Blogi

Havaiji ja monet muut Tyynenmeren, samoin kuin muitten lämpimien merien saaret, mielletään pikku paratiiseiksi. Tosiasiassa moni saari on jo menettänyt paratiisimaisuuttaan -. ainakin alkuperäistä sellaista. Nykyinen Havaijilaisen luonnon kauneus on yllättävän suurelta osin muualta tuotua.

Havaijilta on kuollut monia hienoja lintulajeja sukupuuttoon. Etenkin peippoja, joilla mm. oli kolibrin nokka, tai joilla oli niin punaisena säihkyvä höyhenpeite, että puiden lomassa lentävä lintu näytti tulipallolta. Elinympäristöjen tuhoutuminen eli tosin sanoen metsien raivaaminen asutuksen ja viljelyksen tieltä, sekä metsästys ja vieraat taudit koituivat monien Havaijin peippojen kohtaloksi.

Saarilla evoluution vauhti on ollut hyvin nopeaa, mutta myös hävityksen vauhti on myös hirvittävän nopeaa. Saaret kun ovat suhteellisen pieniä ja rajoitettuja alueita. Niiden eläimistö on ollut hyvin herkkää muutoksille. Joissakin tapauksissa jo yksikin ihmisen mukana tuotu kotkissa on tappanut lajin sukupuuttoon pienellä saarella (esim. isovilistäjä - Xenicus lyalli).

Jotain lohtua noiden ihmeellisten lajien kadottamiseen tuo se, että luonto on monipuolisuudessaan edelleen hämmästyttävä. Tietenkään mikään toinen laji ei korvaa menetettyä vuosituhansien - ja miljoonien vuosien - evoluutiota, ja jotkin lajit ovat niin ainutlaatuisia, ettei samanlaisia löydy. Mutta joitakin samankaltaisuuksia löytyy silloin tällöin rikkaasta lajikirjosta. Esimerkkinä vaikkapa Havaijilla eläneet mamot ja yhä elossa olevat kultasiipimedestäjät.

Mamot (Drepanis pacifica) olivat Havaijin peippoihin kuuluneita lintuja, joilla nokka oli kehittynyt meden imemiseen kukista. Väritys oli pääosin musta, mutta siivissä ja takaruumissa oli keltaista.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/03/Drepanis_pacifica-Keulemans.jpg

Kultasiipimedestäjä (Drepanorhynchus reichenowi) muistuttaa mamoa jossain määrin väritykseltään ja se medestäjien varpuslintuheimoon kuuluvana hankkii ravintonsa imemällä kukista mettä. Se on onneksi yhä elossa oleva ja jopa lähdetietojen mukaan elinvoimainen laji.
http://farm3.static.flickr.com/2463/3988948209_a71c2ba4a7.jpg

Ihmisillä on varmaan usein mielikuva, että mantereet ovat niin suuria, että eläimet eivät niiltä lopu. Mutta mantereidenkin eläimistö voi kokea saarien kohtalon, jos esim. sademetsien hakkuita ei pysäytetä. Sillä sademetsissähän on 70–90 % kaikista eliölajeista, monia ei ole vielä edes löydetty. Ja sademetsät kattavat suhteellisen pienen osan mantereiden pinta-alasta, vain 6 %..

Meretkin ovat valtavan suuria, mutta ihan kaikkialla merielämä ei ole niin monimuotoista kuin koralliriutoilla, jotka ovat saarien tai sademetsien elinympäristön tavoin hyvin herkkiä häviämään. Myös lehtimetsät ovat eläinlajistoltaan melko runsaita.

Ympäristön yksitoikkoisuus ja yksipuolisuus luonnossa heikentää paitsi elinvoimaisuutta, raivaa tietä taudeillekin ja muillee ongelmille. Jos edes nuo muutamat prosentit mantereiden ja ja meren alueista saataisin suojeltua, maailma olisi parempi paikka..

Suuret yhtiöt ja rikkaat maat ovat etunenässä tuhoamassa sademetsiä, noita elämän aarreaittoja. Vasta toisena tulevat tavalliset ihmiset, jotka hakevat elantoaan kun muita mahdollisuuksia ei ole. Annammeko me sivistyneet ihmiset todella välinpitämättömyksissämme viimeistenkin paratiisin palojen kadota Maapallolta? Jos minä monien muiden tavoin saisin valita, emme enää kadottaisi palaakaan vaan saisimme nauttia kauniista maailmastamme. Tämä on se sydämen asia minulle ja haluan muitakin mukaan.

