Highway

Alkaa kohta olla julkinen salaisuus, että Marsissa on ainakin ollut elämää (ehkä sitä on siellä edelleen) mutta kukaan ei siitä "virallisesti" kerro. Opportunityn, Spiritin ja Curiosityn kuvat Marsista sisältävät varsin vahvoja viitteitä muinaisesta Marsin elämästä. Mikä mahtaa olla syynä avaruusviranomaisten hiljaisuuteen. Ehkäpä tieteen kovat vaatimukset - kovat tieteelliset väitteet edellyttävät kovia tieteellisiä todisteita - ja ehkäpä joillekin pelkät kuvat eivät riitä. Aika moni asia voi Marsin elämän myötä muuttua Maapallolla ja ainakin elämänhistorian kirjat kirjoitetaan uudelleen. Todellisuus on jo muuttunut ja kohta historiakin mutta sitä ei voi vielä lukea lehdestä, koska "virallista lehdistötilaisuutta ei pidetä". Vain yksi taho voi kertoa totuuden mutta se on hiljaa. Ehkäpä Curiosityn poraama näyte sisältää tieteellisiä todisteita Marsin elämästä. Miksi muuten punainen Mars näyttää olevan ikään kuin ruosteessa. Ainakin Maapallolla rauta ruostuu kosteassa ilmassa tai happipitoisessa vedessä. Marsissa happea ja vettä...? Vai nuolaisinko jo ennen kuin se tipahtaa...jos milloinkaan...

Kuulumme siis Virgoon...niinpä tietenkin... Ja naapureitamme ovat Hydra ja Coma. Ei mitään uusia unioneja tai valtioita vaan superjoukkoja. Galaksien superjoukkoja. Great! Kylläpäs tää maailman ymmärtäminen alkaa mennä hankalaksi. Maailmankaikkeuden reunamilta tehtyjen uusien havaintojen perusteella galakseja on rutkasti enemmän kuin mitä tähän asti on luultu. Kääpiögalakseja on jopa 7 biljoonaa ja isoja galakseja 350 miljardia, galaksiryhmiä 25 miljardia ja superjoukkoja 10 miljardia. Mihin me sitten kuulumme? Omaan galaksiimme (Linnunrata), joka kuuluu 35 galaksin paikalliseen ryhmään. Tämä galaksijoukko puolestaan kuuluu Virgon superjoukkoon, joka puolestaa käsittää 100 galaksijoukkoa. Virgon kaltaiset superjoukot puolestaan muodostavat vielä suurempia yksiköitä eli superjoukkojen verkostoja eli kosmisia nauhoja. Vau - mitä ne mahtaa olla. Vielä en ole nähnyt tietoa siitä voisivatko nämä nauhat muodostaa jotain vieläkin suurempia rakenteita. Mutta näissä kosmisissa rakenteissa yksilön ja ihmiskunnan kosminen draama esitetään. Ehkäpä vaikka Tau Cetin aurinkokunnassa luodaan toisenlaista mieltä kosmisiin rakenteisiin ja selviydytään tietoisen lajin kosmisista testeistä. Mutta Virgon klusterissa yksi laji räjäyttelee ydinlatauksia ja on jo käyttänyt ydinenergiaa lajinsa tuhoamiseen. Mikä on tämän kosminen merkitys? Ei sitä varmaan ajatella kun isot pojat (huom. ei isot tytöt) selvittelevät välejään Maapallolla mutta relevanssi on objektiivisesti varsin suuri. Eihän tämmöisiä asioita jokapäiväisissä askareissa ehdi miettiä mutta perjantainen meteorin räjähdys ilmakehässä ja samaan päivään osunut asteroidin ohikiito muistuttivat meitä kosmisesta todellisuudesta, joka on siellä jossain ja me olemme sen erottamaton osa. Rautakin, jota kohta menen nostamaan, on syntynyt kuolevien tähtien ydinfuusioissa....mutta nyt se on salilla...

