Viini maistelusta

Erään porttiteorian mukaan alkoholin juomisessa on vaiheita, joista viimeisenä, ennen jäänestoa, tulee valkoviinit. Se mitä sen jälkeen tulee - en muista. Olen viimeisellä portilla ja matka on ollut pitkä.

Mutta asiaan. Mikään ei tee toiseen niin suurta vaikutusta ravintolapöydässä kuin viinien tuntemus. Tämä taito on opittavissa ihan yhtä helposti kuin ranskalaiselle eri maitotuotteiden erot ja lausuntatapa suomalaisessa kulttuurissa.

Unohtakaa nuo vaikeat, pikkuaivojen eroottisia alueita kutittelevat viinien nimet ja opetelkaa muutama rypälelajike. Vaikein niistä on Gewürtztraminer. Tätä lajiketta on useammassa maassa Keski-Euroopassa, kuten Muscatia, Rieslingiä, Pinotia, Chardonnaytä, Tokayta... Hinnat ovat noin 10 egee pullo ja suosittelen ostamaan hyvässä seurassa paria kolmea eri rypälettä samalta viinialueelta.
Sitten tulemme oikeaan tarjoilulämpötilaan ja laseihin. Valkoviinit ovat parhaimmillaan 6-8 asteisina. Tämän lämpötilan saavuttaa muutamassa tunnissa jääkaapissa tai huomattavasti nopeammin oikeassa viinin jäähdyttimessä, jäillä.
Alkosta saa Riedel -merkkisiä viinilaseja, joista voisin suositella yleisvalkoviinilasiksi Vinum -sarjan Chianti Classico / Riesling lasia (21,50 egee kappale). Voin sanoa, että tällä lasilla niitty avautuu nenänne eteen viinistä kuin viinistä. Tiskaamaan niitä oppii rikkomalla tarpeeksi monta. Yleisin tapa on useampi lasi altaassa tai jalan vääntäminen kuivatessa.

Ja sitten maistelemaan. Rauhassa, unohtakaa tv:ssä nähdyt kurlaamiset ja hammaslääkäriliiton purskutteluohjeet. Tuoksu on tärkein aisti, maistamisessakin. Pala tuoretta patonkia tai kurkkua ja seuraavan pullon kimppuun. Tämä ei tarkoita edellisen tyhjentymistä. Humalassa, mihin tämä hedonismin ei ole tarkoitus johtaa, ei viinejä kannata maistella. Korkkia vaan päälle ja takaisin jääkaappiin. Siellä ne säilyvät pari, kolmekin iltaa, joillakin. Seuraavalla kerralla samat rypäleet, ehkä joukkoon yksi jokeri, mutta eri alueelta. Muutaman ajan päästä teillä on vankka käsitys lempirypäleistä, kultakin viinialueelta ja vuodelta. Viinien nimet muistaa myös joten kuten. Tärkeää se ei kuitenkaan ole. Nyt erotatte maidon maitojuomasta tai piimän kermasta.
Seuraavan kerran kun menette ravintolaan syömään voitte katsoa viinilistaa ja löytää sieltä tuttuja rypälelajikkeita, tutuilta tai vierailta viinialueita ja keskustella niistä ennen valintaa. Suksee on varma jos muistaa muut pöytä- ja käytöstavat - ja niin, herrasmies maksaa aina, lady on sen arvoinen. Mistäkö tuntee ladyn? Siihen pitää vielä palata