Ihminen on pedoista pahin.

Otsikon fraasi on kylmää totuutta - yksikään ekolokeron omaava eläinlaji ei ole luonnollisessa ympäristössään kyennyt tappamaan yhtä monta lajia sukupuuttoon. Yksikään eläinlaji ei ole systemaattisesti tuhonnut sekä elinympäristöjä että elinmahdollisuuksia. Yksikään eläinlaji ei ole yhtä armottomasti raivannut muita elollisia olentoja pois tieltään.

Moni hieno ja erikoinen laji on kuollut sukupuuttoon tai ajettu sukupuuton partaalle. Miksi näin? Vastaus lienee ihmisen itsekeskeisyydessä, ahneudessa ja liioittelussa, myös eläimellisessä - mutta tulivoimalla vahvistetussa - tappovietissä.
Ihmiset ovat aina halunneet koristaua, viedä eläimiltä näiden kauneuden ja ottaa sen itselleen (mm. kissaeläinten turkit, lintujen sulat).
Toisaalta eläimet on nähny pelkkinä vihollisina, sadonryövääjinä, ihmissyöjinä, poispyyhittävinä haittoina yms (mm. karoliinankaijat, tiikerin sukupuuttoon kuolleet alalajit..)
Kaikki metsästäjätkään eivät ole metsästäneet todella syödäkseen tai selviytyäkseen, vaan silkan huvin vuoksi -- ja joissakiin tapauksissa niin vähintään satojentuhansien vuosien evoluutio on kadonnut piipunsavuna tuuleen. (mm. siniantilooppi, rämetulikärki)
Ja kun ihminen on haalinut itselleen lisää elintilaa tai omaisuutta, hän on tuhonnut luonnollisen elinympäristön - mikä on laajemmin metsästystäkin pahempi uhka, sillä siinä häviää yhden sijasta useita lajeja. Elävällä, monimuotoisella luonnolla ei ole ollut kaikille ihmisille hitustakaan merkitystä.

Joskus hävettää olla ihminen - käyttäydymme usein kuin raivokkaan ahneet apinat - tosin vain isommilla aivoilla varustettuina. Toisaalta, ihmisenä on vapaus nähdä asioita toisin ja kyky parantaa maailmaa. Ja se, että emme enää elä 1500-1800-lukuja, on jotakuinkin lohduttavaa. Sillä noina aikoina moni eksoottinen laji sai maksaa hengellään siitä että eurooppalainen "sivistys" levisi maailmaan, tosin sitä ennen jo Euroopan luonnosta hävisi lajeja. Joskus alkuperäiskansatkin ovat onnistuneet hävittämään lajeja, mutta eniten sukupuuttoja ovat aiheuttanut siirtolaiset ja luonnonvarojen kyltymättömät haalijat.

Elämme nyt onneksi 2000-lukua. Vaikka vieläkin on inhimillisyydessämme ja sivistyksessämme parantamisen varaa. Ja vaikka ihmisen aiheuttaman massasukupuuton uhka ei todellakaan ole poistunut.
Nykyihmissivistykseen kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua olennaisesti ympäristön- ja luonnonsuojelu. Ihmiset jotka eivät kykene soputumaan tähän, vaan haluavat syystä tai toisesta edelleen silmitöntä hävitystä, ovat noita menneisyyden vankeja, lyhynäköisiä ihmisiä.

Ja sanottakoon vielä, että tämänertainen blogini ei syntynyt minkäänlaisesta ihmisvihasta vaan silkasta turhautumisesta - sillä aina kun etsii tietoa esim. linnuista ja nisäkkäistä, törmää väkisinkin tuohon samaan surulliseen tarinaan - ihmisen aiheuttamaan sukupuuttoon. On positiivista ajattelua ja humanismia kun uskoo ihmisen mahdollisuuksiin. Uskon itse että ihminen lajina kykenee vaikka mihin jos haluaa. Myös siihen hyvään ja muitten elollisten arvostamiseen.

Lopuksi vielä noita luonnon pikku ihmeitä, jotka jäävät niin monilta täysin huomiotta ja olisivat ilman suoljeutoimia vaarassa kadota kokonan ennen kuin edes tulevat laajemmin huomatuiksi.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bb/Hawaii_turtle_2.JPG

http://www.fotonatura.org/galerias/fotos/usr1184/usr1184_gal16.jpg

http://www.solcomhouse.com/images/coral_reef_florida.jpg

http://www.naturalsciences.be/science/projects/antilopes/external/images/gazella_cuvieri_boukornine_web.jpg

http://www.arkive.org/media/EF/EFF4CF63-FC3B-4395-B788-5E4F21C69AD7/Presentation.Large/photo.jpg