Highway

Rock around the world...Milloin musiikki tuli maailmaan? Onko maailmassa musiikkia ilman ihmistä? Kuuleeko universumi soundimme vai pysähtyykö planeettamme musiikki avaruuden tyhjiöön. Mikä onkaan planeettamme soundi? Maailman täyttää usein liikenteen melu ja meteli mutta kaipaamme instrumenttien sinfoniaa, joka panee aivomme värähtelemään mielihyvää kokien. Mikä on musiikin salaisuus? Onko kulttuuria ilman musiikkia? Sitä kuunnellaan ja soitetaan ns. korkeakulttuureissa ja alkuasukasyhteisöissä ja sillä on monenlaisia funktioita yhteiskunnallisissa rituaaleissa. Musiikki korreloi monen yhteiskunnallisen ilmiön ja käyttäytymisen kanssa eikä nykymaailmaa voi ymmärtää ilman sitä. Musiikki on myös iso business, se tarjoaa monelle elannon, se on oiva keino rentoutumiseen ja ehkäpä myös pakotie hetkeksi toiseen maailmaan.

Mutta musiikki on myös oiva esimerkki siitä, että jotain on olemassa ympärillämme vaikka emme näe sitä. Ihan niinkuin vaikka Higgsin kenttä. Emme voi kuulla musiikkia tai ääntä tyhjiössä, koska ääni tarvitsee väliaineen, jossa se voi edetä aaltoina ja se väliaine on ilman molekyylit ja mitä nämä molekyylit ovat: luonnollisesti ilma on kaasua, joka koostuu pääasiassa typestä (78%) ja hapesta (21%) ja pienistä määristä argonia, hiilidioksidia ja muita kaasuja ja vesihöyryä. Aika erikoista tässä on se, että ilman typpeä ja happea tuskin voisimme kuulla musiikkia. Ja mistä typpi ja happi ovat alkuaineina peräisin - no tähdistä tietenkin (supernovista). Thanks to stars we can listen to music... Ilman kaasuseoksessa musiikki etenee ja saavuttaa korvan, josta se etenee lopulta hermoimpulsseina aivoihin saakka ja aiheuttaa aivoissa ääniaistimuksen. Kuulemme musiikin aivoissamme. Miksi sitten joku tykkää popista tai jazzista tai soulista tai rokista tai klassisesta musiikista tai kansanmusiikista tai niistä kaikista tai miksi joku ei halua kuunnella musiikkia ollenkaan. Semmoisiakin ihmisiä on.
Onkohan musiikista pitäminen opittua vai onko aivomme jo geneettisesti ohjelmoitu pitämään jonkintyyppisestä musiikista. Rytmikäs musiikki panee kyllä aivojen molekyylit värähtelemään niin rajusti, että elektronit tanssii aivoissa aivan mielettömästi energiatasolta toiselle. Ihan selvästi kvanttimekaniikkaa tämäkin... :)

Myös elämet kuuntelevat ja kuulevat musiikkia ja kasvit...Musiikki on universaalia. Ja miksi sotavoimilla on kautta historian ollut jos jonkinmoisia soittokuntia ja instrumentteja. Armeijat ovat marssineet musiikin tahdissa kohti taisteluja ja tuhoa...

Toisaalta moni ihminen kuuntelee myös hiljaisuutta. Sekin voi tosiaan olla aika hämmentävä kokemus kun kuulee vain hiljaisuutta. Kaupungissa se harvoin onnistuu mutta vaikka kesäyönä tyynellä järvellä saattaa koittaa hetki, jolloin luonto on aivan hiljaa eikä liikenteestäkään kuulu mitään ääniä. Kontrasti kaupungin meluun on mieletön.

Minun nuoruudessani rokattiin Hurriganesin tahdissa. Remu, Cisse ja Albert rokkasivat koululla ja porukalla meni kovaa. Olihan siellä toki muitakin rokkareita ja poppareita... ja on se kumma kun se yksi vaalea poppimimmi vaan jaksaa popata vuodesta toiseen - taitaa olla yli viiskymppinen. Mutta nyt taitaapi räppi olla suosittua - luin eilen kolumnin !!! uudesta räppi-ilmiöstä. Kuulemma vetää vertoja Brucelle ja Dingollekin suosiossa. Hmm...let's listen to the sounds of Earth...