Vielä paloja planeettamme maanpäällisestä paratiisimaisuudesta, joka tulisi säilyttää luonnossa tulevienkin sukupuolvien iloksi.

http://www.mangoverde.com/birdsound/picpages/pic188-12-1.html

http://i1.treknature.com/photos/8911/sunbird_variable9546c.jpg

http://www.buzzle.com/img/articleImages/268132-5329-47.jpg

http://static.guim.co.uk/Guardian/environment/gallery/2008/aug/04/endangeredspecies/200207838-001-9516.jpg

http://www.redbubble.com/people/masterpiececreations/art/588850-3-chameleon

http://1.bp.blogspot.com/_0LlKkQ7nRJI/R-EuBloXOhI/AAAAAAAABu4/MW9FAQSfq-w/s400/dc819ffa9a.jpg

Otsikon fraasi on kylmää totuutta - yksikään ekolokeron omaava eläinlaji ei ole luonnollisessa ympäristössään kyennyt tappamaan yhtä monta lajia sukupuuttoon. Yksikään eläinlaji ei ole systemaattisesti tuhonnut sekä elinympäristöjä että elinmahdollisuuksia. Yksikään eläinlaji ei ole yhtä armottomasti raivannut muita elollisia olentoja pois tieltään.

Moni hieno ja erikoinen laji on kuollut sukupuuttoon tai ajettu sukupuuton partaalle. Miksi näin? Vastaus lienee ihmisen itsekeskeisyydessä, ahneudessa ja liioittelussa, myös eläimellisessä - mutta tulivoimalla vahvistetussa - tappovietissä.
Ihmiset ovat aina halunneet koristaua, viedä eläimiltä näiden kauneuden ja ottaa sen itselleen (mm. kissaeläinten turkit, lintujen sulat).
Toisaalta eläimet on nähny pelkkinä vihollisina, sadonryövääjinä, ihmissyöjinä, poispyyhittävinä haittoina yms (mm. karoliinankaijat, tiikerin sukupuuttoon kuolleet alalajit..)
Kaikki metsästäjätkään eivät ole metsästäneet todella syödäkseen tai selviytyäkseen, vaan silkan huvin vuoksi -- ja joissakiin tapauksissa niin vähintään satojentuhansien vuosien evoluutio on kadonnut piipunsavuna tuuleen. (mm. siniantilooppi, rämetulikärki)
Ja kun ihminen on haalinut itselleen lisää elintilaa tai omaisuutta, hän on tuhonnut luonnollisen elinympäristön - mikä on laajemmin metsästystäkin pahempi uhka, sillä siinä häviää yhden sijasta useita lajeja. Elävällä, monimuotoisella luonnolla ei ole ollut kaikille ihmisille hitustakaan merkitystä.

Joskus hävettää olla ihminen - käyttäydymme usein kuin raivokkaan ahneet apinat - tosin vain isommilla aivoilla varustettuina. Toisaalta, ihmisenä on vapaus nähdä asioita toisin ja kyky parantaa maailmaa. Ja se, että emme enää elä 1500-1800-lukuja, on jotakuinkin lohduttavaa. Sillä noina aikoina moni eksoottinen laji sai maksaa hengellään siitä että eurooppalainen "sivistys" levisi maailmaan, tosin sitä ennen jo Euroopan luonnosta hävisi lajeja. Joskus alkuperäiskansatkin ovat onnistuneet hävittämään lajeja, mutta eniten sukupuuttoja ovat aiheuttanut siirtolaiset ja luonnonvarojen kyltymättömät haalijat.

Elämme nyt onneksi 2000-lukua. Vaikka vieläkin on inhimillisyydessämme ja sivistyksessämme parantamisen varaa. Ja vaikka ihmisen aiheuttaman massasukupuuton uhka ei todellakaan ole poistunut.
Nykyihmissivistykseen kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua olennaisesti ympäristön- ja luonnonsuojelu. Ihmiset jotka eivät kykene soputumaan tähän, vaan haluavat syystä tai toisesta edelleen silmitöntä hävitystä, ovat noita menneisyyden vankeja, lyhynäköisiä ihmisiä.

Ja sanottakoon vielä, että tämänertainen blogini ei syntynyt minkäänlaisesta ihmisvihasta vaan silkasta turhautumisesta - sillä aina kun etsii tietoa esim. linnuista ja nisäkkäistä, törmää väkisinkin tuohon samaan surulliseen tarinaan - ihmisen aiheuttamaan sukupuuttoon. On positiivista ajattelua ja humanismia kun uskoo ihmisen mahdollisuuksiin. Uskon itse että ihminen lajina kykenee vaikka mihin jos haluaa. Myös siihen hyvään ja muitten elollisten arvostamiseen.

Lopuksi vielä noita luonnon pikku ihmeitä, jotka jäävät niin monilta täysin huomiotta ja olisivat ilman suoljeutoimia vaarassa kadota kokonan ennen kuin edes tulevat laajemmin huomatuiksi.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bb/Hawaii_turtle_2.JPG

http://www.fotonatura.org/galerias/fotos/usr1184/usr1184_gal16.jpg

http://www.solcomhouse.com/images/coral_reef_florida.jpg

http://www.naturalsciences.be/science/projects/antilopes/external/images/gazella_cuvieri_boukornine_web.jpg

http://www.arkive.org/media/EF/EFF4CF63-FC3B-4395-B788-5E4F21C69AD7/Presentation.Large/photo.jpg