...mä oikeestaan tiesin sen ihan heti kun katseemme kohtasi steissin aulan liukuportaissa... mä menossa duuniin ja Lissu menossa duuniin?,... ok tietty täs vaiheessa en voinut tietää että tän leidin nimi ois Lissu, tai yleensä et se oli menossa muka duuniin?.. luulin ja oletin näin, koska olihan kello jotain 7 pintaan, ja ite totally myöhässä ja minkä vuoks? just sen takii et veeärrä tökkii ja aika rajusti...mutta se mihin rakastuin... oli ne silmät ja se hymy, sillä olis voitettu monta hymypalkintoa jos siitä vaan edelleen palkittaisiin, vaan eipä Hangossa tällasista kai tiedetty?
Todellakin tiesin ja luotin siihen vanhaan systeemiin,... "rakkautta ensisilmäyksellä", ja niin mulle oli nyt käymässä! Ja tää maaginen päivä 11.11.11, olihan sen tapahduttava tänään jos milloin, en jaksais odottaa parempaa tagia kun miltä tää oli tuntunut jo useamman vuoden.
Niin, mitä siis tapahtui sen jälkeen kun katsoimme hymyillen toisiamme suoraan syvälle silmiimme... Lissu ja mä.
No katseet naulittuina toisiimme, lähdin takaisin alas liukuportaita... Ja tää leidi, Lissu, odotti siellä mua ja eka kysymys oli: "Ollaanks me jostain tuttuja?" Ei, ei todellakaan olla, tai oltu.. sanoin, ja jatkoin että jos oisin ikinä nähny sun kaltaisen nii se ei pyöris täällä enää ilman rinkulaa nimettömässä, ah mitä romantiikkaa, ja jo pelkkä lauseeni sanajärjestyksen kelaaminen sai kylmät väreet kulkemaan niskassa ja selän nikamissa. Ok ja mitäs sitten tapahtui?
Katseltuamme pitkän tovin toisiamme, esittelimme itsemme, tosin sitä hetkestä en muista juuri mitään, uskoakseni olin niin rakastumaisillani etten pystynyt ajattelemaan oikeastaan muuta kuin niitä silmiä! Tähtisilmiä, kirkkaina ja tuikkivina... sädehtivät kilpaa aseman valomainosten kanssa. No asiaan. Päivän duunit saivat jäädä, sitäpaitsi ei Lissulla edes ollut työpäivä, se oli vapaalla, ollut jo kaksi päivää. Menossa kuitenkin jonottamaan edullisia härveleitä uuden kodinkoneketjun avajaisiin tai mikä lie verkkokauppa! Itselläni meni siis samantien päivän ohjelma uusiksi, laitoin tekstiviestiä pomolle, @tänään en tuu duuniin. näin elämäni naisen. sen silmät ovat kirkkaat ja kauniit kuin Luxorin tähtitaivas. Tulen huomenna. Ehkä."
Kohtalo tai ei, mutta kello 11.11 olimme jo Helsinkiläisen parkkihallin häähautomossa menossa paikallisen pastorin ja parin satunnaisen "todistajan" jeesauksella avioliiton ihmeelliseen maailmaan! Mä ja Lissu: 11.11.11. klo:11.11.11 Voi hitto, minkälaista onnea tää onkaan. Nyt ollaa oltu naikussa jo melkein tää päivä ja kaikki on niin ihanaa. Lissu tosin kiirehti heti ton tilaisuuden jälkeen sinne putiikin avajaisiin. Mä kävin ostamassa pullon argentiinalaista punaviiniä. Ajattelin ehkä vielä tilata täs illemmalla jotain murkinaa jostain "etnisemmästä" mestasta, mut harmi kun ei tiedä Lissun mahd./tod.näk./olet. olev. allergioita, muita vegejä tai laktoosi-intolsseja jne? Eli katellaan tota kunhan Lissu palaa.
Mä jotenkin rakastan tuota leidiä niin paljon, etten vaihtais sitä mihinkään. Naimisissa, mahtava fiilis, tosin... hitto kun menin lupaamaan pomolle tulevani töihin aamuksi!
Ja mitä Lissuun tulee, täytyis kai laittaa tekstaria et milloin oot tulossa himaan? Et vieläkö jonotat siellä sitä pesukonetta ? No kai se muistaa tän uuden osoitteen, tosin ei kai me viel vaihettu osoja? No onneks mulla on tää numero, tosin se piippaa aina varattua, mutta ei kai tollasissa jonoissa saa ees pitää puhelinta muuten kuin äänettömällä?
Tietty nyt hieman vaivaa et oisko pitäny antaa toinenki tonni niihin kodinkoneisiin, koska olihan noi verkkokaupan tarjoukset aivan hillittömiä!? No kohta on lauantai, eiköhän se Lissukin kohta sieltä jo hipsi kotiapäin...