Mars pankkiunioniin...! ISON pyrstötähteä odotellessa tehkäämme vaikkapa pieni ekskursio pankkien omnipotenttiin maailmaan. Mitä olisi kapitalismi ilman pankkeja - ei mitään, mitä olisivat valtiot ilman pankkeja - eivät mitään, mitä olisi EU ilman pankkeja - ei mitään, mitä olisi planeettamme ilman pankkeja - ei mitäänkö? Entäpä mitä olisivat pankit ilman valtioita (siis veronmaksajia) - aika monet ainakaan nyky-EU:ssa eivät olisi mitään.

EU ainakin tarvitsee pankkiunionia - tunnetusti eräissä kumppanimaissamme eräät pankit ovat saattaneet itsensä kuralle...ja valtiot ovat rientäneet apuun. Toisissa maissa valtiot ovat saattaneet itsensä kuralle ja toiset valtiot ovat rientäneet apuun. Mutta tässä pelissä säännöt ovat uupuneet... Niinpä tarvitsemmekin pankkiunionia. Mutta entäpä kuka yhdistyy ja miten ja mihin. Onko minun pankkini lähdössä mukaan - ehkäpä kaikkien ihmisten pankit ovat lähtemässä mukaan. Miten pankkien kriisejä ratkotaan, mitä pankkeja voidaan tukea ja millä ehdoin, onko sijoittajan vastuu jos pankki tekee konkan ja onko talletussuoja ja kuinka hyvä. Great...ja milloinkahan alkaa yhteiskunnallinen keskustelu pankkiunionista? Entäpä marginaali - jos korko on alhaalla (kiitos EKP:n?) niin ovatko marginaalit ylhäällä. Marginaaleihin pankkiunioni ei varmaan vaikuta? Yksi asia on varmaa: EKP ei ole riippuvainen pankeista eikä hallituksista vaan päinvastoin: pankit ovat riippuvaisia EKP:stä ja hallitukset ovat riippuvaisia EKP:stä -siitä joka painaa rahantekokoneen nappia...Omnipotenteista omnipotentein...Eiköhän taas kohta käynnisty julkinen keskustelu siitä minkälaista Unionia haluamme...oikeastaan EU:ta voisi tarkastella myös planetaarisesta näkökulmasta - näin on tehnyt ydinfyysikko ja proffa Michio Kaku, josta kirjoitin blogin ehkä about vuosi sitten. Mukavaa illanjatkoa cityläisille :)

Mitä ihmettä merkitsee se, että Higgsin kenttä ja Higgsin bosoni ovat olemassa? Taisi olla jokin aika sitten Higgsistä iso artikkeli eräässä päivälehdessä.Tämän täytyy olla jotain todella, todella merkittävää, koska kaveri sai löydöstään Nobelin palkinnonkin. Muuttaako tämä uusi todellisuus jotain meidän maailmassamme, ehkä tavassamme kokea maailma tai yhteiskunta. Eräs ydinfyysikko vertasi Higgsin kenttää valtamereen ja Higgsin bosonia vesimolekyyliin, joista valtameri muodostuu. Eli siis maailmankaikkeuden täyttää Higgsin kenttä, joka muodostuu bosoneista. Tämä Higgsin kenttä on olemassa kaikkialla niin omassa galaksissamme kuin kaukaisessa Andromedassa, miljardeissa muissa galakseissa ja Maapallolla ja meissä ihmisissä. Kumma juttu, että tämä kenttä on jopa tyhjiössä. Sehän kuulostaa joltain näkymättömältä todellisuudelta, joka määrää mitä meidän näkyvässä maailmassa syntyy. Eli siis elämme elämäämme maailmassa, jonka "alla" on jokin näkymätön todellisuus.

