Kun Mopsi tuli taloon

Viisitoista vuotta sitten, kun pokasin ravintolasta naisen ja olimme taksissa menossa heille, Outi kysyi, että toivottavasti en pelkäisi koiraa. Kysyessäni merkkiä, mopsi ei heti tuonut mieleen muuta kuin baskerville koiran. Tilanne jännitti jo muutenkin ihan tarpeeksi nuorta miestä.

No, eteiseen kuului jumalaton kuorsaus ja ajattelin, että siinä isokokoiset vanhemmat tekevät tunnelmaa. Peremmälle päästyäni näin käytävässä korin, jossa oli hylkeen pätkältä näyttävä otus, joka harjoitti äänekästä sahaustoimintaa. Vahtikoira ei herännyt pienestä tökkimisestä, eikä edes siitä, kun yritin kääntää sen kylkeä meteliä vähentääkseni. Se oli mopsi. Huvittavin otus, johon olin tähän mennessä törmännyt. Sitä voisi kuvailla Helsingin Sanomien toimittajan Mikko-Pekka Heikkisen kuvauksella Tähtiensodan R2-D2 robotista: "Se ilmaisee tunteita piipityksillä ja töräytyksillä. Se on rohkea ja itsepäinen." Ja onhan niissä vähän samaa näköäkin?
Mopsissa on myös jotain samaa kuin Gremlinsin hirviöissä. Nimittäin kun mopsi kastuu, niin se menee samalla tavalla villiksi kuin kyseisessä elokuvassa tuo hellyttävä otus, paitsi että mahasta ei sinkoile pahoja mopsin riiviöitä, muuten ei kyllä paljon puutu.

Niin muutimme Outin kanssa jonkun ajan jälkeen yhteen ensiasuntoomme. Molemmat koiraihmisinä koiraton elämä tuntui jotenkin vieraalle ja eräänä lauantaiaamuna lukiessamme lehteä huomasimme ilmoituksen mopsin pennusta. Päätimme lähteä kahville tämän kasvattajan luo.

Ovelle tuli haukkumaan ensin tämä pentu, sitten tämän emä ja emän emä. Sitten mopsivanhemmat juoksivat takaisin turvaan tältä riiviöltä. Vieroitus oli käynnissä, eikä pentu, Aki ymmärtänyt yhtään miksi sitä nisää ei tule. Vähän aikaa leikittyämme Aki hävisi olohuoneeseen pissalle ja ihmeeksemme teki jo luovutusikäisenä paperille. Olivat opettaneet palkitsemalla ja Aki oli hokannut systeemin heti - tyhmemmälle ja lihavammalle veljelle, Turolle syy-yhteys ei ollut kuulema selvinnyt ihan niin nopeasti. Aki oli muutenkin teettänyt kaikki tollontyöt veljellään.

Niin pullakahvit maksoivat 2600mk ja koiran sai kaupanpäälle. Ajoimme äkkiä eläintarvikkeeseen ostamaan ruokaa, sänky, kaulapanta, riimu, leikkikaluja...
Kun illalla tulin töistä kotia, lievästi pissalle haiskahtava otus nukkui tyynylläni. Oli kuulemma itkenyt emäänsä ja oli ollut pakko ottaa sänkyyn viereen. Niin meni sitten useampi kuukausi, kunnes tämä pötkylä rupesi kuorsaamaan...

Akin mielipuuhaa oli kolttosten teko, joista suurimman huomion sai, kun vessan ovi oli jäänyt vähän auki. Aki ylettyi juuri ja juuri vessapaperirullan päähän ja kun sai sitten sen suuhunsa, juoksi rullan suoraksi olohuoneen, makuuhuoneen ja eteisen välille.
Jonkin aikaa tämä kolttonen huvitti, mutta kun vessapaperi oli aina loppu, piti Akin kulutukseen puuttua. Outi torjui vihaisesti Akia, eikä palaute ollut tervetullutta. Aki juoksi makuuhuoneeseen ja hyppäsi sängylle. Kulmien alta Outia vihaisesti syvälle silmiin katsoen Aki kusi päiväpeitteelle. Koiramme oli tullut uhmaikään.

Akin älykkyys koitteli muutenkin. Kun paperille tekemisestä sai palkinnon, niin suorituksenhan voi jakaa useaan osaan ja kuitata jokaisesta osasta palkinnon? Ai, eikö? Vahinkoja alkoi sattumaan tiheämmin. Tai miksi ulkona tehdystä tarpeista ei saa palkintoa? Aki pidätti kunnes päästään sisälle.

Koirapuistoissa vierailtuamme huomasimme, että Akissa on ripaus paimenkoiraa. Erityisesti tanskandoggit piti pitää laumassaan.

Päätimme antaa Akille veljen. Akista tämä ei ollut yhtään hyvä idea, eikä Aki peitellyt inhoaan. Oskarilla oli tietysti pentuaikana monipuolisemmat ruuat ja pentu söi neljä kertaa päivässä. Pari kertaa Aki jäi kiinni lattialle pissimisestä kun syy oli mennyt aina Oskarin piikkiin.

No oli siitä pikkuveljestä seuraakin ja tulivat loistavasti toimeen kun olivat niin eriluonteisia. Mopsin paras ystävä ihmisen jälkeen on toinen mopsi.