale, villiintynyt tekolampi lehtomaisemiseen, hoidettu puisto sekä metsä, jossa on lähinnä havupuita mutta myös koivuja ja muita lehtipuita. Kaikissa näkyy jossain määrin ihmisen kädenjälki mutta kuitenkin niissä kulkiessa sisin rauhoittuu, silmä lepää, aika pysähtyy ja itse(keskeisyys) unohtuu tyystin ja mieli kiinnittyy kaikkeen mitä ympärillä on. Harmi vain että palaaminen niistä paikoista kaupungin hälyyn ei yleensä tunnu mukavalta..

Jo niinkin "vähä" määrä luontoa on tuonut paljon iloa. Viime vuonna lammella tutustuin häkellyttävän kauniisiin lintuihin, mustakurkku-uikku-pariin ja sen pesimäpuuhiin. Lammella on aina näkynyt myös nokikanoja ja sen laitamilla neidonkorentoja, jotka hohtavat aurigossa kuin siniset safiirit. Lammen lähettyvillä bongasin myös elämäni ensimmäisen puukiipijän. Joen matalassa haarassa näin tukkasotkanaaraan, mikä lieni harvinainen tilaisuus, sillä lintuhan viihtyy vähän syvemmissä vesissä.

Joenvarren kaistaleella taas näin tämän kesän alussa tikkalinnun. Aluksi kuului nopeatahtista kopinaa, myöhemmin näin linnun koivunrungolla etsimässä ruokaa. Linnulla oli selkeästi vaalea selkä, toisin kuin käpytikalla. Aikaisemmin luulin nähneeni valkoselkätikan, mutta eläimen ruokailutavat ja esiintymisalue viitaisivat pikkutikkaan (Dendrocopos minor) Lintua ei enää näkynyt joten se saattoi olla läpikulkumatkalla (?).

Olen pölyttynyt kaupungissa, käynyt pääkaupungin hulinassa kuin toisessa kodissani, käynyt tanssimassa yökerhoissa ja reiveissä. Kuitenkin sielu kaipaa aina yhä enemmän luontoon. Viime aikoina minulle onkin valjennut mitä olen oikeastaan aina tiennyt haluavani tehdä ja ottanut rohkeita askelia eteenpäin. Olen mennyt takaisin kouluun ja aion opiskella itseni biologiksi. Minusta ei tule ompelijaa, ei gourmet-kokkia tai muuta sellaista. Koska olen varsinainen sähläri kädentaidoiltani. Mutta kiinnostukseni luontoon, hyvä peruskuntoni sekä kunnioitukseni muita elollisia kohtaan auttaa minua opiskeluissa, kulkiessani kohti haaveammattiani numero yksi.

Em-Eva

Pari kolme kertaa on nyt käyty zumbatunneilla. Ennen kutsuin leikkimielisesti kaikenlaista yökerhossa tanssimista zumbaamiseksi, mutta nyt olen tutustunut oikeaoppiseen sellaiseen. Aiemmin vähän häiritsi se, että Zumba kuulunee oikeastaan kirjoittaa aina Zumba (R). Siis tanssilaji on rekisteröity tavaramerkki. (Ja rikotaanko jotain lakia jos joskus sattuu tekemään zumbaliikkeen Zumba (R) -tunnin ulkopuolella? =/ )

Jollakulla on oikein välähtänyt lainata liikkeitä eri tanssilajeista ja jumpasta, sekoittaa ne sillisalaatiksi ja myydä sekoitusta tanssiliikuntana. Noh, itsekin olen lainaillut monista tanssilajeista vaikutteita ja yhdistellyt erityylisiä liikkeitä. Tosin tyylini ei vaan ole rekisteröity tanssimerkki, vai miten se meni..

No mutta, kaikesta huolimatta zumba (r) on kuin onkin hauskaa ja kivaa. Saman tunnin aikana voidaan tyyliä vaihtaa lennossa moneen kertaan. Jos menet salsatunnille, koko tunti on yhtä salsaa. Zumban valtti lieneekin monipuolisuus. Ja toki se on myös hyödyllistä, sykkeen saa nousemaan ja rasvaa palamaan. Jos siis tekee liikkeet kunnolla eikä laiskottele eikä pidä pitkiä taukoja - kuten muussakin aerobisessa liikunnassa. Juomatauot ovat tietysti sallittuja. Ainakin n. litran kivennäisvesipullo saa olla mukana. Johtunee suurimmalta osalta zumban intensiivisyydestä, osittain omasta innosta, osittain siitä että sali on aina täynnä naisia.

Zumba (r) onkin nyt hyvin suosittua - ainakin naisten keskuudessa. Jos haluaa tanssi/jumppa-tunnille, joka tarjoaa monipuolista liikehdintää, silloin Zumbaa voi suositella.