Kun alkeishiukkaset - kuten elektronit - ovat vuorovaikutuksessa Higgsin bosonien kanssa, ne saavat massan ja ominaisuutensa. Kääntäen jos vuorovaikutusta ei ole niin ei ole meitäkään, koska ei ole olemassa mitään mistä meidät olisi voitu tehdä. Tämähän kuulostaa merkittävältä löydöltä, jolla on varmaankin vaikutuksia käsitykseemme todellisuudesta. Ilman Higgsin kenttää ei olisi kemiaa, ei biologiaa, ei DNA:ta eikä siis elämää. Tavallaan UIMME ELÄMÄMME Higgsin kentässä kuten uimari ui meressä. Voiko elämä siis pohjimmiltaan olla peräisin Higgsin kentästä - voikohan tällaisen johtopäätöksen vetää... Miten tämä tarina sitten jatkuukaan jotta uimari ylipäänsä saa muodon eikä ole pelkästään alkeishiukkasia. Tarvitsemme lisäksi alkuaineiden tehtaan ja se tehdas on tähti - tarkemmin sanottuna supernova eli massiivinen räjähtänyt tähti, jonka valtavassa kuumuudessa atomit fuusioituvat muodostaen raskaita alkuaineita, joita ilman meitä ei olisi olemassa. Sitten tarvitaan tähtien ympärille planeettoja, joille syntyy monimutkaisia molekyylejä ja soluja ja eliöitä ja kokonaisia planeettaorganismeja, joiden osana on ajattelevia olentoja. Nämä olennot saattavat järjestäytyä sivilisaatioiksi ja täällä meidän planeetalla yhteiskunniksi ja valtioiksi. Alkuperämme taitaa pohjimmiltaan olla aika kosminen eli avaruuden ja maailmankaikkeuden prosesseista täysin riippuvainen.

Tämä on oikeasti tosi tärkeä juttu vaikka eipä sitä raskaan arjen lomassa varmaan moni ehdi funtsia tai korvaansa höristää. Se on vain tiedettä(kö)...Oikeastaan kaikki ihmisen isot jutut henkisestä aineelliseen ovat syntynet ennen Higgsin kentän ja bosonien löytymistä eli niiden olemassaolon tieteellistä tunnustamista. Näistä Higgsin löydöistä voi seurata jotain mullistavaa - toivottavasti ei kuitenkaan mitään niin mullistavaa kuin seurasi ydinvoiman löytymisestä. E=mc2 muutti maailman monessa (huonossa) mielessä - sen vuoksi muutamat valtiot voivat pyyhkäistä sivilisaatiomme kivikauteen. Mutta ehkäpä Higgs puolestaan tuo jotain uusia juttuja, jotka löytyvätkin henkiseltä puolelta...onhan se aika iso juttu, että uimme samassa lammikossa vai mitä - sanoisin jopa että samassa porekylvyssä ollaan. Siellä ne meidän kvantit värähtelevät sulassa sovussa tämän mahtavan kentän kanssa. Piti lähteä lenkille mutta rupesinkin kirjoittamaan...

ISON on kirkastunut selvästi viime päivien aikana. Juuri ja juuri sen saattaa nähdä nyt paljain silmin kaakkoistaivaalla illalla auringonlaskun jälkeen tai aamuhämärässä. Apuvälineitä käyttäen se näkyy luonnollisesti paremmin. Lähimmillään aurinkoa se on 28.11. ja kirkkaimmillaan 29.11.-2.12. jos se ei sitten hajoa kokonaan auringon ohituksessa. Komeetan ydin lienee muutaman kilsan luokkaa max 4 km. Tätä komeettaa on kovasti odotettu, koska ensimmäisten ennusteiden mukaan se saattaisi näkyä jopa päiväsaikaan mutta ei se taidakaan toteutua. Jos tuollainen kappale törmäisi Maapalloon niin globaali katastrofi siitä seuraisi. Onneksi näin ei tule käymään mutta Maapallon historiassa planeettaamme on törmännyt valtavasti komeettoja - taisi ne dinotkin hävittää jättimäinen komeetta törmätessään Maahan.

Komeetat eivät pelkästään tuhoa vaan ne sisältävät valtavasti myös jäätä ja siis vettä. Erään teorian mukaan Maapallon valtameret ovat peräisin valtavasta komeettapommituksesta, jolloin komeetat toivat planeetallemme vettä. Jotkut tiedemiehet ovat myös väittäneet, että komeetoilla voisi olla elämänelementtejä ja ehkä jopa mikrobeja, jotka kulkevat avaruudessa mukavasti paikasta toiseen päätyen planeetoille. Historiasta voimme lukea ihmisten uskomuksista komeettoihin liittyen. On varmaan ollut muinaisista ihmisistä hämmentävää ja ehkäpä jopa pelottavaa kun taivaalle on ilmestynyt tyhjästä uusi liikkuva ja kenties hyvinkin kirkas valonlähde. Muinaiset ihmiset saattoivat uskoa niiden tuovan mukanaan onnettomuuksia ja huonoja aikoja mutta jospa tämä komeetta tuokin ihmisille jotain hyvää vaikkapa mielen tasolla... :)

