Hiekkaranta, kesähäät ja Pori Jazz

Tämä kesä on ollut elämäni antoisimpia. Kiitos kuuluu ihanalle poikaystävälleni. Ilman häntä tuskin olisin päässyt juhannuksena veneilemään, jaksanut lähteä merenrannalle heinäkuun kenties helteisimpänä päivänä, päässyt käymään helteisissä kesähäissä.. Pieniä suuria elämän antimia, joista olen nauttinut täysillä. Ihan parasta on tietenkin ollut hänen seuransa, mikä on saanut kaiken tuntumaan tavallista paremmalta.

Kultani merkkipäivänä viihdyimme merenrannalla. Emme olleet päivän kuumimpaan aikaan, silti oli niin lämmintä ettei pyyhkeitä olisikaan tarvittu kun aurinko kuivatti ihon ja hiukset miltei hetkessä. Matalin vesi oli kuin suoraan kylpylästä lämpötilansa vuoksi. Tuli kisailtua vedessä, riehakkaan voltinkin heitin poikaystävän heittämänä, mitä en olisi hirveän lentopelkoisena uskonut uskaltavani tehdä.. =P

Nautin todella kesähäistä. Sillä hautajaiset olivat tulleet aiemmin tutummiksi suvun vanhimman polven poistuessa... Häät ovat rakkauden ja elämän juhla, josta halusin ottaa kaiken irti. Maukas ruoka, hyvä punaviini (löysin muuten uuden lempiviinini noissa häissä) ja booli toki vauhdittivat juhlintaa. Tanssimaankin pääsin, kenenkäs muun kuin kultani käsivarsilla. Humppa ei oikein innostanut, paitsi ehkä katsellessa. Valssi sitävastoin on ihanaa ja sitten rock'n'roll paritanssina. Muutoin tykkään sooloilla aika paljon. Jos menen joskus naimisiin, haluan häistäni hieman nuorekkaammat, vaikka humpat sun muut kuulunevatkin suomalaisiin hääperinteisiin.

Pori Jazz on parhaillaan käynnissä. Kiertelin jazzkatua ja ihmettelin miten ihmiset edelleen vain istuvat ja istuvat aloillaan joissakin teltoissa vaikka musiikki soi täyttä päätä. Toki juttelu, siemailu ja yhdessäolo ovat suuri osa juhlintaa, mutta tanssi on minulle se juhlinnan kliimaksi. Päätin mennä erääseen telttaan "zumbaamaan" ja kas kummaa, jotkin muutkin innostuivat tanssimaan. Ihmiset näköjään tarvitsevat alkuillasta jonkun tienraivaajan tanssilattialle, myöhemmin "rantoutumisvaiheessa" tanssi onnistuukin rohkeammin. Eräässä teltassa, jossa soitettiin 70-luvun diskoa, olikin viisaasti järjestetty hassut afroperuukkiset esitanssijat. He saivat ihmiset tanssimaan ja teltasta eteni kohtuullisen pitkä ihmisletka musiikin tahdissa heiluen. Näky sai hymyn huulille. Ja olin jo saanut oman annokseni tanssi-euforiaa.

Huomenna käymme Tampereella, mutta palaamme perjantaiksi ja lauantaiksi Poriin ja irrottelemme vielä kunnolla jazz-humussa.

Em-Eva