Taas yksi ydinpaukku Maa-planeetalla. Todella surullista. Ydinaseiden leviäminen uusiin maihin ei lupaa hyvää ihmislajille eikä Maapallo-organismille. Jo olemassaolevatkin ydinmegatonnit ovat uinuva uhka ihmislajille, vaikka ei niistä paljon nykyisin ole puhuttu mutta nyt status quo uhkaa muuttua. Kovaa peliä Maa-planeetalla. Miksi ihmislaji haluaa muuttaa aineen energiaksi ja valjastaa sen aseeksi? Tämä kysymys ei ole tietämättömyydestä johtuvaa naivismia vaan kosminen kysymys. Energia on muuttunut aineeksi tähtien ydinfuusioissa ja Maapallolla tämä aine elää. Se on aika iso kosminen juttu. Kosminen paradoksi on, että ydinenergiasta syntynyt elämänmuoto tekee ydinenergiasta pommeja, joilla voidaan tuhota tämä elämänmuoto. Mikä tässä yhtälössä mättää? Ihmislaji käyttää tehokkaasti kvanttimekaniikkaa reviiriensä puolustamiseen - kuin Neanderthalin ihminen nuijaansa tai muinainen ritari miekkaansa. Aletaan muuten lähestyä niitä rajoja jolloin ihmislajin täytyy tehdä valintansa. Kosmisesta näkökulmasta yhdellä galaksimme elävistä planeetoista on käyty kaksi planeetanlaajuista sotaa lukemattomista muista sodista puhumattakaan. Suunnatonta inhimillistä kärsimystä. Kosmisen mittaluokan rikoksia. Objektiivisestikin ihmislajin syntyminen on ollut aika vaivalloista - 3,5 miljardia vuotta evoluutiota Maapallolla.
Ihmislaji ja sen valtiot kiitävät samassa ohjaamattomassa avaruusaluksessa aurinkokunnan mukana 220 km/s galaksimme yhdessä kierteishaarassa. Samassa galaksissa kiitää 100 miljardia muuta elävää tai kuollutta planeettaa ja todennäköisesti muita sivilisaatioita. Ehkäpä jokin niistä sivilisaatioista on jopa rekisteröinyt aamuisen ydinkokeenkin ja kaikki muutkin Maapallon ydinpaukut vuosikymmenien varrelta ja tarkkailee miten se ihmislaji oikein pärjää siellä planeetallaan...

Goldrush for the Red Planet...semmoinenkin aika voi vielä koittaa - eikä pelkästään sitä kultaa tulla etsimään Marsista vaan myös hopeaa, uraania, kuparia, rautaa, nikkeliä ja muita metalleja. Marsissa näyttää siis olevan samoja arvometalleja kuin Maapallollakin. Planeetathan muodostuivat samoista alkuaineista kun aurinkokunta syntyi. Mutta kenen kulta siellä oikein kimmeltää. Voiko sitä käydä sieltä vapaasti louhimassa, jos olisi sopiva teknologia, tieto ja taito. Strategisesti ajattelevat ihmiset Maapallolla ovat varmaan jo laatineet suunnitelmia muutaman kymmenen vuoden päähän. Marsissa ei ole valtioita eikä kansoja eikä alkuasukkaita (eihän...) mutta muutaman kymmenen vuoden kuluttua Maapallon suurvallat voivat olla siellä läsnä. Ensimmäiset ihmiset 2030-luvulla ja siitä se alkaa - Marsin kolonisaatio. Toivottavasti ihmislaji ei mokaa Marsissa niin kuin ollaan omalla pallolla sössitty. Uusi yritys ihmiskunnalle. Voidaan hoitaa homma yhdessä tai sitten se karkaa hanskasta ja villi länsi koittaa Marsissakin...Voipi olla, että jotkut nuoret cityläisetkin vielä joskus näistäkin asioista päättävät EU:n ja ESAn johtopaikoilla kun ollaan matkalla avaruuteen ja Marsiin...