Luonnonystävänä tulee seurattua paljon luontoon ja eläimiin liittyviä uutisia. Hyvät uutiset ilahduttavat aina. Todella hyvä ja iloinen uutinen on, että Korkeasaaressa on syntynyt kultatamariinin poikasia, mitä ei ole enne tapahtunut. Se tuo osaltaan toivoa tämän kauniin lajin säilymiselle.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010072812104464_uu.shtml
Eläintarhojen - ainakin sivistyneiden maiden eläintarhojen - pääpaino on yhä enemmän eläinlajien säilyttämisessä. Ei siinä että eläimet olisivat pelkkää hupia kansalle. Esim. kultatamariinien elinympäristö on miltei kokonaan hakattu pois maailmankartalta. Lajia uhkaa välitön sukupuutto luonnossa, jos metsien hakkuita ei todella pysäytetä. Luonnonkanta on n. 2000 yksilöä, tarhoissa elää n. 500 yksilöä. On jokseenkin epätodennäköistä (vaikkei toivon mukaan täysin mahdotonta) että kasvava väestö alueella jättäisi yht'äkkiä metsät rauhaan. Pian maailmassa saattaa olla ainoastaan eläintarhoissa eläviä yksilöitä. Lohdullista, ajatellen että ratkaisu ongelmaan löydettäisiinkin vasta tulevaisuudessa. Ainakaan tämä erittäin uhanalainen laji ei olisi peruuttamattomasti kuollut ja kuopattu, ja se voitaisiin palauttaa myöhemmin elpyvään luontoon.
Keskustelin kerran erään hyvin juostamattoman tyypin kanssa eläintarhojen tarpeellisuudesta. Hänen mielestään eläintarhat ovat vain olemassa ihmisen itsekkyyden vuoksi. Voisin kärjistää hänen sanomansa sanomalla, että ihminen on ylipäätään olemassa oman itsekkyytensä vuoksi, viemässä alunperin täällä olleilta lajeilta elintilaa, jopa hän itse. Toki olimme samaa mieltä siitä, että parempi tapa suojella luonnonlajeja on suojella niiden elinympäristöjä, ja liian pienet ja luonnottomat tilat eläimille ovat silkkaa kärsimystä.
Mutta hänen jutuistaan sai sen käsityksen, että hän olisi mielellään päästänyt nyt vaikka kaikki kultatamariinitkin luontoon, kunnes kuolisivat sukupuuttoon elinympäristön väjäämättömästi hävitessä. Kunhan vain päästäisiin nopeasti eroon eläintarhoista, niin kuin se olisi tärkeintä. Omasta mielestäni alueen suojelun täytyy olla ensin 100% varmaa, ennen kuin lajin säilymisen voi uskoa kokonaan sen huomaan.
Tietenkään eläintarha ei ole ihanteellinen ratkaisu. Mutta mehän emme elä ihanteellisessa maailmassa, vaan maailmassa jossa ihminen järjestelmällisesti tuhoaa lajien elinympäristöjä. Tässä maailmassa suojelijoina toimivat eläintarhat ovat todellakin tarpeelllisia. Itsekin ajattelisin eläintarhoista negatiivisemmin, jos eläisimme siinä ihannemaailmassa. Maailmassa, jossa nyt heti tällä hetkellä päätettäisiin sademetsien suojelusta ja pysyttäisiin päätöksessä tästä tulevaisuuteen. Se, että eläimiä suojellaan tarhauksen avulla, ei tietenkään tänäkään päivänä sulje pois sitä, että elinympäristöjen suojelu on se suojelun muoto, johon pitäisi panostaa ensisijaisesti.
Vastakeskustelijani ei ottanut huomioon tätä, hänen intressinsä näyttivät olevan muutenkin enemmän tunnepitoisessa syyllisyydentunnossa kuin asioiden ajattelussa monelta kantilta tai edes todellisen lajien säilymisen kannalla. Enhän ole ennen yhdenkään todellisen luonnonsuojelijan kuullut halventavan yhtäkään lajia, joka on tarhauksen avulla onnistuneesti palautettu luontoon. Enkä havainnut heidän suhtautuvan ihmisen aiheuttamaan sukupuuttoon täysin luonnollisena tapahtumana.
Ottaen kantaa vielä eläintarhoihin, tiedän että ne voivat olla ihan oikeita helvettejä. Tuttavani kävivät kerran Thaimaalaisessa eläintarhassa ja oikeutetusti järkyttyivät pahoin. Anne-Mari Berg kävi taannoin Thaimaassa eläinsafarilla ja kirjoitti julkisuudessa järkyttävistä kokemuksistaan. Tuollaisten eläintarhojen vuoksi sitä pitääkin itkeä. Ja kansainvälisten istuimien miettiä mitä voisi tehdä niiden lakkauttamiseksi.
Em-Eva