Kehitys on aikamme avainsanoja. Kehitys ei voi nykymaailmassa pysähtyä. Filosofeja ja konsultteja palkataan ennakoimaan tulevaisuutta ja kehitystä. Maailma kehittyy hurjaa vauhtia - mutta mihin suuntaan ja kuka siihen kehitykseen pystyy vaikuttamaan. Moni ihminen ajattelee, että kehityksen tulisi olla kestävää, että maailman ja luonnon pitää riittää myös tuleville sukupolville. Kukaan päättäjä tuskin sanoisi lapselleen tai lapsen lapselleen, että hänelle on yhdentekevää millaisessa maailmassa lapset tulevat elämään ja että valitettavasti aikuisena teidän maailmanne on suurissa vaikeuksissa, koska luonto loppuu, ilma kuumenee ja ihmisten elämä on todennäköisesti kurjaa kärsimystä ja taistelua olemassaolosta.

Vaikuttaa siltä, että kestävän kehityksen toteutumattomuuden yksi syy on se, että Maapalloon vaikuttavat toimijat elävät todellisuuksissa, joilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa eikä maailmaan, luontoon ja ihmiskuntaan haitallisesti vaikuttavia päätöksiä osata suhteuttaa "oikeaan todellisuuteen". Ei näytä olevan yhteistä todellisuutta ja käsitystä vaikkapa siitä, mitä Maapallon luonto pohjimmiltaan on. Eikä näytä olevan henkilökohtaista suhdetta luontoon: mitä teen elävälle luonnolle teen itse asiassa itselleni, olenhan syntynyt konkreettisesti luonnosta - siitä kuuluisasta Maan tomusta... Miltä tuntuisi vahingoittaa 3,6 miljardia vuotta vanhaa elävää organismia, jonka ilmenemismuotoja me ihmisetkin olemme - siis elävää planeettaa, jonka hyvinvointi asettaa globaalit reunaehdot talouden harjoittamiselle. Jos reunaehtoja rikotaan, luonto voi pahoin ja lopulta ihminenkin voi pahoin. Onhan toki jokaisen ihmisen intressissä suojella sitä mistä hän itse elää. Jotkut päättäjät saattavat itse kokea, että he eivät ole osa tätä organismia tai että he ovat ikään kuin luonnon ulkopuolella tai että luonto on loppumaton tms. On varsin mieletöntä ja eriskummallista jos n. 80 vuotiaaksi elävä ihmisorganismi saastuttaa tai turmelee 3,6 miljardia vuotta vanhaa planeettaorganismia, josta itse on syntynyt. Tavallaan yksittäinen ihminen on elämästään velkaa tälle planeetalle. Ajattele mitä kaikkea on tapahtunut planeetan historiassa ennen kuin ihmisyksilö on syntynyt tähän aikaan ja paikkaan.

Jotkut ihmiset voivat olla täysin tietämättömiä Maapallon kosmisesta kauneudesta, heille voi olla epäselvää mitä on Maapallon ulkopuolella ja mikä on sen Maapallon ulkopuolisen todellisuuden suhde päätöksiin Maapallolla. Yön mustassa syvyydessä taivaalla avautuu uskomaton maailmankaikkeus, joka on tehnyt Maapallon luonnon. Maailmankaikkeus tavallaan "omistaa" Maapallon luonnon - ei ihminen. Luontoa ja yhteiskuntaa koskevilla Maapallon ihmisten päätöksillä on laajakantoisia vaikutuksia elävän maailmankaikkeuden kehityssuuntaan. Ei ole mitenkään yhdentekevää myöskään universumin kannalta mitä sen tuottamalle 3,6 miljardia vuotta vanhalle elämälle tapahtuu täällä Maapallolla yhdessä galaksimme kierteishaaroista. Emmekö ole vastuussa tekemisistämme muiden ihmisten lisäksi myös maailmankaikkeudelle. Mutta onko nykyihmisellä mitään henkilökohtaista suhdetta maailmankaikkeuteen - suhdetta joka ehkäpä antaisi uusia ulottuvuuksia elämään kuluttamiseen perustuvassa yhteiskunnassa.

