Suppilovahverorisotto

Olen heikkona Italialaiseen ruokaan, muun muassa. Kun minulta kysytään mikä on minun suosikkiruoka, niin olen kykenemätön antamaan siihen mitään yksiselitteistä vastausta. Kaikki omatekemät, muutamien ystävien ja tietysti äidin sapuskat. Mutta että pitäisi valita niistä yksi? Liian rajoitettua minulle.

Ravintoloissa käynti on minulle koettelemus. Viimeiset pari vuotta olen saattanut kategorisoida itseni luokkaan, että syömässä. No, niitä ravintoloita on yksi Helsingissä, jossa ei ole tehnyt mieli lähteä kesken syönnin kettuilemaan kokille, että kuinka ylpeä hän on tämän illan saavutuksestaan, älä lopeta päivätyötäsi, oletko ihan käynyt kouluja, syötkö koskaan täällä itse... ja sitä rataa, saatte varmaan kuvan.

Ok, pehmennetään hiukan. Hyvää pizzaa saa monestakin paikasta, mutta sen laveammin en lähtisi seikkailemaan Italialaisen keittiön maailmaan suomalaisissa ravintoloissa. Tai ei nyt sentään, mustan huumorin ystävänä, menkää hyvät ihmiset La Familigliaan, keskuskadulle, Stockaa vastapäätä ja tilatkaa Lasagnea. Pyytäkää seuralaista ottamaan ilmeistänne kuvia, kun eteenne kannetaan soppalautasella hyllyvä eineskuutio jotain, joka ui tomaattikastikkeessa. Siis kuutio eineslasagnelta maistuvaa mättöä tomaattikeitossa, syvällä lautasella. Epäilen keittiöhenkilökunnan menettäneen haju- ja näköaistin tuotekehittelyn tiimellyksessä.

Joskus minulla on ollut masokistisia ajatuksia kesken ruokalistan lukemisen. Tällöin olen yllättänyt itseni harkitsemasta risotton syömistä ravintolassa. Olen onneksi pysynyt tolkuissani, mutta seura on hypännyt suin päin kuoppaan. Risotton teko ei ole vaikeaa, mutta en ymmärrä mistä keittiön väki aina löytää edellisen kesän perät punaviinipulloista ja edellisviikon lihasopan liemet. Sille se oikeasti maistuu. Siis syömäkelvottomille raaka-aineille. Visuaalinen rakenne samoin kuin suutuntuma, eli kypsyys saattavat olla kohdallaan, mutta jo nenän tuonti lautasen yläpuolelle saa epäilemään kyseessä olevan jotain epätyydyttävää.
Miten siten oikea, hyvä risotto tehdään? Luupatkaa ohje alta ja langetkaa Italialaisen ruuan loveen, se on helppoa!

- Reilu miehen kourallinen suppilovahveroita
- ei-neitsyt oliiviöljyä
- sipuli
- valkosipulin kynsi
- parmesan reggiano juustoa 50 g
- voita 50 g
- persilijaa tyttöjen kourallinen. Tai annetaan olla, jos tehdään äijämallin risotto
- 3 dl Arborio riisiä
- 1 dl kuivaa valkoviiniä, esim. Gisselbreght Riesling (Alsace, Ranska, n. 11 egee). 1½ dl kokille ja apukokille, loput ruokajuomaksi.
- ½ kanaliemikuutio
- 1 l vettä
- ripaus suolaa

Kuulota pilkottu sipuli ja kokonainen valkosipuli kuultavaksi miedolla lämmöllä oljyssä. Poimi valkosipuli pois. Lisää sienet ja paista niitä hetki. Lisää riisi ja kuulota kunnes jyvät ovat täysin läpinäkyviä. Lisää ensin valkoviini ja sitten veteen liotettu kanaliemi hitaasti sitä mukaa kun se imeytyy. Anna kiehua hiljalleen n. 18 minuuttia sekoittaen koko ajan samalla lisäten hitaasti kanalientä säilyttäen risotton rakenteen. Lisää suolaa ja tarkasta riisin kypsyys. Lisää raastettu parmesan ja voi. Koristele persiljalla.

Kirjoitettaessa soi Buddha Bar