Moni varmaan katsoo, että kehityksen täytyisi olla myös yhteiskunnallisesti kestävää. Emme tietenkään voi olla onnellisia, jos luonnon lisäksi myös yhteiskuntiemme sosiaaliset rakenteet natisevat tai jos inhimillinen kurjuus ja köyhyys maailmassa lisääntyvät. Mutta miksi Maapallolla jotkut päättäjät kantavat huolta siitä ja jotkut taas eivät. Syitä on luonnollisesti monia. Jotkut saattavat ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä. Toiset ehkä ajattelevat, että voimme kaikki olla myös toistemme onnen seppiä ainakin jossain määrin. Haluamme auttaa tuntematonta ihmistä vaikka planeettamme toisella puolella. Monelta on kuitenkin saattanut jäädä huomaamatta, että siinä kvanttien maailmassa, josta tämä meidän elämämme syntyy, olemmekin ikään kuin kaikki kytkeytyneitä toisiimme. Tämä liittyy kvanttimekaniikan havaintoon siitä, että samaan aikaan syntyneet elektronit ovat sitoutuneita toisiinsa (quantum entanglement) vaikka niiden etäisyys olisi loputon ja meidäthän on tehty elektroneista. Are we all entangled...Eräs kvanttifyysikko rohkenee jopa väittää, että "we are all one"...Jos näin olisi niin mitä seuraamuksia sillä voisi olla kehitykselle ja yhteiskunnille. Kukaan ei orjuuttaisi ketään, koska hän näkee toisessa ihmisessä myös itsensä. Kansakunnat eivät kilpailisi ja sotisi enää toisiaan hengiltä vaan rakentaisivat yhteistä maailmaa osana hyvinvoivaa planeettaorganismia. Kvanttimekaniikka itse asiassa näyttää antavan tieteellistä tukea sille, että olisi luonnollista tehdä muille niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kun kvantit värähtelevät sinussa niin ne värähtelevät joissain muissakin ihmisissä - varmasti olet huomannut sen...elektronien tanssia, elämän ja rakkauden kemiaa... :)

No niin - nyt jättivaltio Intiakin sitten lähetti avaruusluotaimen kohti Marsia: tutkimaan mm. onko Marsissa metaania, joka olisi todennäköisesti merkki Marsin elämästä. Ancient aliens -teoreetikot muistaakseni ovat väittäneet, että Intiassa oli lentäviä laitteita jo tuhansia vuosia sitten. Niitä taidettiin kutsua vimana-nimellä. Jos näin on ollut niin perinteitä ainakin riittää. Tiedä sitten mistä sellainen teknologia olisi peräisin. Ehkäpä muinaiset ihmiset olivat yksinkertaisesti viisaampia ja teknisesti taitavampia kuin viralliset historiankirjat antavat ymmärtää. Tai sitten muinaiset marsilaiset jeesasivat...:) Kilpajuoksu Marsiin näyttää joka tapauksessa kiihtyvän. Missäköhän Marsia koskevista asioista tullaan päättämään. Onkohan Suomikin siinä jotenkin mukana...ehkäpä EU:n ja ESAn kautta. Saas nähdä suoritetaanko joskus Marsin isojako...Siellä kokonainen planeetta odottaa ottajaansa... Mutta olisi onnetonta, jos Maapallon valtiot alkaisivat rähistä Marsissa joskus tulevaisuudessa. Miksi yhä useampi maa on kiinnostunut Marsista...ettei vaan politiikka hiivi tieteen ja tutkimuksen takaa kuvaan mukaan.

Kun katsoo Curiosityn ottamia lähikuvia Marsin pinnasta melkein voisi kuvitella kävelevänsä siellä, vaikka punainen väri paljastaa missä ollaan. Marsissa on vettä - ei tosin juoksevana mutta Marsin pinnan alla maa-aineksessa ja navoilla. Marsin tuhansista kuvista näkee selvästi, että siellä on lainehtinut joskus vesi. Vaikea kuvitella, että Mars olisi täysin steriili - että siellä ei olisi edes bakteereja. Maapallolla niitä on kaikkialla. Toisaalta voihan olla, että elämän syntyminen ei olekaan niin simppeli ja tavanomainen kosminen tapahtuma. Curiosity ei varsinaisesti etsi elämää Marsista vaan elämän edellytyksiä - muinaisia tai nykyisiä - mutta ihmettelen miksi Nasan porukka ei zoomaa todella arvoituksellisen näköisiä kohteita. Emme ehkä edes tunnistaisi välittömästi Marsin elämänmuotoja - niillähän voisi olla jotain eriskummallisia suojautumiskeinoja. Onhan Maassakin eläimillä mitä ihmeellisempiä keinoja suojautumiseen ja naamioitumiseen. Kyllä siellä jotain varmaan on tai on ollut...

Olemmekohan homo sapiens -lajin edustajina tämän planeetan ainoita olentoja, jotka osaavat pettää itseään. Ja ihminen osaa pettää myös muita ihmisiä kuten puolisoaan tai kumppaniaan. Tunnetusti ihminen voi elää itsepetoksessa mutta kuinka kauan. Itseään pettävä ihminen tietää mitä se voi tarkoittaa. Entä voidaanko sanoa, että koko lajimme tai ihmiskunta elää itsepetoksessa. Saattaapi elää. Varmaankin itsepetos edellyttää tietoisuutta omasta itsestä ja valintojensa seurauksista (vrt.muihin eläimiin) mutta onko ihmiskunnalla jokin kollektiivinen tietoisuus ja tietääkö ihmiskunta, mitkä ovat sen valintojen tai ihmiskunnan joidenkin populaatioiden valintojen seuraukset. Ilman muuta ihmiskunnalla on kollektiivinen tietoisuus; tosin näyttää siltä, että sen vahvuus vaihtelee yksilöittäin ja populaatioittain. Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus saa erilaisia ilmenemismuotoja vaikkapa YK:n toiminnassa. Esim. tuhannet vapaaehtoiset yksilöt ja järjestöt tekevät työtä Maapallon ja ihmiskunnan hyväksi. Ja tietysti valtiot kehitysyhteistyössään.

Mitä sitten on ihmiskunnan itsepetos. Missä asioissa sahaamme oksaamme, jolla istumme vaikka tiedämme, että jatkamalla sahaamista putoamme kohta jyrkänteen yli. Jotkut saattavat uskotella itselleen, että ihan hyvinhän tässä pärjätään. On leipää ja sirkushuvejakin. Monen kehitysmaan ihmisen todellisuus on karumpi. Entä kuinka kauan ihmiskunta voi pettää itseään. Planetaariset luonnon pilaantumisen rajat häämöttävät jo ja ehkä ovat jo ylitettykin eräiltä osin samalla kun sosiaaliset ja talouden ongelmat paisuvat monissa maissa paisumistaan. Elämmekö itsepetoksessa, jos tiedämme, että luonto ei riitä ja siitä huolimatta aina vain haluamme enemmän.

Niin - sitten on vielä tämä ihmiskunnan kosminen itsepetos...Olemme menettäneet viattomuutemme ihmiskuntana. Tiedämme, että jos jollain on vastuu Maapallon elämästä niin se on ihmiskunnalla. Ihmiskunnalla on myös kosminen tehtävä huolehtia siitä, että elämä kukoistaa planeetallamme myös kaukana tulevaisuudessa. Emme voi olettaa, että jonkun vieraan planeetan sivilisaatio huolehtisi siitä, että galaksissamme kukoistaa myös tulevaisuudessa kallisarvoinen elävä planeetta eli Maapallo. Uusista eksoplaneetoista huolimatta meillä ei ole muuta kotia.Tavallaan maailmankaikkeus on tarjonnut meille ihmiskuntana kultalautasella kaikki hyvän elämän eväät ja edellytykset mutta siitä huolimatta olemme tyrimässä mahdollisuutemme. Tavallaan petämme myös maailmankaikkeuden jos raiskaamme planeettamme ja jos sodimme toisiamme vastaan. Ja luonnollisesti petämme myös lapsemme ja heidän lapsensa ja heidän syntymättömät lapsensa ja heidän lapsensa... Mutta onneksi kuulumme viisaan ihmisen lajiin "homo sapiens" :) Nyt kun viisas ihminen tietää mikä yhdistää kaikki ihmiset toisiinsa ja mikä yhdistää meidät elävään luontoon ja maailmankaikkeuteen hän toimii viisaasti. Tulevaisuus näyttääkin yhtäkkiä - ei ehkä ruusuiselta - mutta valoisalta ainakin :) Mukavaa viikonloppua cityläisille :)